Turvallinen tulevaisuus

9063_web
Janne Helenius toimii Granlundilla turvallisuuskonsulttina

Turvallisuus rakentuu ennen kaikkea siitä tunteesta, joka yksilöllä on vallitsevassa hetkessä ja johon sen hetkinen ympäristö vaikuttaa vahvasti. Olen verrannut organisaation turvallisuutta useasti talotekniikkaan laajemmaltikin. Kun ilmastointi pettää tai valaistus ei toimi, huomaamme talotekniikan olemassaolon.

Työskennellessämme yrityksen toimitiloissa taustalla toimiva talotekniikka huomaamattamme edesauttaa päivittäisestä työstä suoriutumistamme ja mahdollistaa liiketoiminnan sujuvuuden. Näin on myös turvallisuuden kanssa: vasta kun jokin asia menee todella pieleen, huomaamme turvallisuuden tai pikemminkin turvattomuuden tunteen olemassaolon. Tällöin myös yksilön oma mielikuva turvallisena pidetystä ympäristöstä muuttuu ja pahimmassa tapauksessa romahtaa täysin.

Entiset turvallisena pitämämme prosessit ja hallintakeinot, kuten ympärillä oleva turvatekniikka, eivät enää tunnu tuovan samaa turvallisen ympäristön tunnetta kuin ennen. Auttaisivatko johdon uudet lauselmat satsauksesta turvallisuuden kehittämiseen tai näkyvät konkreettiset toimet, kuten turvallisuustekniikan lisääminen ja turvallisuusprosessien näkyvämpi läsnäolo päivittäisessä työssä lopulta turvallisuudentunteen paranemiseen?

Toimiva talotekniikka huomaamattamme edesauttaa päivittäisestä työstä suoriutumistamme

Olen saanut viimeisten vuosien aikana seurata tiiviisti talotekniikan ja varsinkin turvallisuustekniikan kehittymistä. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä muutama osa-alue näyttää erottuvan selkeästi: anturitekniikka (myös IoT eli Internet of Things sen mukana) ja tekoälyn kehittyminen. Pistän Nostradamus-hatun hetkeksi päähän ja visioin luovasti tämän hetkisten tietojen perusteella turvallisuustekniikan kehittymistä taloteknisessä ympäristössä.

Tekoäly ottaa hallinnan ympäristöstä

Olemme jo siirtyneet Googlen hakukonemaailmasta hieman pidemmälle Apple-konsernin Sirin kaltaisten tekoälyksikin kutsuttujen virtuaaliapureiden maailmaan. Pian saamme nähdä kehittyneempiä versioita samankaltaisesta tekoälystä, mutta vielä on jonkin verran matkaa varsinaiseen tieteiselokuvistakin tuttuun tekoälyyn, joka tekee itsenäisiä päätöksiä ja päätelmiä myös kehittäen itseään.

Kiinteistö saa siis ympäristöstään, niin kiinteistä rakennelmista kuin sen sisällä liikkuvista ihmisistä, jatkuvasti tietoa

Talotekniikassa tällainen tekoäly muuttaisi tapaa käsittää kiinteistön toimintaa ja sen järjestelmiä. Visiossani kiinteistön tekoäly ja itse rakennus toimisi alati tuntevana ja havainnoivana systeeminä, joka kuin organismin tavoin elää yhdessä sen sisällä toimivien ihmisten kanssa. Tämä tarkoittaisi tekoälyltä jatkuvaa tarkkailua, mittausta, valvontaa ja ennen kaikkea päätöksiä. Erillisten talotekniikkajärjestelmien rajapinnat olisivat käytännössä olemattomia. Aivot kuitenkin tarvitsisivat tiedon siirtoa ja käsittelyä varten edelleen teknisiä järjestelmiä, johon anturitekniikka toisi tarvittavan avun.

Anturitekniikka on jo nyt käytännössä erittäin edullista ja huomaamatonta. Tulevaisuudessa sitä tullaan käyttämään hyväksi niin seinien pinnoissa kuin vaatteissakin. Tekoäly tarvitsee antureita saadakseen jatkuvaa ajantasaista tietoa ja käsitelläkseen tätä tietoa optimaalisesti ja reaaliaikaisesti auttaen tekemään itsestään entistä ”näkymättömämmän”. Kiinteistö saa siis ympäristöstään, niin kiinteistä rakennelmista kuin sen sisällä liikkuvista ihmisistä jatkuvasti tietoa, jonka mukaan tekoäly säätää olemustaan ideaaliksi olosuhteiden ja myös turvallisuuden osalta.

