Tila, ääni & manifesti

Kirjoittaja: Aki Päivärinne, Äänisuunnittelija (TeM), Granlund

Klikkaa tästä äänimatto lukukokemuksesi taustalle:

Luonnossa liikkuessani nautin ympäristöstä kaikilla aisteillani; hengittäessäni ilmaa maistan vuoden kierron, katseeni keskittämällä voin havaita ohikiitävän hetken, askeltaessani tunnen maan jalkapohjiani vasten ja erotan puiden havinan taustoittamasta äänimaisemasta eri äänien kerroksia. Ehkä kaukaisen tien, lintuja, muita ihmisiä, koirien haukuntaa, vesistön ääniä, hyttysen äänen korvan juuresta sekä etäisiä taustakohinaan sulautuvia ääniä kuulokynnyksen raja-alueilta.

Luonto kuva Päivärinteen mökilt'ä
Kuva kirjoittajan mökkimaisemista.

Kuulemamme äänet ohjaavat havaintoamme siinä missä muutkin aistimme. Katseen suuntaa kääntämällä tai silmät sulkemalla voimme valita sen mitä näemme, mutta korva ei toimi samoin. Kuuloaisti on valppaana sekä valveilla että nukkuessamme. Etäinen ukkonen valpastuttaa mielen ja soliseva vesi rauhoittaa.

Mitä vaadimme sisätilojen ääniltä?

Kuulon välityksellä aistittavat aistimukset vaikuttavat meihin ja siihen, miten koemme juuri tämän hetken. Sama korva, joka aistii luonnon monimuotoista äänikenttää, on palveluksessamme myös rakennetussa ympäristössä. Vietämme suuren osan ajasta sisätiloissa, tehden töitä, harrastaen, syöden, parantuen sekä palautuen, mutta onko tilojen äänelliset olosuhteet sopivia niiden funktionaalisuuteen?

Eräässä suunnittelutoimistossa esiteltiin äänimaisemointipalvelua, jossa siistin, visuaalisesti pelkistetyn ja helppokäyttöisen käyttöliittymän avulla räätälöitiin tilaan / tilanteeseen sopiva äänimaisemointi. Hyvä idea, mutta toteutus jätti toivomisen varaa.

Suljetun oven taakse sijoitettu bluetooth-kaiutin toisti epämääräisesti puiden lehvästön ääntä, mutta mitä tekemistä sillä on yllä kuvailemani, oikein metsän äänimaiseman kanssa? Lähinnä vaikutelma loi absurdin assosiaation kaappiin kahlitusta ja ahdistetusta luonnosta tai rikkoutuneesta laitteesta.

Näytöltä nähtyjen kuvien, sekä videoiden osalta korkea resoluutio on ollut edellytys jo pidemmän aikaa, joten on mielenkiintoista pohtia, miksi annamme äänessä ja sen julkisten tilojen järjestelmissä niin paljon anteeksi?

Perinteisesti kauppakeskuksissa, julkisissa tiloissa ja toimistoissa ääni ei ole ollut erityisen aktiivisessa roolissa. Tarpeen vaatiessa ääni on toistettu tilaan usein mahdollisimman halvoista ”tötteröistä”, jotta saadaan hätäviestit tarvittaessa kuulumaan. Samalla systeemillä on tuotettu akustisilta piirteiltään puutteellisiin tiloihin epäselvää äänimainontaa. Onko tämä kommunikoinnin tapa 2020-lukua? Mielestäni ei.

Parempia ääniä tulevaisuudessa

20170811_101521
Helsinki-Vantaan lentoaseman koivikko sisältää kauniin koivumaiseman lisäksi Aki Päivärinteen luomaa rauhoittavaa äänmaisemaa. Kuva: Granlund

Tulevaisuuden äänijärjestelmiltä tulisi vaatia enemmän ja niiden tulisi kyetä kommunikoimaan kokijan kanssa luonnollisemmalla tasolla, kuten luonto ja sen äänimaisema, samalla tasolla kommunikoiden ja kuunnellen. Meidän pitää pystyä tekijöinä haastamaan vallitsevat mallit ja pyrkiä parantamaan niitä yhdessä.

Äänen osalta tilanne on ainakin harvinaisen selvä, sillä parannettavaa julkisten tilojen äänikokemuksessa on valtavasti. Saavutettavat edut ovat kiistattomat. Kun esimerkiksi asiakas viihtyy tilassa hyvin, on todennäköisempää, että hän käyttää enemmän rahaa ostoksiinsa ja palaa samaan paikkaan uudestaan. Kun julkisen tilan viihtyvyyttä saadaan parannettua väkijoukkoa rauhoittavalla äänisuunnittelulla, järjestyshäiriöt vähenevät ja virkavalta voi keskittyä muihin tehtäviin.

Minkälaisia sisällöllisiä ja teknisiä ratkaisuja sitten kommunikoivat tilat vaativat? Kuvitellaan hetkeksi itsemme tulevaisuuteen ja sen rakennettuihin ympäristöihin.

Teknologian määrä ympäristössämme kasvaa uusien tietomalleihin pohjaavien järjestelmien sulautuessa osaksi arkipäiväämme, mutta miten hyödynnämme tietoa muuhunkin kuin energian säästämiseen tai tilan käytön optimoimiseen? Voiko tila edistää hyvinvointia ja tuottaa sitä kautta sille lisäarvoa?

