Nautitko virtuaalimaailman rakentamisesta ja siellä seikkailemisesta? Mitä jos voisit tehdä sen kaiken saman oikeassa maailmassa?
Teksti: Miia Anttila
Rakennukset rakennetaan nykyisin enenevässä määrin ensin virtuaalisesti ja sitten vasta fyysisesti. Rakennukset mallinnetaan ja olosuhteet simuloidaan. Yksinkertaisimmissa moduuliratkaisuissa valmiita palikoita haetaan kirjastosta, aivan kuten Minecraftissa. VR- ja AR-tekniikkaa hyödynnetään sekä rakentamisen, että kiinteistöjen käytön aikana.
Kaupungit kasvavat jatkuvasta. On ennustettu, että isojen kaupunkien merkitys voi jopa ohittaa valtioiden merkityksen jossain pisteessä. Panostukset ovat siinä, miten Smart cities ja Smart buildings tuovat jatkuvasti rakennettuun ympäristöön lisää ominaisuuksia tilojen käyttäjille ja asukkaille.
Parhaimmillaan rakennettu ympäristö on kaunis ja hivelee aistejamme. Haluaisitko toimia kauneuden lähettiläänä, kuten valaistus- tai äänisuunnittelijana?
Raha ratkaisee
Oletko kiinnostuneempi taloustieteistä tai juridiikasta? Kiinteistösijoittaminen on huikean suuri business, niin suuri, että se on käytännössä aina osana maailmantalouden kasvua ja romahdusta.
Tiesitkö, että Suomi on tällä hetkellä kiinnostavampi sijoitusmaa kuin Ruotsi? Kiinteistökaupoissa pyörivät alan todelliset salaiset agentit ja sisäpiiriläiset, jotka toimivat kauppoja valmistelevissa tehtävissä osana kansainvälistä yhteisöä.
Tiesitkö, että Suomen kiinteistö- ja rakennusala on mahdollisesti maailman ainoana sitoutunut vapaaehtoiseen, ei siis lainsäädännön pakottavaan, energiatehokkuussopimukseen?
Ihmiset ja toimintakulttuuri
Mitä, jos oletkin eniten kiinnostunut ihmisistä? On totta, että kiinteistö- ja rakennusala on teknis-taloudellinen ala. Mutta että teknologia ei yksin riitä. Kaiken ytimessä on se, mitä ihmiset ja yhteiskunnat valitsevat ja päättävät tehdä. Tästä syystä alalla korostuvat uudet yhdessä tekemisen mallit ja sinua ihmisestä kiinnostunutta henkilöä tarvitaan!
Luonnontieteitä, tilastotieteitä ja todennäköisyyksiä, koodausta, datan murskausta, sisällöntuotantoa ja tiedon visualisointia, taloustieteitä ja juridiikkaa, ympäristötekniikkaa, käyttäytymistieteitä ja johtamista. Kaikkea tätä ja paljon muuta ovat kiinteistö- ja rakennusalan asiantuntijatehtävät. Monipuolista ja poikkitieteellistä tai syvällä porautuvaa asiantuntemusta, sinä päätät!
Seuraavan kerran meidät voit tavata kiinteistö- ja rakennusalan hehkeimmässä tapahtumassa ReCoTechissa 4. joulukuuta. Tammikuussa löydät osastomme alan opiskelijatapahtumista, kuten Contact Forumista. Tule juttelemaan!
Kirjoittaja Miia Anttila on Granlund Consulting Oy:n toimitusjohtaja.
Kirjoittaja: Aki Päivärinne, Äänisuunnittelija (TeM), Granlund
Klikkaa tästä äänimatto lukukokemuksesi taustalle:
Luonnossa liikkuessani nautin ympäristöstä kaikilla aisteillani; hengittäessäni ilmaa maistan vuoden kierron, katseeni keskittämällä voin havaita ohikiitävän hetken, askeltaessani tunnen maan jalkapohjiani vasten ja erotan puiden havinan taustoittamasta äänimaisemasta eri äänien kerroksia. Ehkä kaukaisen tien, lintuja, muita ihmisiä, koirien haukuntaa, vesistön ääniä, hyttysen äänen korvan juuresta sekä etäisiä taustakohinaan sulautuvia ääniä kuulokynnyksen raja-alueilta.
