Työelämässä jokaisen rohkeus ratkaisee

Suomalaiset toivovat vuodelta 2016 rohkeutta ja johtajuutta. Tämä oli yhteenveto Helsingin Sanomien vuoden vaihteessa teettämästä kansalaiskyselystä.

Olen harrastanut partiota ja se on harrastus, jossa johtaminen on läsnä kokoajan. Partio on hyvä harrastus myös siksi, että siinä oppii, että johtajuutta ja rohkeutta on hyvin monenlaista.

03 partiotaitokisat 2011
Kuva: Suomen Partiolaiset http://www.partio.fi

Esimerkki. Järjestimme metsäviikonlopun, jossa suunnistettiin. Yksi lapsiryhmä eksyi viimeisellä rastivälillä ja tuli jo pilkkopimeä. Eksynyt ryhmä pysyi tyynenä, rohkeana, minkä lisäksi joukosta löytyi johtajuutta siitä, miten nyt toimitaan. Suunnistuksen järjestävä ryhmä teki päätöksiä, miten etsintöjä tehdään ja päättää milloin tuli aika kutsua poliisi apuun.

Viranomaisten avustuksella lapset löytyivät muutaman tunnin kuluttua ja kaikki nukkuivat yönsä lämpimässä. Uudenlaista johtajuutta ja rohkeutta tarvittiin, kun ymmärrettiin, että vanhemmathan tässä eniten pelästyivät. Seuraavana päivänä järjestettiin tilaisuus vanhemmille, joka vedettiin kunniakkaasti läpi.

Akuutin tilanteen ratkettua tehtiin vielä päätöksiä siitä, millaisia muutoksia niin sanottuun perustoimintaan tehdään. Lähtökohdat olivat kuitenkin kunnossa. Lapset olivat selvinneet hienosti toiseksi viimeiselle rastille asti, ja herpaantuessaankin he selvisivät tilanteesta esimerkillisesti.

Kenellä tässä tilanteessa oli eniten rohkeutta tai parasta johtajuutta?  Lapsella, joka otti tilanteen haltuun pimeässä metsässä? Nuorella, joka teki päätöksen kutsua lisäapuja etsintään? Vai nuorella aikuisella, joka tyynesti otti vastaan lasten vanhemmat?

Vastaus toki on, että kaikkien rohkeutta ja johtajuutta tarvittiin. Jos yksikin olisi puuttunut, tilanne oli päättynyt hyvin eri tavalla.

Millaista on rohkeus työelämässä?

Asiantuntijaorganisaatiossa jokainen työntekijä johtaa ja jokainen on rohkea.

Jos partioesimerkistäni vetää yhtymäkohtia työelämään, voi kysyä samaan tapaan, kenellä työyhteisössä on eniten rohkeutta tai parasta johtajuutta?

RW_OlliSalo2
Kuva: Suomen Partiolaiset http://www.partio.fi

Asiantuntijalla, joka ratkoo haasteita ja keksii se olennaisen? Projektipäälliköllä, joka saa projektitiimin toimimaan saumatta? Esimiehellä, joka huolehtii ryhmänsä työkannasta? Yritysjohtajalla, joka tekee uuden yrityskaupan?

Jälleen vastaus on sama: kaikkien rohkeutta ja johtajuutta tarvitaan ja jos yksikin puuttuu, tilanne päättyy hyvin eri tavalla.

Idolista oppia

Kuinka siis löytää itse itsestään oikeanlaista sekä omanlaista johtajuutta ja rohkeutta?

Johtajuus ja rohkeus ovat vahvasti sidottuna oman persoonaan ja temperamenttiin, joten itsetutkiskelu on suotavaa. Koulutusta ja kirjoja on. Elämänkokemus on myös yksi hyvä. Harvemmin tulee kuitenkaan keskusteltua siitä, että kuka johtaja on itse kukin idoli, esikuva tai roolimalli. Näitä on hyvä olla. Kuka on siis sinun idolisi?

Koska itsensä johtaminen on tärkein osa-alue, on hyvä katsoa lähelle. Kenellä lähipiirissä tuntuu olevan homma hanskassa? Mitä häneltä voisi oppia?

Idoli, roolimalli tai esikuva löytyy todennäköisimmin jostain kauempaa. Ehkäpä täysin eri toimialalta, maailmalta tai historiasta. Jotta idolia voi kunnolla fanittaa, häntä ei voi tuntea hyvin, mutta hänen ominaisuuksiaan täytyy ihailla ja ammentaa niistä itselleen.

Nyt pahoittelut kaikille esimiehille. Idoli ei käytännössä koskaan ole oma esimies. Esimiestä pääsee liian lähelle ja hänet näkee kokonaisuutena.

Jos olet esimies, jota kunnioitetaan, voit tuulettaa! Silloin on jo hyvin todennäköistä, että olet jonkun toisen osaston henkilöiden silmissä idoli.

