Oletko masentunut tämän talven masentavasta säästä? Kukapa ei olisi.

Enimmäkseen taivaalta tulee vettä, ja se lyhyt hetki, kun saimme nauttia lumesta , oli ulkona paukkupakkaset. Sääennusteista on yritetty epätoivoisesti löytää merkkejä paremmasta, mutta vielä sellaista ei ole näkyvissä.

Mutta miksi me oikeastaan olemme niin kiinnostuneita päivän säästä, kun länsimaissa ihmiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa? Eikä tänä talvena kyllä ole tullut oltua ulkona edes tuota 10 prosenttia, joka tarkoittaisi noin kahta ja puolta tuntia päivässä.

Olisiko sääennustetta olennaisempaa keskittyä sisäilman olosuhteisiin?

Hengitämme muuten vuorokaudessa hengitämme ilmaa 15 kilon edestä ja suurin osa siitä ilmasta nautitaan sisätiloissa. Jos määriä vertaa keskimääräiseen ruuan määrään (1-2 kiloa) ja veden juontiin (2 kiloa), alkaa ymmärtää, miten isosta asiasta on kyse.

Ruuan laadusta kyllä puhutaan paljon, mutta missä on ilmanlaatukeskustelu? Yleensä nämä keskustelut keskittyvät homekoulujen ongelmiin, mutta mitä jos haluaisin nauttia erinomaisesta sisäilmasta muutoinkin. Mistä sitä saa? Mistä tiedän, että hengitin hyvää sisäilmaa kun se ei tuoksu tai maistu miltään? Eikö kaikilla tulisi olla oikeus tietää oman sisäilmansa laatu?

Voisiko tulevaisuudessa kiinteistön käyttäjä saada vaivattomasti tietoa sisäilmasta, jossa oleskelee? Voisiko tieto olla myös kaikille avointa, aivan kuten tällä hetkellä voimme seurata pääkaupunkiseudun ulkoilman laatua HSY:n nettisivuilla?

Ainakin itse vanhempana olisin kiinnostunut seuraamaan omien lapsieni sisäilman olosuhteita päiväkodissa ja koulussa. Toivoisin myös ilman muuta, että työnantajani panostaisi sisäilmaan olosuhteisiin, sillä tiedän, että hyvillä olosuhteilla on vaikutusta terveyteen ja tuottavuuteen.

Ehkä tulevaisuudessa toimitilamarkkinoilla merkittäväksi vuokrasopimuksen kriteeriksi tuleekin sisäilman laatu. Pääasiassa toimistotyötä tekevissä yrityksissä liiketoiminnan kuluista noin 90 prosenttia muodostuu henkilöstökuluista, joten ihmisten hyvinvoinnilla on merkitystä.

Mitattu ei ole yhtä kuin koettu

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, joten ei ole yllätys että mieltymyksemme esimerkiksi sisäilman lämpötilan suhteen vaihtelevat.

Siten, vaikka kuinka tarkkaan mittaisimme ja säätäisimme sisäilman lämpötilaa vastaamaan teoreettisesti hyvää tasoa, emme koskaan voi miellyttää kaikkia. Käyttäjätyytyväisyyskyselyjen tulokset toimistokiinteistöistä kertovat surullista luettavaa koettujen olosuhteiden osalta.

Vain 40 prosenttia käyttäjistä on tyytyväisiä sisäilmaan. Millä toisella toimialalla tällaisia tyytyväisyysprosentteja voitaisiin hyväksyä?

Tutkimuksien mukaan sisäilman olosuhteilla on suurin vaikutus tilojen käyttäjien tyytyväisyyteen, joten sen parantamiseen kannattaisi satsata.

Satunnaisesta seurannasta jatkuvaan

Tyypillisesti nykyiset käyttäjätyytyväisyyskyselyt toteutetaan kerran vuodessa. Miten tällaisissa kyselyissä vastaajat arvioivat olosuhteet? Perustuuko se viimeisimmän päivän tai viikon havaintoihin vai siihen yksittäiseen kuumaan päivään edellisenä kesänä?

Useilla muilla toimialoilla tyytyväisyyttä kysytään heti sen jälkeen kun palvelua on käytetty.

Olisiko siten parempi siirtyä olosuhdekyselyjenkin osalta jatkuvampaan palautteen keruuseen? Silloin palautteet vastaisivat varmasti paremmin koettua.

Toivoisin lisäksi koettujen olosuhteiden osalta avoimuutta tuloksista. Esimerkiksi hotellien ja ravintoloiden palvelujen ja tarjoilujen arviointi on meille jo arkipäivää. Voisimmeko samalla tapaa arvioida kokemiamme sisäilman olosuhteita?

Tällainen avoin palaute olisi ainakin itseni pelastunut muutamilta hikisiltä hotelliyöpymisiltä. Kaikissa paikoissa tieto siitä, että hotellissa on ilmastointi, ei takaa sitä että ilmastointi todellisuudessa toimii.