Kuva kirjoittajan mökkimaisemista.
Kuulemamme äänet ohjaavat havaintoamme siinä missä muutkin aistimme. Katseen suuntaa kääntämällä tai silmät sulkemalla voimme valita sen mitä näemme, mutta korva ei toimi samoin. Kuuloaisti on valppaana sekä valveilla että nukkuessamme. Etäinen ukkonen valpastuttaa mielen ja soliseva vesi rauhoittaa.
Mitä vaadimme sisätilojen ääniltä?
Kuulon välityksellä aistittavat aistimukset vaikuttavat meihin ja siihen, miten koemme juuri tämän hetken. Sama korva, joka aistii luonnon monimuotoista äänikenttää, on palveluksessamme myös rakennetussa ympäristössä. Vietämme suuren osan ajasta sisätiloissa, tehden töitä, harrastaen, syöden, parantuen sekä palautuen, mutta onko tilojen äänelliset olosuhteet sopivia niiden funktionaalisuuteen?
Eräässä suunnittelutoimistossa esiteltiin äänimaisemointipalvelua, jossa siistin, visuaalisesti pelkistetyn ja helppokäyttöisen käyttöliittymän avulla räätälöitiin tilaan / tilanteeseen sopiva äänimaisemointi. Hyvä idea, mutta toteutus jätti toivomisen varaa.
Suljetun oven taakse sijoitettu bluetooth-kaiutin toisti epämääräisesti puiden lehvästön ääntä, mutta mitä tekemistä sillä on yllä kuvailemani, oikein metsän äänimaiseman kanssa? Lähinnä vaikutelma loi absurdin assosiaation kaappiin kahlitusta ja ahdistetusta luonnosta tai rikkoutuneesta laitteesta.
Näytöltä nähtyjen kuvien, sekä videoiden osalta korkea resoluutio on ollut edellytys jo pidemmän aikaa, joten on mielenkiintoista pohtia, miksi annamme äänessä ja sen julkisten tilojen järjestelmissä niin paljon anteeksi?
Perinteisesti kauppakeskuksissa, julkisissa tiloissa ja toimistoissa ääni ei ole ollut erityisen aktiivisessa roolissa. Tarpeen vaatiessa ääni on toistettu tilaan usein mahdollisimman halvoista ”tötteröistä”, jotta saadaan hätäviestit tarvittaessa kuulumaan. Samalla systeemillä on tuotettu akustisilta piirteiltään puutteellisiin tiloihin epäselvää äänimainontaa. Onko tämä kommunikoinnin tapa 2020-lukua? Mielestäni ei.
Parempia ääniä tulevaisuudessa
Helsinki-Vantaan lentoaseman koivikko sisältää kauniin koivumaiseman lisäksi Aki Päivärinteen luomaa rauhoittavaa äänmaisemaa. Kuva: Granlund
Tulevaisuuden äänijärjestelmiltä tulisi vaatia enemmän ja niiden tulisi kyetä kommunikoimaan kokijan kanssa luonnollisemmalla tasolla, kuten luonto ja sen äänimaisema, samalla tasolla kommunikoiden ja kuunnellen. Meidän pitää pystyä tekijöinä haastamaan vallitsevat mallit ja pyrkiä parantamaan niitä yhdessä.
Äänen osalta tilanne on ainakin harvinaisen selvä, sillä parannettavaa julkisten tilojen äänikokemuksessa on valtavasti. Saavutettavat edut ovat kiistattomat. Kun esimerkiksi asiakas viihtyy tilassa hyvin, on todennäköisempää, että hän käyttää enemmän rahaa ostoksiinsa ja palaa samaan paikkaan uudestaan. Kun julkisen tilan viihtyvyyttä saadaan parannettua väkijoukkoa rauhoittavalla äänisuunnittelulla, järjestyshäiriöt vähenevät ja virkavalta voi keskittyä muihin tehtäviin.
Minkälaisia sisällöllisiä ja teknisiä ratkaisuja sitten kommunikoivat tilat vaativat? Kuvitellaan hetkeksi itsemme tulevaisuuteen ja sen rakennettuihin ympäristöihin.