GC_Miia_Anttila

Kirjoittaja on 1.6.2015 perustetun Granlund Consulting Oy:n toimitusjohtaja, jolle vuoden 2015 tärkeimpiä teemoja olivat rohkeus ja johtajuus. Kun tekee työelämään liittyviä isoja liikkeitä, asiasta tekee mittavan Due Diligencen. Kun kaikki riskit ja mahdollisuudet on kartoitettu, viimeiseksi kysymykseksi jää: löytyykö minusta tarpeeksi rohkeutta?

Huonosta säästä hyvään sisäilmaan

Oletko masentunut tämän talven masentavasta säästä? Kukapa ei olisi.

Enimmäkseen taivaalta tulee vettä, ja se lyhyt hetki, kun saimme nauttia lumesta , oli ulkona paukkupakkaset. Sääennusteista on yritetty epätoivoisesti löytää merkkejä paremmasta, mutta vielä sellaista ei ole näkyvissä.

Mutta miksi me oikeastaan olemme niin kiinnostuneita päivän säästä, kun länsimaissa ihmiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa? Eikä tänä talvena kyllä ole tullut oltua ulkona edes tuota 10 prosenttia, joka tarkoittaisi noin kahta ja puolta tuntia päivässä.

GranlundPulse-0455_pieni

Olisiko sääennustetta olennaisempaa keskittyä sisäilman olosuhteisiin?

Hengitämme muuten vuorokaudessa hengitämme ilmaa 15 kilon edestä ja suurin osa siitä ilmasta nautitaan sisätiloissa. Jos määriä vertaa keskimääräiseen ruuan määrään (1-2 kiloa) ja veden juontiin (2 kiloa), alkaa ymmärtää, miten isosta asiasta on kyse.

Ruuan laadusta kyllä puhutaan paljon, mutta missä on ilmanlaatukeskustelu? Yleensä nämä keskustelut keskittyvät homekoulujen ongelmiin, mutta mitä jos haluaisin nauttia erinomaisesta sisäilmasta muutoinkin. Mistä sitä saa? Mistä tiedän, että hengitin hyvää sisäilmaa kun se ei tuoksu tai maistu miltään? Eikö kaikilla tulisi olla oikeus tietää oman sisäilmansa laatu?

Voisiko tulevaisuudessa kiinteistön käyttäjä saada vaivattomasti tietoa sisäilmasta, jossa oleskelee? Voisiko tieto olla myös kaikille avointa, aivan kuten tällä hetkellä voimme seurata pääkaupunkiseudun ulkoilman laatua HSY:n nettisivuilla?

Ainakin itse vanhempana olisin kiinnostunut seuraamaan omien lapsieni sisäilman olosuhteita päiväkodissa ja koulussa. Toivoisin myös ilman muuta, että työnantajani panostaisi sisäilmaan olosuhteisiin, sillä tiedän, että hyvillä olosuhteilla on vaikutusta terveyteen ja tuottavuuteen.

Ehkä tulevaisuudessa toimitilamarkkinoilla merkittäväksi vuokrasopimuksen kriteeriksi tuleekin sisäilman laatu. Pääasiassa toimistotyötä tekevissä yrityksissä liiketoiminnan kuluista noin 90 prosenttia muodostuu henkilöstökuluista, joten ihmisten hyvinvoinnilla on merkitystä.

GranlundPulse-1043_pieni

Mitattu ei ole yhtä kuin koettu

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, joten ei ole yllätys että mieltymyksemme esimerkiksi sisäilman lämpötilan suhteen vaihtelevat.

Siten, vaikka kuinka tarkkaan mittaisimme ja säätäisimme sisäilman lämpötilaa vastaamaan teoreettisesti hyvää tasoa, emme koskaan voi miellyttää kaikkia. Käyttäjätyytyväisyyskyselyjen tulokset toimistokiinteistöistä kertovat surullista luettavaa koettujen olosuhteiden osalta.

Vain 40 prosenttia käyttäjistä on tyytyväisiä sisäilmaan. Millä toisella toimialalla tällaisia tyytyväisyysprosentteja voitaisiin hyväksyä?

Tutkimuksien mukaan sisäilman olosuhteilla on suurin vaikutus tilojen käyttäjien tyytyväisyyteen, joten sen parantamiseen kannattaisi satsata.

Satunnaisesta seurannasta jatkuvaan

Tyypillisesti nykyiset käyttäjätyytyväisyyskyselyt toteutetaan kerran vuodessa. Miten tällaisissa kyselyissä vastaajat arvioivat olosuhteet? Perustuuko se viimeisimmän päivän tai viikon havaintoihin vai siihen yksittäiseen kuumaan päivään edellisenä kesänä?

Useilla muilla toimialoilla tyytyväisyyttä kysytään heti sen jälkeen kun palvelua on käytetty.

Ihasalo Heikki 2
Kirjoittaja on Granlundin johtava asiantuntija

Olisiko siten parempi siirtyä olosuhdekyselyjenkin osalta jatkuvampaan palautteen keruuseen? Silloin palautteet vastaisivat varmasti paremmin koettua.