Tutkimuksien mukaan nykyään niin yleiset monitilatoimistot eivät välttämättä edesauta työnteon tehokkuutta ja työntekijät väsyvät joko liian kovassa melussa tai sitten tilan akustiikka on tehty turhan vaimentavaksi, jolloin pienikin naapuri pöydältä kuuluva ääni muuttuu häiritseväksi hiljaisuuden reunustaessa sitä. Voisiko älykäs, monikanavainen ja vuodenaikoja mukaileva peittoääni auttaa ongelman ratkaisussa?

Miten tila kommunikoi henkeään? Miten rakennus kommunikoi? Äänen avulla voidaan luoda uusi kommunikaatiokanava, jossa vaikkapa sometykkäykset kuullaan tilassa äänellisinä hienovaraisina eleinä. Tällöin kuuloaistin hyvät puolet, eli kyky huomioida asioita ilman, että niihin erikseen keskittyy, valjastetaan käyttöön.

Voidaanko luoda uudenlainen kommunikatiivinen keinoluonto tilaan? Sellainen, joka kommunikoi tilan arvoja, tavoitteita, tavoitteisiiin saapumista, prosessia tai vaikka säätilaa monikanavaisesti luonnon upeasta monimuotoisuudesta mallia ottaen?

Voiko ääni ja sen ymmärrys luoda uudenlaisen tavan kohdata ja jakaa, olla yhdessä, kuunnellen? Miten voisimme promotoida tilaa joka kommunikoi myös äänellisesti asiakkaan kanssa samalla tasolla?

Mielestäni voi ja tässä on valtavan hieno mahdollisuus luoda uudenlaista rakentamisen ja kommunikaation kulttuuria.

Aki PäivärinneKirjoittaja Aki Päivärinne on ollut luomassa rauhoittavaa äänimaisemaa muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lue lisää koivikon äänisimuloinnista nettisivuiltamme.

Vaatiiko kiertotalous pk-yrityksissä oman personal trainerinsa?

 

Kirjoittaja: Iida Vakkuri, Granlund Consulting

Kesäkuun alussa Helsingissä kokoontunut World Circular Economy Forum 2017 kokosi yhteen globaalit resurssi- ja materiaalitehokkuuden edelläkävijät. Twitter lauloi tapahtuman aikana ylistyssanoja ja linkkivinkkejä ropisi. Sittemmin kesälomien aikana olemme saaneet lukea mediasta ilmastonlämpenemisen haasteista ja suomalaisten luonnonvarojen ylikulutuksesta.

Viestitulvan laannuttua on hyvä arvioida suomalaisten yritysten realistisia mahdollisuuksia siirtyä kiertotalouteen ja varmistaa yhteisen pallomme kantokyky myös tulevaisuudessa.

Juhlapuheiden hurmoksellisessa tunnelmassa, ilman oman organisaation, sen omistajien tai asiakkaiden asettamia taloudellisia reunaehtoja ja kasvuodotuksia, on helppoa ”lappaa tiskiin” kaikki kestävän kehityksen vaatimukset. Yritysten neuvotteluhuoneiden pitkien pöytien takana istuvat ihmiset kuuntelevat näitä lausuntoja pikemmin tuskastuneina, kuin käsiään yhteen hieroen ja uusia bisnespotentiaaleja visioiden.

Juhlapuheista unohtui arkipäivän realismi, kun taantuman aiheuttama korjausvelka näkyy nyt merkittävinä korjausinvestointitarpeina kiinteistöissä ja tuotantokoneistoissa.  Isolla osalla organisaatioista korjausinvestointitarve ylittää kirkkaasti investointivalmiuden.

Samaan aikaan asiakkaat ja sijoittajat pyytävät sertifikaatteja, vastuullisuusraportteja ja tietoa tuotteiden alkuperästä, joita varten kootaan valtava määrä analysoitua dataa.

Tässä kohtaa tapahtuu useimmiten suurin virhe: liikevaihto, ympäristösuorituskyvyn mittarit, investoinnit ja yrityksen strategia erkanevat toisistaan. Tuotannosta raportoidaan syntynyttä jätettä, analysoimatta sen tarkemmin sen syntyperää. Se on ikään kuin pakollinen paha, jolle ei vaan voi mitään. Sitä syntyy joskus paljon ja joskus vähemmän. Lähes poikkeuksetta henkilöt, jotka ohjaavat tuotantokoneita eivät vastaa tuotannossa syntyvän jätteenmäärästä tai sen selittämisestä. Kun ei tiedä, ei voi muuttaa toimintaansa.

Ympäristövastuu ja tuotannontehokkuus tulee sitoa tiiviimmin yhteen ja viedä pääkonttoreiden kabineteista tehtaan lattialle.  LEAN-termein tuotannon hukka tulee olla jokaisen työntekijän vastuulla.

Hukan minimoimiseksi rakennetaan yhdessä syntypistekohtainen suunnitelma määrän vähentämiseksi ja mietitään keinoja käyttää syntynyt sivuvirta uudelleen.  Vaihtoehtoina on vähentää hukkaa, käyttää sitä itse toisaalla tai löytää sille jokin toinen hyödyntämiskeino mahdollisesti myös oman organisaation ulkopuolelta.

Näin voidaan saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä ja vähentää organisaation hiilijalanjälkeä. Keinot mitata, raportoida, arvioida ja kehittää prosessia löytyvät yleensä organisaatioista, mutta toimintatavan rakentamiseen organisaatio tarvitsee usein personal trainerin päästäkseen oikealle polulle.

Resurssiviisaus on organisaation uusi työturvallisuus

Kiertotalouden ydin on resurssien viisas käyttö, jossa tärkeintä on minimoida kaikenlaisen hukan synty.

