Tila, ääni & manifesti

Kirjoittaja: Aki Päivärinne, Äänisuunnittelija (TeM), Granlund

Klikkaa tästä äänimatto lukukokemuksesi taustalle:

Luonnossa liikkuessani nautin ympäristöstä kaikilla aisteillani; hengittäessäni ilmaa maistan vuoden kierron, katseeni keskittämällä voin havaita ohikiitävän hetken, askeltaessani tunnen maan jalkapohjiani vasten ja erotan puiden havinan taustoittamasta äänimaisemasta eri äänien kerroksia. Ehkä kaukaisen tien, lintuja, muita ihmisiä, koirien haukuntaa, vesistön ääniä, hyttysen äänen korvan juuresta sekä etäisiä taustakohinaan sulautuvia ääniä kuulokynnyksen raja-alueilta.

Luonto kuva Päivärinteen mökilt'ä
Kuva kirjoittajan mökkimaisemista.

Kuulemamme äänet ohjaavat havaintoamme siinä missä muutkin aistimme. Katseen suuntaa kääntämällä tai silmät sulkemalla voimme valita sen mitä näemme, mutta korva ei toimi samoin. Kuuloaisti on valppaana sekä valveilla että nukkuessamme. Etäinen ukkonen valpastuttaa mielen ja soliseva vesi rauhoittaa.

Mitä vaadimme sisätilojen ääniltä?

Kuulon välityksellä aistittavat aistimukset vaikuttavat meihin ja siihen, miten koemme juuri tämän hetken. Sama korva, joka aistii luonnon monimuotoista äänikenttää, on palveluksessamme myös rakennetussa ympäristössä. Vietämme suuren osan ajasta sisätiloissa, tehden töitä, harrastaen, syöden, parantuen sekä palautuen, mutta onko tilojen äänelliset olosuhteet sopivia niiden funktionaalisuuteen?

Eräässä suunnittelutoimistossa esiteltiin äänimaisemointipalvelua, jossa siistin, visuaalisesti pelkistetyn ja helppokäyttöisen käyttöliittymän avulla räätälöitiin tilaan / tilanteeseen sopiva äänimaisemointi. Hyvä idea, mutta toteutus jätti toivomisen varaa.

Suljetun oven taakse sijoitettu bluetooth-kaiutin toisti epämääräisesti puiden lehvästön ääntä, mutta mitä tekemistä sillä on yllä kuvailemani, oikein metsän äänimaiseman kanssa? Lähinnä vaikutelma loi absurdin assosiaation kaappiin kahlitusta ja ahdistetusta luonnosta tai rikkoutuneesta laitteesta.

Näytöltä nähtyjen kuvien, sekä videoiden osalta korkea resoluutio on ollut edellytys jo pidemmän aikaa, joten on mielenkiintoista pohtia, miksi annamme äänessä ja sen julkisten tilojen järjestelmissä niin paljon anteeksi?

Perinteisesti kauppakeskuksissa, julkisissa tiloissa ja toimistoissa ääni ei ole ollut erityisen aktiivisessa roolissa. Tarpeen vaatiessa ääni on toistettu tilaan usein mahdollisimman halvoista ”tötteröistä”, jotta saadaan hätäviestit tarvittaessa kuulumaan. Samalla systeemillä on tuotettu akustisilta piirteiltään puutteellisiin tiloihin epäselvää äänimainontaa. Onko tämä kommunikoinnin tapa 2020-lukua? Mielestäni ei.

Parempia ääniä tulevaisuudessa

20170811_101521
Helsinki-Vantaan lentoaseman koivikko sisältää kauniin koivumaiseman lisäksi Aki Päivärinteen luomaa rauhoittavaa äänmaisemaa. Kuva: Granlund

Tulevaisuuden äänijärjestelmiltä tulisi vaatia enemmän ja niiden tulisi kyetä kommunikoimaan kokijan kanssa luonnollisemmalla tasolla, kuten luonto ja sen äänimaisema, samalla tasolla kommunikoiden ja kuunnellen. Meidän pitää pystyä tekijöinä haastamaan vallitsevat mallit ja pyrkiä parantamaan niitä yhdessä.

Äänen osalta tilanne on ainakin harvinaisen selvä, sillä parannettavaa julkisten tilojen äänikokemuksessa on valtavasti. Saavutettavat edut ovat kiistattomat. Kun esimerkiksi asiakas viihtyy tilassa hyvin, on todennäköisempää, että hän käyttää enemmän rahaa ostoksiinsa ja palaa samaan paikkaan uudestaan. Kun julkisen tilan viihtyvyyttä saadaan parannettua väkijoukkoa rauhoittavalla äänisuunnittelulla, järjestyshäiriöt vähenevät ja virkavalta voi keskittyä muihin tehtäviin.

Minkälaisia sisällöllisiä ja teknisiä ratkaisuja sitten kommunikoivat tilat vaativat? Kuvitellaan hetkeksi itsemme tulevaisuuteen ja sen rakennettuihin ympäristöihin.