Teknologian määrä ympäristössämme kasvaa uusien tietomalleihin pohjaavien järjestelmien sulautuessa osaksi arkipäiväämme, mutta miten hyödynnämme tietoa muuhunkin kuin energian säästämiseen tai tilan käytön optimoimiseen? Voiko tila edistää hyvinvointia ja tuottaa sitä kautta sille lisäarvoa?
Tutkimuksien mukaan nykyään niin yleiset monitilatoimistot eivät välttämättä edesauta työnteon tehokkuutta ja työntekijät väsyvät joko liian kovassa melussa tai sitten tilan akustiikka on tehty turhan vaimentavaksi, jolloin pienikin naapuri pöydältä kuuluva ääni muuttuu häiritseväksi hiljaisuuden reunustaessa sitä. Voisiko älykäs, monikanavainen ja vuodenaikoja mukaileva peittoääni auttaa ongelman ratkaisussa?
Miten tila kommunikoi henkeään? Miten rakennus kommunikoi? Äänen avulla voidaan luoda uusi kommunikaatiokanava, jossa vaikkapa sometykkäykset kuullaan tilassa äänellisinä hienovaraisina eleinä. Tällöin kuuloaistin hyvät puolet, eli kyky huomioida asioita ilman, että niihin erikseen keskittyy, valjastetaan käyttöön.
Voidaanko luoda uudenlainen kommunikatiivinen keinoluonto tilaan? Sellainen, joka kommunikoi tilan arvoja, tavoitteita, tavoitteisiiin saapumista, prosessia tai vaikka säätilaa monikanavaisesti luonnon upeasta monimuotoisuudesta mallia ottaen?
Voiko ääni ja sen ymmärrys luoda uudenlaisen tavan kohdata ja jakaa, olla yhdessä, kuunnellen? Miten voisimme promotoida tilaa joka kommunikoi myös äänellisesti asiakkaan kanssa samalla tasolla?
Mielestäni voi ja tässä on valtavan hieno mahdollisuus luoda uudenlaista rakentamisen ja kommunikaation kulttuuria.
Kirjoittaja Juha Tuomainen toimii tietomalliasiantuntijana Granlundilla.
Omavaltaisesti päivitin vanhan sanonnan vastaamaan tämän hetken kuumaa aihetta viihde- ja peliteollisuudessa. Vaikka viihde on usein suunnittelusta kaukana niin toimintaympäristömme lähestyy aika-ajoin suunnittelutekniikoita jotka paremmin tunnetaan pelikehittäjien parissa.
Kiihtyvällä tahdilla mediassa on alkanut vilistä termejä, joiden merkitys on useimmille epäselvä. Mitä ovat lisätty todellisuus, AR-VR-MR, virtuaalimallit ja -maailmat, avatarhahmot, hololenssit ja niin edelleen?
Nörttienkö höpinää ja ohimenevää trendihypeä ? Savolainen vastaus on kyllä ja ei. Kyseessä on kuitenkin kasvava miljardibisnes, jossa foliohattujen ehdotuksiin suhtaudutaan vakavasti.
Avataanpa muutamia termejä:
AR = Augmented Reality = Lisätty todellisuus
Ympäristöön lisätään informaatiota, jota voi havainnoida vaikkapa puhelimen kameran avulla. Käytännön sovellutuksena muun muassa Helsingin Sanomien tägit, joiden avulla lehden sivuun on lisätty esim. video, jota voit katsoa puhelimen näytöllä tai IKEA:n sohva, jota voit sovittaa virtuaalisesti omaan olohuoneeseen, siirtämällä kuvastoa lattialla ja katsomalla huonetta tabletin näytöltä.
MR = Mixed Reality = Virtuaalisen ja todellisuuden yhdistäminen (~AR)
VR = Virtual Reality = Virtuaalitodellisuus
Katsoja havainnoi virtuaalista ympäristöä osana sitä. Myös äänimaailma voi olla mukana. Tekniikkaa hyödynnetään esimerkiksi arkkitehtoonisten ratkaisujen esittelyssä. VR:ää tukevat kaupalliset keksinnöt ovat kuuminta hypeä nyt.