Ihmeellistä kyllä, kiertotalous tarjoaa itseasiassa työkaluja tuotannon prosessien kehittämiseen ja organisaation taloudelliseen kasvuun usein ilman merkittäviä investointeja. Sivuvirtojen optimoinnin myötä voidaan tuotteistaa soveltuvia homogeenisia materiaalivirtoja, joita voidaan hyödyntää seuraavan sukupolven tuotteiden valmistuksessa. Samalla syntyy uusia liiketoiminta mahdollisuuksia.

Uutta liiketoimintaa tärkeämpänä pidän kuitenkin asiakkaiden odotuksia kestävästä liiketoiminnasta.  Uskon, että resurssiviisas toimintatapa onkin pian edellytys pelioikeuden lunastamiseksi, aivan kuten työturvallisuus on tänä päivänä.

Vielä 10 vuotta sitten työturvallisuudelle naureskeltiin, mutta ymmärryksen kasvaessa siitä on tullut toiminnan perusedellytys – vai koska viimeksi olet nähnyt rakennusmiehen kerrostalotyömaalla ilman kypärää?

WEFC2017:n ehdottomasti parasta antia oli tapahtuman oheen tuotetut yritysvierailut, joista itse osallistuin Nesteen Porvoon biopolttoainejalostamon kierrokselle. Neste on hieno menestystarina siitä, kuinka ympäristötavoitteet on integroitu osaksi yhtiön strategiaa. Pitkän kehitystyön jälkeen yritys kehitti tuotteen, jossa merkittävästi pienemmät hiilidioksipäästöt ja toimiva kaupallinen lopputuote ovat sulassa sovussa.

Kysynnän kasvu on ylittänyt selvästi odotukset. Jäte- ja tähdeperäisistä materiaaleista valmistettu polttoaine, menee kuin kuumille kiville, sillä sen ansiosta logistiikkaintensiivinen toiminta voi vihertää vähän helpommin. Neste on synnyttänyt todellisen kiertotaloustuotteen, jossa toisen hukka on Nesteen tuotteen pääraaka-aine. Viime kädessä hyöty syntyy kuitenkin tuotteen loppukäyttäjän selvästi pienempänä hiilijalanjälkenä, ilman merkittävää kustannusten nousua.

Toimiva kiertotalous on kiinni hyvistä ideoista ja ihmisistä, jotka uskaltavat viedä niitä eteenpäin. Pidetään yhdessä huolta siitä, että vastuullisuus, investoinnit ja strategia eivät kulje liikaa omia polkujaan.

Kirjoittaja Iida Vakkuri toimii Granlund Consultingilla johtavana ympäristöasiantuntijana.

Visionäärejä tarvitaan rakentamisessakin

Innovaatiostrategia
Granlundin innovaatiostrategian tiekartta vuosille 2017-2021.

Rakentamisen ja ylläpidon laadussa on käyttäjäpalautteen ja alan imagon perusteella vielä paljon kehittämistä. Tarvitaan kokonaisvaltaisempaa suunnittelua, jossa käyttäjät, arkkitehdit, urakoitsijat ja tekniset suunnittelijat yhteistyössä luovat energiatehokkaita ja käyttäjiensä hyvinvointia edistäviä rakennuksia. Paraskaan suunnittelu ei yksin riitä, vaan hyvä lopputulos edellyttää tiiviissä yhteistyössä työskentelevää urakoitsija- ja laitetoimittajajoukkoa, joka ei optimoi omia etujaan, vaan pyrkii yhdessä toimivaan ja terveeseen lopputulokseen.

Yksi lupaavimmista uusista toimintamalleista on niin sanottu allianssimalli, jossa käyttäjät, suunnittelijat ja toteuttajat työskentelevät yhteisvastuullisesti hankkeen eduksi ja mahdolliset voitot tai tappiot jaetaan kaikkien osallistujien kesken.

Vielä 10 vuotta sitten tietomallit tuntuivat utopialta

Huonot uutiset peittoavat helposti rakennusalalla tapahtuneet myönteiset kehityksen kehitysaskeleet. Malliesimerkkinä onnistumisista voi ottaa tietomallipohjaisen suunnittelun, joka vielä noin 10 vuotta sitten tuntui monesta toimijasta liian työläältä ja utopistiselta voidakseen kehittyä ja yleistyä normikäytännöksi.

Muistan elävästi BIMin suomalaisen uranuurtajan, Granlund Oy:n entisen toimitusjohtajan Reijo Hännisen esitykset tietomallista eräälle vaasalaiselle kiinteistöjohtajalle. Edelläkävijän tie ei ole aina helppo, mutta visionääri Reijo uskalsi tuoda esille ja puolustaa fiksuiksi näkemiään kehityspolkuja. Myös kyseinen asiakas oli visionääri, ja seuraavat heidän kohteensa suunniteltiinkin mallintaen.

Visiönäärejä tarvitaan.

Nykyisin tietomallisuunnittelu on arkipäivää, ja mallinnuksen hyödyt ovat selvillä. Tilojen tulevat käyttäjät voivat nauttia tietomallien visualisoinnin eduista, sillä heidän on mahdollista nähdä ja ymmärtää jo suunnitteluvaiheessa, millaisia tiloja heille suunnitellaan.

Tietomallinnus mahdollistaa suunnitelmien kommentoinnin ja toimimattomien ratkaisujen korjaamisen jo suunnitteluvaiheessa. Tietomalli hyödyntää myös monien työmaiden tekniikka-asennusten koordinointia ja tarkasti laaditulla mallilla toimittajilta voidaan saada luotettavia urakkahintoja. Tietomallista saatavien massalistojen heikko hyödynnettävyys herättää kummastusta ja voisikin kysyä, olisiko jo aika ottaa ne urakkalaskennan pohjamateriaaliksi.