Turvallisuustekniikka on osa onnistunutta liiketoimintaa

Olen useasti miettinyt ja myös keskustellut alan parissa toimivien kanssa siitä, miksi turvallisuus- ja muu talotekniikka antureineen ja ilmaisimineen on erotettu ideatasolla toisistaan. Nyt on jo selkeästi havaittavissa yrityksiä rikkoa tätä konsensusta mm. kameravalvonnassa, jota ei enää markkinoida pelkästään turvallisuusratkaisuna, vaan myös yhtenä osana kiinteistön olosuhteiden tai liiketoimintaprosessien mittausta tähtäämällä liiketoiminnan parantamiseen.

Miksi turvallisuus- ja muu talotekniikka antureineen ja ilmaisimineen on erotettu ideatasolla toisistaan

Taloteknisillä järjestelmillä on lukemattomia antureita mittaamassa omia järjestelmiään. Tällä hetkellä esimerkiksi valaistuksen apukeinona käytetään usein liiketunnistimia välittämään tietoa. Tämä lisää helppokäyttöisyyttä, vähentää komponenttien kulumista sekä tuo säästöjä esimerkiksi energiankulutukseen.

Jos kiinteistö niin sanotusti miinoitetaan näillä valaisimien liiketunnistimilla, on vähintäänkin aiheellista kysyä, miksi samaa tunnistetietoa ei voida käyttää turvallisuusjärjestelmien ohjauksessa? Nyt kutakin järjestelmää varten asennetaan omat tunnistimet ja anturit. Taloteknisiä ja varsinkin turvallisuusjärjestelmiä ajatellaan nykyisinkin vielä vahvasti omina järjestelminään, vaikka nykytekniikka voisi mahdollistaa huomattavasti tiiviimmän yhteistyön eri järjestelmien ohjauksessa ja tiedon tuottamisessa. Lopputuloksena on samaa ja jopa enemmän tietoa, jota kenties saataisiin kerättyä edullisemmin ja hyödynnettyä entistä paremmin.

Nykytekniikka mahdollistaisi huomattavasti tiiviimmän yhteistyön eri järjestelmien ohjauksessa ja tiedon tuottamisessa

Kiinteistön turvallisuustekniikka tulee siis aikanaan sulautumaan yhdeksi järjestelmäksi, jota tekoäly aivoillaan ja antureista saadulla tiedollaan hallitsee ja säätelee. Tämä vaatii kuitenkin selkeää hyppäystä tekoälyn kehittymisessä, mutta jo nyt olisimme valmiita paljon tehokkaampaan yhteistyöhön eri talotekniikkajärjestelmien kanssa.

Kun kiinteistö havainnoi mahdollisia häiriötiloja ja tietää, ketä sen sisällä liikkuu, olemmeko silloin vihdoin turvassa? Tuskinpa täysin, mutta ainakin kiinteistöön, liiketoiminnan prosesseihin ja ihmisiin kohdistuvia riskejä on saatu paremmin hallittua ja voimme mahdollisesti ainakin tuntea olevamme enemmän turvassa.

Energiatehokkaamminkin saa rakentaa – osaoptimoinnista kokonaissuunnitteluun

piia_sormunen
Kirjoittaja Pia Sormunen työskentelee Granlund Consultingilla neuvonantopalvelujen toimialajohtajana

Suomen luonnos lähes nollaenergiarakentamisen tasosta ei edellytä välttämättä suuria ponnisteluja. E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Tanskassa lähes nollaenergiarakentamisessa ollaan puolestaan jo pitkällä ja toivoisinkin sieltä otettavan mallia myös Suomeen. E-lukuvaatimuksethan määrittävät vasta minimitason.

Osallistuin syyskuussa Zagrebissa nollaenergiarakentamista EU-jäsenmaihin jalkauttavan projektin seminaariin osana Suomen delegaatiota Aalto yliopiston Risto Kososen ja Santruptin Maija Virran kanssa. Koulutukseen osallistui yhdeksästä jäsenmaasta pääasiassa professoreita. Pääpaino oli osaamiskartoituksessa ja työkaluissa, uusissa opetusmenetelmissä sekä maakohtaisten valmennusten laadinnassa.

Tavoitteena on, että kussakin jäsenmaassa rakennetaan koulutusohjelma perustuen kansalliseen osaamistasoon ja koulutustarpeisiin. Kohderyhmänä ovat rakennusalalla työskentelevät arkkitehdit, suunnittelijat ja kiinteistöpäälliköt. Delegaatiomme järjestää nollaenergiarakentamisen koulutuksen Suomessa, ajankohdan ja paikan tarkennuttua ilmoitamme siitä nettisivuillamme.

