Suomen luonnos lähes nollaenergiarakentamisen tasosta ei edellytä välttämättä suuria ponnisteluja. E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Tanskassa lähes nollaenergiarakentamisessa ollaan puolestaan jo pitkällä ja toivoisinkin sieltä otettavan mallia myös Suomeen. E-lukuvaatimuksethan määrittävät vasta minimitason.

Osallistuin syyskuussa Zagrebissa nollaenergiarakentamista EU-jäsenmaihin jalkauttavan projektin seminaariin osana Suomen delegaatiota Aalto yliopiston Risto Kososen ja Santruptin Maija Virran kanssa. Koulutukseen osallistui yhdeksästä jäsenmaasta pääasiassa professoreita. Pääpaino oli osaamiskartoituksessa ja työkaluissa, uusissa opetusmenetelmissä sekä maakohtaisten valmennusten laadinnassa.

Tavoitteena on, että kussakin jäsenmaassa rakennetaan koulutusohjelma perustuen kansalliseen osaamistasoon ja koulutustarpeisiin. Kohderyhmänä ovat rakennusalalla työskentelevät arkkitehdit, suunnittelijat ja kiinteistöpäälliköt. Delegaatiomme järjestää nollaenergiarakentamisen koulutuksen Suomessa, ajankohdan ja paikan tarkennuttua ilmoitamme siitä nettisivuillamme.

Saimme Suomeen viemiseksi mahtavan 1000 sivua kattavan opetusmateriaalin lähes nollaenergiarakentamisesta, jossa aihetta lähestytään neljästä eri näkökulmasta:
• Energy management
• Energy production
• Energy reduction
• Interdiscliplinary skills

Koulutus jätti meille tunteen, että olemme hyvin pitkällä osaamistasossa Suomessa. Keskusteluissa tuli esille, että taso vaihtelee hyvin suuresti Euroopassa. On vielä harjoittelun tasolla olevia maita, joissa vasta opetellaan energiasimulointeja TRNSYS:llä ja on huippuosaajia, kuten Tanska.

Tanskassa ollaan jo pitkällä

Professori Per Heiselberg Aalbergin yliopistosta teki minuun suuren vaikutuksen. Kunnioittaen kuuntelin Tanskan energiatehokkuusdirektiivin kunniahimoista implementointia. Lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan. Keskusteluissa ilmeni, että muutaman vuoden välein kiristyneet vaatimukset ovat alkuvastustuksen jälkeen luoneet uutta liiketoimintaa ja CleanTech -yrityksiä. Rakennusmateriaalivalmistajat ja järjestelmätoimittajat ovat kehittäneet tuotteitaan vastaamaan lähes nollan haasteisiin ja he ovat kääntäneet tilanteen voitoksi. Loistavaa Tanska!

Tanskassa lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan.

Matkalla ollessamme meille tulivat kommenteille Suomen lähes nollaenergiarakentamisen luonnokset. Kävin Zagrebista käsin keskustelua energia-asiantuntijoidemme kanssa ja teimme aiheesta koosteen. Kiteytettynä nyt julkaistut E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Energiatehokas ilmanvaihto ja valaistus, hyvä tiiviys ja maltillinen julkisivujen aukotus tulevat useimmiten riittämään. Uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ei tulla edellyttämään.

E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja.

Voin myöntää tunteneeni henkilökohtaista pettymystä Suomen lähes nollaenergiatason luonnoksesta. Olin hyvässä flowssa Zagrebissa juuri kuunnellut Tanskan mallia. Lisäksi työstimme alustavaa valmennusohjelmaa siitä, kuinka osaamistasoa voidaan nostaa. Luonnoksen mukaan olemme jo riittävän hyvällä tasolla. Vai olemmeko? Voimme rakentaa suuresti ponnistelematta tulevaan tasoon. Mutta seuraava energiatehokkuusdirektiivi on jo työn alla.

Pettymyksestä selvittyäni palasin ajattelussa miettimään lähes nollaenergiamääräysten tarkoitusta. Nehän määrittävät minimitason ja ovat rakennuslupamenettelyssä tarkasteltava asia. Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi, säädösten määrittelemä E-lukutaso on tulkittavissa vähimmäisvaatimukseksi – energiatehokkaamminkin saa rakentaa.

Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi

E-luvusta todelliseen energiankulutukseen

Tarkastelunäkökulma tuleekin siirtää E-luvusta rakennuksen todelliseen energiankulutukseen, ympäristöystävälliseen energiantuotantoon ja ennen kaikkea kokonaissuunnitteluun osaoptimoinnin sijaan. Olen mukana kahdessa allianssihankkeessa energia-asiantuntijana, Yli- Maarian monitoimitalossa sekä MEK Raitinkartanossa Tapiolan keskuksessa. Yli-Maarian hankkeessa toimin myös Big Room -koordinaattorina.

Kokemukset allianssimallin yhteistoiminnallisesta Big Room -työskentelystä ovat erittäin positiiviset. Hankkeessa kukin asiantuntija voi tuoda oman osaamisensa hankkeen parhaaksi. Työskentelemme samojen tavoitteiden eteen emmekä toteuta ainoastaan meiltä tilattua tehtävää. Allianssihenki mahdollistaa aidosti rakennuksen energiatehokkuuden saavuttamisen suunnittelijoiden yhteispelillä, jossa hankekohtaisesti etsitään järkevimmät ja elinkaariedullisimmat keinot vaatimustason täyttymiseen. Olemme ehdottomasti siirtyneet osa-optimoinnista kokonaisoptimointiin. Yli-Maariassa hyödynsimme MOBO-energiainvestointitarkastelua energiakonseptin päätöksenteon tukena ja saavutimme niin kustannussäästöä kuin energiatehokkaan ratkaisun kokonaissuunnittelulla, mutta se on taas oma tarinansa, josta kuulette myöhemmin.

Työni Suomen nZEB-lähettiläänä jatkuu niin valmentajana, energia-asiantuntijana että yhteistoiminnallisten työskentelymuotojen edistäjänä. En tule optimoimaan E-lukua vaan rakennuksen todellista energiatehokkuutta huomioiden hankkeen tavoitteet. Toivoisin suuresti yhteistoimintamallien ja ns. allianssihengen leviävän laajemmin rakennusalalle myös muihin kuin allianssihankkeisiin.

Pia Sormunen, Neuvonantopalvelujen toimialajohtaja, Granlund Consulting