Seuraava askel on BIM to FM

Seuraava, lähivuosina toteutuva askel on tietomallien valjastaminen helpottamaan kiinteistöjen huoltoa ja ylläpitoa eli BIM to FM. Pilottihankkeita on käynnissä esimerkiksi Senaatti-kiinteistöillä.

Granlundilla on löytynyt talotekniikka-alan visionäärejä jo lähes 60 vuoden ajan. Olemme olleet mukana kansainvälisessä kehitys- ja innovaatiotoiminnassa, jotta voimme tarjota asiakkaillemme ajanmukaisia ratkaisuja, jotka lisäävät heidän kiinteistöjensä ja käyttäjiensä hyvinvointia, ja vaikuttavat osaltaan heidän liiketoimintaansa myönteisesti.

wasa_station
Kuva: Wasa Station

Tänään IoT, Big Data ja tekoäly luovat mielenkiintoista painetta uuteen ajatteluun hieman konservatiiviselle alallemme. Innovaattorit uskovat esimerkiksi, että lähitulevaisuudessa huoltoinsinöörejä ja huoltomiehiä ei tarvita selvittämään, miksi tilaolosuhteet eivät mahdollisesti ole tyydyttävällä tasolla.

Analyysin tekevät tekoälyllä varustetut automaatiolaitteet, jotka kertovat itse kenet kannattaa kutsua korjaamaan vika, mitä varaosia pitää ottaa mukaan, ja miten korjaus suoritetaan. Muutamia isomman mittakaavan pilottikohteita on Suomessa jo suunnitteilla, muun muassa Pohjanmaan uusi ylpeys, kongressi- ja liikekeskus Wasa Station.

Monille päivittäin rakennushankkeiden käytännön haasteiden kanssa painiville edellä esitetty voi kuulostaa utopistiselta. Veikkaukseni kuitenkin on, että visionäärimme ovat tälläkin kertaa oikeassa.

Kirjoittaja on Granlund Pohjanmaan toimitusjohtaja.

Kuinka Lean voisi tehostaa terveydenhuollon toimintaa? Kolme keinoa, jotka nostavat potilaan keskiöön

Teksti: Jori Reijula

Suomen Lean-yhdistyksen seminaarissa keski-ikäinen terveydenhuollon alan yritysjohtaja havahtui, kun ymmärsi Leanin vapauttavan työaikaa. ”Voinko siis irtisanoa työntekijöitä, jotta saamme kustannussäästöjä?” Syvä hiljaisuus täytti salin.

Lean vapauttaa työaikaa, mutta mikä on terveydenhuollon perustoimintaa? Hoitaa hyvin asiakkaita ja tuottaa heille parasta mahdollista palvelua.

Eläköityvien suhteellinen osuus Suomen väestöstä kasvaa, hoidon tarve muuttuu vaativammaksi ja  monisairaat potilaat tarvitsevat hoitoa yli perinteisten sairaalaorganisaatiorajojen. Siiloutuneille sairaalaorganisaatiolle tämä on kustannustehokkuuden näkökulmasta haastava tilanne. Soppaa hämmentämään tulee vielä paljon puhuttava SOTE-uudistus ja sen mahdollisesti mukanaan tuoma potilaan valinnanvapaus, joka saattaa entisestään mutkistaa tilannetta.

shutterstock_352316315

Suomen 1960-80 luvuilla rakennettu sairaalakanta, vanhanaikaiset työprosessit ja siiloutuneet organisaatiot kaipaavat muutosta, jotta tuleviin haasteisiin kyetään vastaamaan. Nykytilanteessa monisairaita ja tehokasta hoitoa vaativia potilaita pallotellaan yksiköstä toiseen ja kokonaiskuva sekä vastuu potilaan hoidosta jäävät usein epäselviksi. Tämä tulee yksinkertaisesti liian kalliiksi veronmaksajille kiristynyttä tehokkuutta peräänkuuluttavassa työmarkkinataloudessa.

Sairaaloiden tietojärjestelmien kehittämiseen on käytetty miljoonia, mutta silti henkilökunta kirjaa potilastietoja päivittäin paperille. Potilastietojärjestelmät ovat usein liian monimutkaisia ja niitä vaivaavat yhteensopivuusongelmat. Yhdysvaltalaisen Kaiser-Permanente sairaalan suorittaman tutkimuksen mukaan dokumentaatio vie peräti 35 % hoitajan ajasta ja vain vaivaiset 19 % jää käytettäväksi potilastyöhön.

Kireän työtaakan keskellä olisi vielä muistettava, että lääkärin ja sairaanhoitajan työhön kuuluu olennaisena osana myötätunnon osoittaminen potilaalle osana hoitoa. Kuinka tämä huomioidaan, kun kustannussäästöt ja tehokkuusvaatimukset kiristävät terveydenhuollon henkilöstön työtaakkaa entisestään yhä kireämmäksi?

Yksi ratkaisu ongelmien setvimiseen voisi olla Japanista lähtöisin oleva Lean-ajattelu, joka perustuu yksinkertaisesti siihen, että niukoilla resursseilla tuotetaan asiakkaalle (potilaalle) mahdollisimman suuri arvo. Eli täytämme potilaan tarpeen niin hyvin kuin vain voimme sen tehdä. Hienointa Lean-ajattelussa on se, että se ei ole rakettitiedettä: jokainen kykenee ymmärtämään Lean-ajattelun ja pääsemään siihen halutessaan sisään – kyse on tahdosta ja tahdonvoimasta.