Toivoisin lisäksi koettujen olosuhteiden osalta avoimuutta tuloksista. Esimerkiksi hotellien ja ravintoloiden palvelujen ja tarjoilujen arviointi on meille jo arkipäivää. Voisimmeko samalla tapaa arvioida kokemiamme sisäilman olosuhteita?

Tällainen avoin palaute olisi ainakin itseni pelastunut muutamilta hikisiltä hotelliyöpymisiltä. Kaikissa paikoissa tieto siitä, että hotellissa on ilmastointi, ei takaa sitä että ilmastointi todellisuudessa toimii.

 

Puolivalmiissa maailmassa

8386_web

Olen ammatiltani konsultti ja ylpeä siitä. Suomi-konsultti -sanakirjan mukaan:

Konsultti: Suomen arvostetuimmat ammatit -listalla hyvissä tarkkailuasemissa heti teurastajan jälkeen; nimi tulee englanninkielisistä sanoista Con = huijata ja Insult = loukata.

Suomen hauskin vitsi 2014 käsittelee sekin konsulttien toilauksia. Miten sitä tulikaan aikanaan valittua näin hauska ammatti?

No, konsultin ammatti on vähän kuin avioliitto: se ei yleensä ole ensisijainen päämäärä, mutta lopulta siihen päädytään. Itsekin olin sekalaisissa työtehtävissä kunnilla ja rakennusalalla ja sitten erinäisten vaiheiden jälkeen ryhdyin näihin hommiin.

Wikipedian mukaan konsultti on ammattilainen, joka tarjoaa asiantuntija-apua tai neuvoja monella eri toiminnan tai tekniikan alalla. Useimmat omat asiakkaani ovat kuntien tai niiden kiinteistötoimen johtoa. Tunnen, että minulla on heille annettavaa. Taustani takia tunnen hyvin kuntien elämää, sidosryhmiä ja toiminnan haasteita. On helppo asettua asiakkaiden asemaan. Toisaalta pystyn näkemään asiat tavalla, johon en itse ollut kykenevä työskennellessäni kunta-alalla. Silloin asioiden jatkuva, päälle kaatuva virta esti näkemästä suurempia kokonaisuuksia. Nyt minulla on aikaa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja hahmottaa asioiden välisiä yhteyksiä, suurta kuvaa.

Heikki Lonka
Heikki Lonka tekee Granlundilla mm. palveluverkkoselvityksiä.

Teen oikeastaan sitä mikä entisessä elämässäni oli kaikkein hauskinta, mutta johon oli vähiten aikaa: toiminnan kehittämistä. Minä ja työtoverini selvitämme taustoja, kuuntelemme ihmisiä ja saatamme heitä yhteen pohtimaan toimintaa uudesta näkökulmasta. Kaiken tämän pohjalta luomme uusia laskentamalleja ja muita välineitä, jotka tekevät työstä helpompaa.

Kunnat ovat monella tapaa samankaltaisia, mutta niillä on vaikeuksia oppia toisiltaan. On ajanpuutetta ja etäisyyttä. Tässä me voimme auttaa siirtämällä oppia ja tietoa kunnasta toiseen. Yhden asiakkaan kanssa kehitettyä ratkaisua voidaan usein soveltaa lähes sellaisenaan jossain muualla. Kokoamamme tietokanta on myös arvokas, sen avulla voi verrata omaa tasoaan muihin.

Kunnat ovat monella tapaa samankaltaisia, mutta niillä on vaikeuksia oppia toisiltaan.

Konsulttisuhteen voi nähdä yhtenä työsuhteen muotona: sen sijaan, että palkataan henkilö pitkäksi aikaa ja tekemään monia asioita, hänet palkataan väliaikaisesti ja tekemään yhtä asiaa. Maailmamme monimutkaistuu koko ajan.  Jos jokaiseen asiantuntemusta tarvitsevaan asiaan palkattaisiin oma kokopäiväinen henkilö, heitä olisi mahdoton työllistää järkevästi.

Työsuhteen luonteen vuoksi konsultti ei pääse turhautumaan. Kun tehtävä on suoritettu, siirrymme seuraavaan paikkaan. Työn alla on useita tehtäviä kerrallaan. Mikä parasta: olemme mukana vain silloin, kun asioita kehitetään ja ne menevät eteenpäin. Osallistumme työelämän parhaisiin hetkiin.

Mukavinta on silloin, kun kokee todella auttaneensa. Usein tunne on ihan henkilökohtaisella tasolla: osallistuin tuon ihmisen elämään, tuin häntä ja tein hänen elämästään ainakin pikku hitusen parempaa.

Me konsultit osallistumme työelämän parhaisiin hetkiin.

Ihmiselämän luonne on sellainen, että mikään ei ole koskaan valmista. Kun yhden nurkan saa kuntoon, niin toinen repsahtaa. Niin sen kuuluu ollakin. Valmiissa maailmassa eläminen olisi kuolettavan tylsää. Ainakin meille konsulteille, koska silloin meitä ei tarvittaisi.