Cave = Videotekniikalla luotu virtuaalinen kolmiulotteinen tila, jonka sisällä katsoja/katsojat ovat. Parhaimmillaan kokemus, jossa suunnittelijat ja loppukäyttäjät voivat keskustella esimerkiksi tilan toimivuudesta samalla, kun seisovat keskellä suunnitelmaa.
VR-lasit = Osittain Caven korvaava laite, jolla katsoja voi kokea lähes saman kuin Cave tilassa. Oculus Rift ja HTC Vive ovat juuri nyt läpimurtoaan tekeviä tuotteita kuluttajamarkkinoilla.
Hololens = Microsoftin AR/VR tuote. Lasit, jotka lisäävät ympäristöön informaatiota tai ”hologrammin” jota voi tarkastella eri suunnista tai vaikkapa kävellä sen sisään. Kaupallinen tuote ei ole vielä markkinoilla, mutta prototyyppejä on päästy jo kokeilemaan. Microsoft on panostanut muotoiluun ja langattomuuteen sekä kehittänyt Windows 10 -käyttöjärjestelmästä version juuri laseja varten, jotta integraatio lasien ja tietokoneen välillä olisi mahdollisimman suoraviivaista. Hololens Tarjoaa mahdollisuuden Caven kaltaiseen joukkokokemukseen ilman tilaa ja videolaitteita.
Apple on viime vuosina hankkinut omistukseensa useita lisättyä todellisuutta kehittäneitä yrityksiä ja patentteja, mutta tietoa heidän suunnitelmistaan on tihkunut julkisuuteen niukasti. Luultavasti näitä hankintoja ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää pöytälaatikkoon pölyttymään.
Virtuaalisen illuusion historiaa
Patenttihakemuksen kuva Stereoscope –laitteesta (kuvalähde)
Aika-ajoin pinnalle nousee innovaatioita, jotka tarkemmin tutkittuna eivät ole kovinkaan uusia. Tekniikan kehittymisen myötä vanhat ideat lämmitellään uudelleen ja tarjoillaan kuluttajan pöytään uudestaan ja uudestaan.
Ensimmäisiä stereokuvan ja lisätyn todellisuuden ratkaisuja esiteltiin jo yli 200 vuotta sitten, muun muassa Pariisin maailman näyttelyssä. Kahdesta hiukan erikulmista otetusta kuvaparista yhdistämällä linssien avulla saatiin aikaiseksi valokuva, jossa oli syvyysvaikutelma mukana. Tätä voi kokeilla myös yksinkertaisesti katsomalla kuvaparia”ristiin” sopivalta etäisyydeltä. Hetken kuluttua aivot yhdistää nämä kuvat yhdeksi.
Vain 5% ihmisistä ei ole minkäänlaista stereonäkökykyä. Syötä Googleen hakusana ”stereokuva” ja pääset testaamaan omaa stereonäköäsi.
Ja kuka muistaa nähneensä ViewMasterin ? Sama perusidea edelleen. Ihmistä on aina kiehtonut illuusiot.
Lastensuosikki ennen Xboxia – Viewmaster. (Kuvalähde)
Granlund mukana kehityksessä jo alkumetreillä
1950- luvulla 3D-kauhuelokuvia katsottiin punaviherlasien läpi ja vain reilun 50 vuoden päästä saman tekniikan inkarnaatio poiki pienen hypepyrähdyksen muun muassa suunnittelumaailmassa. Granlund oli jo silloin etukenossa kehityksessä mukana…
Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan VR ja Cave ovat uusi keksintö Suomessa. Kunniaa ensimmäisestä suomalaisesta virtuaalitilasta on hamunnut yksi jos toinenkin suunnittelutoimisto. Niin tai näin – totuus on kuitenkin, että Granlund oli jo 2000- luvun alussa kehittämässä Suomen ensimmäistä Cave-tilaa Espoon Otaniemeen yhteistyössä TKK:n kanssa.
Asiakkaiden kanssa katselimme 3D-lasit päässä Pfizerin pääkonttorin aulaa, Otaniemeen tulevaa auditoriota. Väistelimme olemattomia palkkeja ja ilmavirtasimuloinnin värikkäitä palloja. 3D-huumassa noihin aikoihin hankittiin myös Granlundin ensimmäiset 3D-lasit, joiden tekniikka oli sama kuin nykyisin elokuvateattereissa esitettävien 3D-elokuvien katselussa.