Voi olla utopiaa luvata, että Leanilla ongelmat katoavat. Sen sijaan esitän arvioni siitä, mitä hyötyä tämän päivän terveydenhuoltoon systemaattinen Leanin implementointi voisi tuoda.

  1. Siiloista yhteisöllisyyteen ja tehokkaampaan tilasuunnitteluun

Keskeistä on tiivis yhteistyö työntekijöiden kesken ja kokonaisuuden optimointi, jotta koko sairaalan työtä ja työprosesseja voidaan kehittää sujuvammaksi. Sairaalaorganisaatioiden siilot eivät edistä tehokkaita potilaanhoitoprosesseja etenkään nykysairaalassa, jossa kasvava osa potilaista on monisairaita tai sellaisia, joiden hoito ulottuu useamman yksikön toimialueelle.

Käyttäjiä tulisi kuunnella sairaalasuunnitteluhankkeissa enemmän ja ottaa heidät mukaan jo hankkeen  alussa. Tilasuunnittelussa olisi lähdettävä liikkeelle toiminnallisesta näkökulmasta. Hoitoprosessit on suunniteltava nöyrästi ja ennakkoluulottomasti monialaisten työryhmien avulla. Näissä tulisi olla mukana niin käyttäjiä kuin potilaanhoitoreitin eri ammattilaisia aina erikoislääkäreistä ja sairaanhoitajista logistiikkasuunnittelijoihin. Lean-asiantuntijoita tarvitaan fasilitaattoreiksi, jotta käyttäjäryhmien osaaminen saadaan kiteytettyä toiminnalliseen suunnitelmaan. Tämän pohjalta luodaan tilasuunnitelmat ja päästään sujuvaa työntekoa edistäviin työympäristöihin.

  1. Tietojärjestelmien yhteensopivuus tuo tehokkuutta

Lean näkee teknologian vahvuutena, mutta ainoastaan silloin, kun se edistää tehokasta työntekoa, eikä ole virhealtis. Sairaaloiden tietojärjestelmien tulisi olla yhteensopivia, jotta potilaiden tietoja voitaisiin siirtää paikkakunnasta ja sairaalasta riippumatta. Niiden tulisi olla myös nopeita ja helppoja käyttää. Nykytilanteessa jopa nuoret, ”teknologianatiivit” terveyskeskuslääkärit tuskailevat nykyisten järjestelmien kanssa.

Ideaalitilanteessa jokainen sairaala käyttäisi keskenään yhteensopivia ja helppokäyttöisiä järjestelmiä. Valitettavasti Suomen lainsäädännön sekä kuntien ja valtakunnan tason poliittisen päätöksenteon vuoksi tällaisen ideaalitilan saavuttaminen lyhyellä aikajänteellä osoittautunee mahdottomaksi. Omaksumalla Lean-filosofian ja sitoutumalla sen noudattamiseen sairaalat voisivat kuitenkin pitkässä juoksussa kukin sitoutua noudattamaan keskenään yhteensopivia tietojärjestelmiä.

  1. Potilaan huomioiminen keskiössä

Tulevaisuudessa potilaan kokemus tulee hallitsemaan terveydenhuoltoa: se, mikä ei nopeuta tai edesauta potilaan paranemista, helpota tämän oireita tai ennaltaehkäise sairauksia, tullaan leimaamaan hukaksi. Lean-ajattelussa päivittäisistä työprosesseista etsitään pullonkauloja, jotka dokumentoidaan, standardoidaan ja lopuksi pyritään kehittämään. Tehostunut työ vapauttaa työaikaa, joka voidaan käyttää asiakkaalle tuotettuun arvoon.

Yhä suurempi osa terveydenhuollon asiakkaista kaipaa paitsi fyysistä, myös psyykkistä hoitoa. Tämä ei välttämättä tarkoita ammattilaisen psykiatrista konsultaatiota vaan empatiaa, myötätuntoista läsnäoloa ja tunnetta, että potilaasta välitetään. Vuorovaikutus korostuu terveydenhuollossa ja sille tulisi varata enemmän aikaa. Tutkitusti potilaaseen käytetty aika ja kokemus siitä, että hänen asiaansa hoidetaan, näyttää vähentävän myös päivystyskäyntejä.

Lue lisää mahdollisuuksista terveydenhuollon toiminnan tehostamiseen Leanin, työpajojen ja digitaalisten palveluiden avulla

JoriKirjoittaja Jori Reijula toimii johtavana asiantuntijana Granlund Consulting Oy:n neuvonantopalveluissa ja on tutkinut viime vuosina etenkin terveydenhuollon käyttäjälähtöistä tilasuunnittelua, työprosesseja ja johtamista.

jori.reijula(a)granlund.fi

Digitaalinen kaksonen

Kirjoittaja Tero Järvinen on Granlundin teknologiajohtaja

Termi ”Digital Twin” on näkynyt viime aikoina silloin tällöin ulkomaisissa kirjoituksissa, joissa teemana on ollut tietomallien käyttö ylläpidossa.

Termi on mielestäni hyvä, koska se luo ajatustasolla ympäristön rakennusten analysoinnille ja ohjaamiselle. Termi sinänsä ei ole uusi, se on ollut jo vuosia käytössä mm. mekaniikkateollisuudessa.

Tarvitsemme rakennuksen digitalisen kaksosen, jos aiomme hallita sensoreiden synnyttämää valtavaa tietomäärää ihmiselle ymmärrettävässä muodossa.