Teknologian määrä ympäristössämme kasvaa uusien tietomalleihin pohjaavien järjestelmien sulautuessa osaksi arkipäiväämme, mutta miten hyödynnämme tietoa muuhunkin kuin energian säästämiseen tai tilan käytön optimoimiseen? Voiko tila edistää hyvinvointia ja tuottaa sitä kautta sille lisäarvoa?

Tutkimuksien mukaan nykyään niin yleiset monitilatoimistot eivät välttämättä edesauta työnteon tehokkuutta ja työntekijät väsyvät joko liian kovassa melussa tai sitten tilan akustiikka on tehty turhan vaimentavaksi, jolloin pienikin naapuri pöydältä kuuluva ääni muuttuu häiritseväksi hiljaisuuden reunustaessa sitä. Voisiko älykäs, monikanavainen ja vuodenaikoja mukaileva peittoääni auttaa ongelman ratkaisussa?

Miten tila kommunikoi henkeään? Miten rakennus kommunikoi? Äänen avulla voidaan luoda uusi kommunikaatiokanava, jossa vaikkapa sometykkäykset kuullaan tilassa äänellisinä hienovaraisina eleinä. Tällöin kuuloaistin hyvät puolet, eli kyky huomioida asioita ilman, että niihin erikseen keskittyy, valjastetaan käyttöön.

Voidaanko luoda uudenlainen kommunikatiivinen keinoluonto tilaan? Sellainen, joka kommunikoi tilan arvoja, tavoitteita, tavoitteisiiin saapumista, prosessia tai vaikka säätilaa monikanavaisesti luonnon upeasta monimuotoisuudesta mallia ottaen?

Voiko ääni ja sen ymmärrys luoda uudenlaisen tavan kohdata ja jakaa, olla yhdessä, kuunnellen? Miten voisimme promotoida tilaa joka kommunikoi myös äänellisesti asiakkaan kanssa samalla tasolla?

Mielestäni voi ja tässä on valtavan hieno mahdollisuus luoda uudenlaista rakentamisen ja kommunikaation kulttuuria.

Aki PäivärinneKirjoittaja Aki Päivärinne on ollut luomassa rauhoittavaa äänimaisemaa muun muassa Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Lue lisää koivikon äänisimuloinnista nettisivuiltamme.

Audiovisuaalinen museo

Olen vuosien mittaan erikoistunut museoiden AV-suunnitteluun. En ole erityisemmin hakeutunut moiseen toimintaan, mutta ehkä alkusysäyksenä toimi nuorena yrittäjänä 2000-luvun alussa tehty ylläpitodiili Teatterimuseon kanssa. Hoidin heidän AV-tekniikkaansa ja näin siinä hommassa, mikä toimii ja mikä ei. Tein toimivia ratkaisuja ja sain siitä mainetta suunnittelijana. Lopulta pääsin suunnittelemaan näyttelyitä.

Museoissahan AV-tekniikka joutuu äärimmäiseen käyttöön. Ei nyt ihan 24/7, mutta melkein.

Kolmenlaisia museokokemuksia

Jaan mielessäni museot kolmeen eri kategoriaan.

Ykkönen on se perinteinen kettu vitriinissä ja paperilappu seinässä, jossa lukee KETTU ja sama latinaksi.

Kettu vitriinissä Muurinen
Ketun vitriinissä kuvasi tekstin kirjoittaja.

Kakkonen on sellainen, jossa tuo kettu on edelleen siellä vitriinissä, mutta paperilappu on korvattu tabletilla tai tietokoneella, jossa sitten kerrotaan ketun elämästä. Tässä siis jo käytetään AV-tekniikkaa informaation välittämiseen.

Kolmas museotyyppi on sellainen, jossa luodaan kävijälle kokonaisvaltainen kokemus.

Tällainen oli esimerkiksi Heurekan ilmastonmuutoksesta kertova Klima-X, jossa kahlattiin vesialtaassa kumisaappaat jalassa ja katsottiin, kuinka jäävuoret murtuvat mereen. AV-tekniikkaa käytettiin monipuolisesti tiedon välittämiseen, mutta tärkeimpänä kuitenkin kokonaisvaltaisen elämyksen tuottamiseen.

Näiden kolmen lisäksi on sitten olemassa hybridinäyttelyitä ja -museoita, jotka koostuvat näistä kolmesta kategoriasta eri tavoin.

Heureka ilmastonmuutos Muurinen
Heurekan Klima-X oli elämyksellinen kokemus museokävijälle. Kuva: Timo Muurinen.

Kokonaisvaltaiset kokemukset syntyvät monipuolisesta osaamisesta

Kolmostyypin kokonaisvaltaisen elämyksen luomiseen tarvitaan kaikki, mitä AV-tekniikalla voidaan tehdä.