Omakohtaiset ensikokemukseni ajoittuvat 1990-luvun loppuun. Lähinnä Yhdysvaltojen armeijan käytössä olleet VR-kypärät ja datahanskat tulivat markkinoille. Menestys oli kuitenkin kohtalaisen kehno. Suurin syy epäonnistuneeseen kaupalliseen läpimurtoon oli epäilemättä vielä PC-tietokoneiden alkeellisuus ja n. 100 000-150 000 markan investointikustannukset. Todennäköisesti USA:n armeijalla oli enemmän ”hilloa” konehankintoihin ja kenties heitä kiinnosti toisenlaiset argumentit kuin hyvin suunniteltu talotekniikka ?
Päänsärkyä ja pahoinvointia
Kymmenen vuotta myöhemmin 3D-televisiot rynnistivät kuluttajamarkkinoille. Myös minä lankesin hankkimaan sopivasti piiputtaneen perustv:n tilalle tämän huippu-uutuuden. Tästä lähinnä päänsärkyä tuottavasta lisäominaisuudesta nautittiin muutaman blue-ray levyllisen verran. Muuten kyllä ihan kelpo televisio
Bensaa hiipuneisiin liekkeihin lisäsi hetken päästä yritys nimeltä Oculus. Uuden aikakauden VR-lasit herättivät suurta keskustelua asiasta kiinnostuneiden parissa.
Noin 200 miljoonan dollarin budjetilla oli kyhätty puhelimen näytöstä, parista muovilinssistä ja kasasta kuminauhoja kummallinen päähine. Siitä roikkuvilla kaapeleilla henkilö köytettiin kiinni tietokoneeseen ja johtoja pitkin silmien eteen noin 20 mm päähän syötettiin videokuvaa virtuaalimallista. Lasien muotoilu esti ympäröivän maailman näkemisen ja kuulokkeet syöttivät korviin äänimaailmaa.
Elämys oli kokonaisvaltainen. Mallissa saattoi liikkua ja katsella lähes mihin tahansa suuntaan ellei sitä ennen ollut kaatunut johtoihin ja vetänyt konettaan lattialle.
Katsojan pään sietokyvystä riippuen sivuhaittana oli muutaman minuutin katselun jälkeen vain pahoinvointia ja päänsärkyä. Virtuaalinen vuoristorata-ajelu pienessä glögihömpsyssä oli luultavasti suurin hitti pikkujouluissa 2014. Ainakin pienissä innovatiivisissa startup-yrityksissä.
Google ei malttanut olla näpäyttämättä valmistajaa julkistamalla ”pahvilaatikko”-versionsa virtuaalilaseista. Noin 30 dollarilla saattoi tilata Googlen shopista boxin, johon tipauttamalla sopivalla applikaatiolla varustetun puhelimen pystyi kokea saman illuusion kuin Oculuksen huipputuotteella – murto-osalla hinnasta.
Kehityksen sykli on ollut kiihtyvä. Parinsadan vuoden kehityskaari on kutistunut vuosista kuukausiin. Uusia sovelluksia ja laitteita, joiden suorituskyky ja ominaisuudet lähes tuplaantuvat, tulee markkinoille tiuhaan tahtiin.
Pienen tauon jälkeen mekin olemme jälleen mukana virtuaalisessa valtavirrassa. Ensisavut otettiin Oculuksen prototyypistä ja nyt HTC Vive -virtuaalilasien avulla esiteltiin virtuaalista datacenterin mallia asiakkaille Nordic Digital Business Summit -messuilla syyskuussa Granlundin Mission Critical -osaston ständillä. Saadun palautteen perusteella meillä on edelleen jotain annettavaa tälläkin sektorilla.
Datacenter-kävelyllä virtuaalimaailmassa, ympärillä Granlundin toimisto.
Kirjoittaja Miia Anttila on Granlund Consulting Oy:n toimitusjohtaja.
Kirjoittaja Aki Päivärinne on ollut luomassa rauhoittavaa äänimaisemaa muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lue lisää 
Energistä rakentamista 