Kun keräämme informaatiota rakennuksesta ja sitä analysoimalla luomme uutta tietoa, tarvitsemme tavan visualisoida sitä käyttäjälle. Yksinkertaisin visualisointitapa on esim. värjätä tiloja riippuen mitatusta lämpötilasta. Ihminen ymmärtää, että mitä punaisempi tila, sitä kuumempi se on.

Digitaalinen kaksonen synnytetään API –rajapinnoilla sekä alusta-ajattelulla

Jotta pystymme luomaan digitaalisen kaksosen, tarvitsemme reseptiksi vähintään:
1. Rakennuksen graafisen tietomallin, standardisoidulla tai tiedossa olevalla tietosisällöllä
2. Alustan, joka yhdistää graafisen näkymän pilvipalveluiden tietosisältöihin.
3. Dokumentoidut (tai avoimet) rajapinnat, joilla eri järjestelmät kommunikoivat keskenänsä

Järvinen periaatekaavio API
Kuva 1: Periaatekaavio dokumentoitujen API:en avulla rakennettuun kehitysympäristöön.

Yksi tärkeä asia on ymmärtää staattinen ja dynaamisen tiedon ero. Staattisesta tiedon esimerkkinä toimii mm. ilmanvaihdon palvelualue. Se ei muutu, jollei rakennukseen tehdä konkreettisia muutostöitä.

Dynaamisen tiedon esimerkkinä toimikoon tilan lämpötila. Sitä mitataan jatkuvasti ja mittaustuloksen perusteella voidaan analysoida, onko tilassa kaikki OK. Jos ei ole, niin staattisen IV-palvelualuetiedon perusteella voidaan päästä käsiksi lisätietoon, esim. IV-koneen ulospuhalluslämpötilaan ja analysoida, onko se kunnossa.

Yksittäisen tilan tai tiloista koostuvan palvelualueen välille muodostetaan siis yhteys, jonka kautta voidaan lähteä automaattisesti selvittämään mahdollisia ongelmakohtia kysymykseen: ”Miksi tilassa on kuuma?”

Analysoinnin perusteella järjestelmän tulee pystyä esittämään käyttäjälle mahdollisia vaihtoehtoja ongelman syyksi. Tietoa kerätään myös ohi rakennusautomaatiojärjestelmän, mm. API rajapinnoilla varustetuista IoT antureista, joista saatujen lisätietojen perusteella digitaalinen kaksonen muodostaa kokonaiskuvan.

Järvinen mallinnus
Kuva 2: Esimerkki Granlund Manager Metrix –prototyypistä, jossa kiinteistöautomaatiojärjestelmä syöttää lämpötiloja pilvipohjaiseen tietomalliin.

Visiona ”Virtuaalinen kiinteistö, jossa käyttäjä ja rakennus kommunikoivat keskenään”

Granlund on julkaissut Innovaatiostrategian vuosille 2017-2021.

Innovaatiostrategian visiona on saavuttaa ”Virtuaalinen kiinteistö, jossa käyttäjä ja rakennus kommunikoivat keskenään”

Kun pystymme yhdistämään virtuaalisen rakennuksen käytettävissä olevaan staattiseen ja dynaamiseen tietoon, pystymme niiden avulla luomaan uutta informaatiota. Kuljemme analysointien avulla kohti raportoivaa kiinteistöä.

Seuraava askel analysoinnista on kiinteistön käyttäytymisen ennustaminen. Tässä vaiheessa pystymme simuloimaan automaattisesti esim. kiinteistön energiankulutuksen ja sisäympäristön olosuhteet seuraavalle päivälle sääennustuksen sekä tulevan ihmiskuorman ja sen aikataulujen perusteella. Tällä tiedolla pystymme ohjaamaan järjestelmää ennakoivasti, ilman manuaalisäätöjä.

Näin olemme matkalla kohta oppivaa kiinteistöä. Kiinteistö kehittää itsellensä vuosien saatossa omaa tekoälyä oppien tekemistään virheistä mm. silloin, kun tehty ennustus ei vastannutkaan kiinteistön todellista, mitattua tilannetta.

Oppiva kiinteistö tarvitsee käyttäjäpalautetta, jonka avulla tuotetaan tilojen käyttäjille optimaalisinta olosuhdetta. Vain käyttäjä voi tietää, mitä hän haluaa – siihen ei edes tekoäly auta. Tämän lisäksi kiinteistön käyttöä anonyymisti seuraamalla ja analysoimalla pystymme muodostamaan kuvan miten käyttäjäjoukko vaikuttaa kiinteistön toimintaan. Jo pelkkä oppiminen siitä, mikä on kiinteistön käyttöaste eri ajankohtina kertoo paljon talotekniselle ohjausjärjestelmälle – puhumattakaan, mitä se kertoo yrityksen johdolle kiinteistön soveltuvuudesta oman liiketoiminnan harjoittamiseksi.

Emme voi kuitenkaan unohtaa kiinteistön fysikaalisia ominaisuuksia, kiinteistön on toimittava kuten se on suunniteltu toimivan. Granlund-konsernin 2020 -strategian missiona on ”Hyvinvointia rakennetussa ympäristössä”.

Tätä tavoitetta toteutamme myös Innovaatiostrategiassamme, kun muistamme että: ”Käyttö ohjaa kaikkea tekemistämme”.

Kuva 3: Granlundin innovaatiostrategia julkaistiin keväällä 2017, sen keskiössä ovat käyttäjät ja hyvinvointi.