Saimme Suomeen viemiseksi mahtavan 1000 sivua kattavan opetusmateriaalin lähes nollaenergiarakentamisesta, jossa aihetta lähestytään neljästä eri näkökulmasta:
• Energy management
• Energy production
• Energy reduction
• Interdiscliplinary skills

Koulutus jätti meille tunteen, että olemme hyvin pitkällä osaamistasossa Suomessa. Keskusteluissa tuli esille, että taso vaihtelee hyvin suuresti Euroopassa. On vielä harjoittelun tasolla olevia maita, joissa vasta opetellaan energiasimulointeja TRNSYS:llä ja on huippuosaajia, kuten Tanska.

Tanskassa ollaan jo pitkällä

Professori Per Heiselberg Aalbergin yliopistosta teki minuun suuren vaikutuksen. Kunnioittaen kuuntelin Tanskan energiatehokkuusdirektiivin kunniahimoista implementointia. Lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan. Keskusteluissa ilmeni, että muutaman vuoden välein kiristyneet vaatimukset ovat alkuvastustuksen jälkeen luoneet uutta liiketoimintaa ja CleanTech -yrityksiä. Rakennusmateriaalivalmistajat ja järjestelmätoimittajat ovat kehittäneet tuotteitaan vastaamaan lähes nollan haasteisiin ja he ovat kääntäneet tilanteen voitoksi. Loistavaa Tanska!

Tanskassa lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan.

Matkalla ollessamme meille tulivat kommenteille Suomen lähes nollaenergiarakentamisen luonnokset. Kävin Zagrebista käsin keskustelua energia-asiantuntijoidemme kanssa ja teimme aiheesta koosteen. Kiteytettynä nyt julkaistut E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Energiatehokas ilmanvaihto ja valaistus, hyvä tiiviys ja maltillinen julkisivujen aukotus tulevat useimmiten riittämään. Uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ei tulla edellyttämään.

E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja.

Voin myöntää tunteneeni henkilökohtaista pettymystä Suomen lähes nollaenergiatason luonnoksesta. Olin hyvässä flowssa Zagrebissa juuri kuunnellut Tanskan mallia. Lisäksi työstimme alustavaa valmennusohjelmaa siitä, kuinka osaamistasoa voidaan nostaa. Luonnoksen mukaan olemme jo riittävän hyvällä tasolla. Vai olemmeko? Voimme rakentaa suuresti ponnistelematta tulevaan tasoon. Mutta seuraava energiatehokkuusdirektiivi on jo työn alla.

Pettymyksestä selvittyäni palasin ajattelussa miettimään lähes nollaenergiamääräysten tarkoitusta. Nehän määrittävät minimitason ja ovat rakennuslupamenettelyssä tarkasteltava asia. Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi, säädösten määrittelemä E-lukutaso on tulkittavissa vähimmäisvaatimukseksi – energiatehokkaamminkin saa rakentaa.

Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi

E-luvusta todelliseen energiankulutukseen

Tarkastelunäkökulma tuleekin siirtää E-luvusta rakennuksen todelliseen energiankulutukseen, ympäristöystävälliseen energiantuotantoon ja ennen kaikkea kokonaissuunnitteluun osaoptimoinnin sijaan. Olen mukana kahdessa allianssihankkeessa energia-asiantuntijana, Yli- Maarian monitoimitalossa sekä MEK Raitinkartanossa Tapiolan keskuksessa. Yli-Maarian hankkeessa toimin myös Big Room -koordinaattorina.

Kokemukset allianssimallin yhteistoiminnallisesta Big Room -työskentelystä ovat erittäin positiiviset. Hankkeessa kukin asiantuntija voi tuoda oman osaamisensa hankkeen parhaaksi. Työskentelemme samojen tavoitteiden eteen emmekä toteuta ainoastaan meiltä tilattua tehtävää. Allianssihenki mahdollistaa aidosti rakennuksen energiatehokkuuden saavuttamisen suunnittelijoiden yhteispelillä, jossa hankekohtaisesti etsitään järkevimmät ja elinkaariedullisimmat keinot vaatimustason täyttymiseen. Olemme ehdottomasti siirtyneet osa-optimoinnista kokonaisoptimointiin. Yli-Maariassa hyödynsimme MOBO-energiainvestointitarkastelua energiakonseptin päätöksenteon tukena ja saavutimme niin kustannussäästöä kuin energiatehokkaan ratkaisun kokonaissuunnittelulla, mutta se on taas oma tarinansa, josta kuulette myöhemmin.

Työni Suomen nZEB-lähettiläänä jatkuu niin valmentajana, energia-asiantuntijana että yhteistoiminnallisten työskentelymuotojen edistäjänä. En tule optimoimaan E-lukua vaan rakennuksen todellista energiatehokkuutta huomioiden hankkeen tavoitteet. Toivoisin suuresti yhteistoimintamallien ja ns. allianssihengen leviävän laajemmin rakennusalalle myös muihin kuin allianssihankkeisiin.

Pia Sormunen, Neuvonantopalvelujen toimialajohtaja, Granlund Consulting