Smart Buildings – älykkäämpää rakentamista

Teksti: Rami Hursti

Mitä oikeastaan tarkoitetaan älykkäällä rakentamisella tai paremminkin älykkäillä rakennuksilla (eng. Smart Buildings)? Onko rakennus, jossa eri teknologiat on integroitu vaihtamaan tietoa keskenään, älykäs?

Hursti_Rami_tiukempi rajaus
Kirjoittaja toimii Granlundilla rakennusautomaation johtavana asiantuntijana.

Vai pitäisikö kenties puhua rakennuksista, jotka on suunniteltu ja toteutettu tukemaan toimintaa käyttäjän näkökulmasta Rakennuksista, jotka tuovat käyttäjän saataville tietoa tilojen käytöstä ja energiatehokkuudesta ja tarjoavat samalla mahdollisuuden vaikuttaa tilojen olosuhteisiin yhden käyttöliittymän kautta?

Samaisen käyttöliittymän kautta käyttäjällä olisi myös mahdollista antaa palautetta, mikä vaikuttaisi myös rakennuksen teknisten järjestelmien toimintaan.

Kysymykseen ”millainen on älykäs kiinteistö” ei ole olemassa yksiselitteistä vastausta. Vielä ei oikeastaan ole edes määritelty, mitä Smart Building tarkoittaa.

Eivätkö nykyiset rakennukset edusta parasta, energiatehokkainta, käyttäjäystävällisintä ja viihtyisintä rakentamista? Jos totta puhutaan, vastaus on: eivät.

Rakennushankkeen suunnittelu- eikä vielä toteutusvaiheessakaan, ei usein ole tiedossa, kuka on sen loppukäyttäjä. Tästä syystä rakennuksen tarvittavia toiminnallisuuksia ei aina mietitä, vaan toteutukseen valitaan vähiten kustannuksia aiheuttava yleispätevä rakennus.

Jos tällaisella periaatteella rakennettaisiin tuotantolaitoksia, esim. paperi- tai elektroniikkatehdas, olisi lopputuloksena tuskin kilpailukykyinen, viimeisen päälle moderni tuotantolaitos. Miksei toimistotaloja sitten voisi rakentaa älykkäämmiksi, vaikkei siellä työskenteleviä yrityksiä vielä rakennusvaiheessa tiedetäkään?

Rakentamispäätöksestä menee useita vuosia ennen kuin rakennus todella otetaan käyttöön – minkä jälkeen rakennuksen eelinkaari on useita kymmeniä vuosia. Jotta kiinteistö palvelisi siinä tapahtuvaa toimintaa, tulisi jo alussa osata varautua mahdollisimman monipuolisesti tulevaisuuden tarpeiden huomioon ottamiseen.

Tämä tarkoittaa visiointia ja varautumista lähitulevaisuuden tarpeisiin. Ennustaminen ei ole helppoa touhua, mutta kannattaa kuitenkin pohtia, miten voidaan varautua nykyisillä ratkaisuilla mahdollisiin muutoksiin tulevina vuosina?

Kävimme erään kehitysprojektin yhteydessä vierailulla paljon julkisuutta saaneessa ”The Edge” -rakennuksessa  Amsterdamissa. Kyseessä on kohde, jota on markkinoitu maailman edistyksellisimmäksi ja kestävän kehityksen mukaiseksi rakennukseksi. Viimeistään vierailu kyseisessä kiinteistössä varmisti, ettei Smart Building ole pelkästään talotekniikan toimintojen integrointia ja tiedonsiirtoa,vaikka se onkin jossain määrin välttämätöntä.

The Edgessä on paljon innovaatioita ja tuotannossa olevia ratkaisuja, jotka ovat sekä teknologisia että käytettävyyteen liittyviä. Kohteessa hyödynnetään aurinkosähköä, jota kerätään seinustoilta ja talon katolta, ja myös viereisen rakennuksen katolta. Auringon energiaa keätään myös lämpönä, jota varastoidaan maan alle. Maan alla on suuret energiavarastot niin jäähdytyksen kuin lämmityksenkin osalta. Sadevedet kerätään talteen ja niitä käytetään WC-istuinten huuhteluun. Valaistuksessa hyödynnetään luonnonvaloa, joka oli huomioitu myös työpisteiden sijoittelussa. Tässä vain muutamia esimerkkejä, talosta löytyy lukuisia muitakin teknisiä ratkaisuja.

Se,mikä poikkesi aiemmin näkemistäni kohteista, oli käyttäjille suunnattu sovellus, jolla käyttäjä sai tietoa kohteessa olevista palveluista, tilojen varauksista, vapaista tiloista, lähialueen liikenneyhteyksistä ym.

Tämän lisäksi käyttäjälle tarjottiin myös tietoa kohteen teknisistä mittauksista, olosuhteista, valaistuksen ja lämpötilan säätömahdollisuudesta.

Kyseinen sovellus oli käytettävissä sekä työasemien että mobiililaitteiden kautta.

Tämä on ensimmäinen kohde urani aikana, kun kohdetta rakennettaessa oli oikeasti mietitty asioita niin teknisten ratkaisujen, energiatehokkuuden kuin käytettävyydenkin näkökulmasta – ja mukaan oli vielä otettu  rakennusta käyttävät ihmiset.

Tämän kaltainen ratkaisu jos mikä on mielestäni Smart Building.

Kohteessa nähdyt ratkaisut vahvistavat myös Granlundin strategiassa keskeisenä asiana olevan käyttäjän hyvinvoinnin huomioimisen tärkeyde. Ehkä saamme pian myös Suomeen ensimmäisen Smart Building määrittelyn täyttävän kohteen. Ainakin sellaisia on muutama tällä hetkellä mietinnässä.

Onko maailma pyöreä vai neliönmuotoinen? #onbeauty #architecture #design

Kirjoittaja Sanna Forsman on vetää Granlundilla valaistussuunnittelun tiimiä.

Facades”Maailma on neliönmuotoinen” väitti lavastaja ja visualisti Es Devlin eräässä tv-haastattelussa.

Devlin työskentelee maailmantähtien konserttien ja videoiden visuaaliseen ilmeen suunnittelijana. Hän luo universaalia kuvakieltä, joka jää elämään ja vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa.

Jaettu todellisuus on näille artisteille ja heidän menestykselleen yhtä tärkeää kuin live-tapahtuma, joka koetaan kaikilla aisteilla. Es Devlinin täytyykin suunnitella esityksien esillepano siten, että fanien ottamat sattumanvaraiset valokuvat jäljentävät halutun näköistä kuvamateriaalia kaikille niille, jotka eivät olleet paikalla.

Ja valokuvien jakamiseen suunnatussa Instagramissa kuvat ovat todellakin neliönmuotoisia. Siispä visuaalisuus, jonka Es Devlin haluaa leviävän maailmalle, pitää sopia neliönmalliseen insta-muotoon.

Instagramin kuvavirtaa seuratessani voi helposti havaita kolme teemaa: ”läheiset” narsissit
ihmiset ja eläimet, ruoka ja juoma sekä elämykset.

Elämykset jakaantuvat sosiaalisiin tapahtumiin tai henkilökohtaisiin esteettisiin elämyksiin, joissa luonto on usein  isossa roolissa muodossa tai toisessa, oli se sitten auringonlasku, maisema, kaunis kasvi, upea eläin.

Suosituin suomalainen Instagramissa onkin luonto- ja eläinkuvaaja Konsta Pulkka, jonka henkeäsalpaavat kuvat herättävät vaistomaista ihailua ja ihmetystä yli miljoonan seuraajan silmissä.

Monissa somekuvissa urbaani rakennettu ympäristö on vain tausta selfielle.

Stockman TapiolaTämä on mielestäni oire siitä, että länsimainen rakennuskanta ei useinkaan aiheuta elämyksiä tai kosketa meitä niin paljon, että se olisi somettamisen arvoista.

Asian kuuluisi olla toisin. Rakennukset ja niiden vaatima infrastruktuuri muokkaavat lopullisesti luontoympäristöä sekä vaikuttavat ihmisiin sijoituspaikallaan vähintään vuosikymmeniä.

Tämän vuoksi rakennetussa ympäristössä rakennuksien kauneus ja niiden tuottama esteettinen elämys tulisi olla samanlainen itseisarvo kuin toiminnallisuus ja sosioekonominen kestävyys. Rakennusten tulisi kestää vuosisatoja yhteiskunnan kehittyessä niin konkreettisesti kuin myös filosofisella tasolla.

”Jos rakennus on syntynyt monipuolisesti ajattelutyöstä ja erilaisten tarpeiden synteesistä, se yleensä puhuttelee ihmistä luonnollisesti. Hän tuntee olevansa paikassa, jossa on erityisiä laatuominaisuuksia”, kertoo arkkitehti Toni Yli-Suvanto HS:n haastattelussa ”Puhuttelevien rakennusten mies”.

Vuosisatoja luonnonvoimilta ja yhteiskunnallisilta muutoksilta säilyneet rakennukset ja kaupunkitilat ovat uskoakseni juuri niitä, jotka ovat puhutelleet ihmisiä sekä saaneet tulevat sukupolvet säästämään ja kunnostamaan näitä rakennuksia sekä kehittämään niiden käyttöä.

Me rakennusalalla olemme vastuussa siitä, että luomme ympäristöä, joka puhuttelee ihmisiä myös sukupolvien päästä.

Somenatiivit kyllä päivittävät kuvavirtaansa kaikki ne kokemukset, jotka puhuttelevat heitä, joten työssämme onnistuminen olisi nyt helppo todentaa.

Suunnitteluvaiheen monipuolisella yhteistyöllä eri suunnittelijoiden, käyttäjien ja muiden asiantuntijoiden välillä on vaikutus puhuttelevien rakennusten onnistumiseen.

Päivittäisessä työssäni olen huomannut, että valaistussuunnittelun integroituminen yhä tiiviimmin muihin tilakokemusta tukeviin suunnittelualoihin helpottaa suunnittelua sekä parantaa lopputulosta.

Kokemukseni mukaan hyvä yhteistyö voi nostaa projektin lentoon. Pehmeämpien arvojen tavoitteleminen tukee myös projektien kovempia arvoja kuten kustannus- sekä aikatauluraameja. Yhteiset tavoitteet ja hyvä fiilis työryhmän kesken motivoivat kaikkia tekijöitä hyvään suoritukseen.

Tämän saimme itsekin kokea juuri avatussa Helsingin Sataman Länsiterminaali 2 Port of Helsinkiprojektissa, jonka kaarevakattoisessa odotusaulassa meren äärellä tekee mieli ottaa valokuvia ja jakaa ne eteenpäin.

Esimerkiksi neliönmuotoisena.

PS. on niitä muitakin, jotka innostuvat julkisivuista ja rakennuksista. Katso #straightfacades #facades #architecture

PPS. Granlund avasi oman Insta-tilinsä kuukausi sitten ja olemme sen jälkeen tuoneet oman neliönmuotoisen maailmamme muiden nähtäville.

Kirjoittaja Sanna Forsman on vetää Granlundilla valaistussuunnittelun tiimiä.