Tarvitaan niin valo-, ääni- kuin kuvasuunnitteluakin. Lisäksi tarvitaan näyttelyarkkitehtuuria (lavastus), interaktiivista teknologiaa ja toimiva näyttelykäsikirjoitus, eli koko näyttelyn idea. Näyttelyinformaatio on usein saatavilla kävijän omaan päätelaitteeseen ja kävijäkokemuksia on mahdollista tallentaa webiin.

Tästä päästäänkin siihen, millaista on toimia tällaisessa kolmostyypin projektissa AV-suunnittelijana.

Suunnittelen parhaillaan Muumimuseota Tampereelle. Siitä on vahvasti tulossa kolmostyypin museo, jonka tulisi toimia immersiivisenä kokemuksena kävijälle. Siis sellaisena moniaistisena elämyksenä, joka mahdollistaa teokseen ”uppoamisen”.

Pääosa työstäni on toimia erilaisten sisältöä tuottavien työryhmien koordinaattorina. Tehtäväni on saada visuaalinen suunnittelu, äänisuunnittelu, valosuunnittelu, interaktiivinen media ja tekniikka toimimaan saumattomasti yhdessä.

Sisällöllisessä mielessä työni on varmistaa, että näyttelyn tekninen ”tyylilaji” on eheä ja tukea sisällöntuotannon työryhmiä prosessissa. Teknisessä mielessä työni on taas saada aikaan rajapinta, johon eri AV- järjestelmät kytkeytyvät ja ovat ohjattavissa. Myös teknisen toteutuksen kustannusseuranta kuuluu työhön.

Toimin siis eräänlaisena teknis-taiteellisena tuottajana, joka ehdottaa, miten erilaisia kokonaisuuksia kannattaa toteuttaa ja rajaa eri sisällöntuotantoryhmien tehtäviä realistiselle tasolle.

Esimerkiksi Tampereen yliopistosta tuleva interaktiivisen median tutkimusporukka ei voi ottaa vastuuta ylläpidosta museon auettua. Kuitenkin heille kannattaa antaa jokin osa toteutuksesta, koska he osaavat asioita, joita moni ei osaa. Seuraa ongelma, joka pitää ratkaista lopputuloksen kannalta parhaalla tavalla.

Pienin osa työstäni on perinteistä AV-suunnittelijan hommaa, eli dokumenttien tuottamista urakkavaiheeseen tai tarjouspyyntöpapereiden tekemistä.

Audiovisuaalisen tekniikan tulevaisuus

Väitän, että AV-tekniikka itse on suurelta osin museaalista. Museoissa ja näyttelyissä on edelleen erikoislaitteita, jotka tekevät erikoisasioita erikoisilla käskyillä ja protokollilla.

Koko muu maailma taas on yhtenäistynyt. Millä tahansa päätelaitteella saa Facebookin auki. Moni asia toimii drag and drop -periaatteella.

Ei ole mitään teknistä estettä sille, etteikö esimerkiksi museon AV-ohjausjärjestelmä voisi toimia nykyistä helpommin ja käyttäjä voisi tehdä itse omanlaisensa käyttöpinnan tablet-tietokoneiden tyyliin.  Näin ei vain ole. Vielä.

Mutta sinne ollaan menossa. Esimerkiksi suomalainen Genelec julkaisi ISE-messuilla Amsterdamissa verkotettavan kaiuttimen. Kaiutin toimii siis osana dataverkkoa. Tämänsuuntaista kehitystä ei voi pysäyttää. AV-tekniikasta tulee lopulta osa tavallista tietotekniikkaa.

Timo Muurinen-1_web
Kirjoittaja Timo Muurinen työskentelee projektipäällikkönä Granlundin esitystekniikassa. Lue lisää heidän osaamisestaan osaston Facebook-sivuilta.

 

Kun AV-tekniikasta tulee yhä helpompaa ja läpinäkyvämpää, suunnittelijan rooli muuttuu. Perustyö on jo nyt enemmän ja enemmän erilaisten verkkojen suunnittelua. Suunnittelijasta tulee vähitellen digitaalisen ajan tuottaja, sisällöntuotannon insinööri, jolla on oltava osaamista sekä sisällöstä että sen tuottamiseen tarvittavasta tekniikasta.

Suunnittelutoimistojen kannattaa ja pitää alkaa tehdä läheisempää yhteistyötä sisällöntuottajien kanssa. Asiakas tulee vaatimaan tulevaisuudessa kokonaisuuksia, joissa nimenomaan sisältö on keskeisenä osana. Tällaisia kohteita ovat periaatteessa kaikki, joissa sisältöä halutaan esittää elämyksellisellä tavalla.

Siinä on haastetta, mutta se on kiinnostavaa.

Digitaalisen tiedon ja elämysten välittäminen kasvaa – koko ajan.

Maailma muuttuu myös esitystekniikan mukana

Me ihmiset viestimme toisillemme koko ajan ja tähän kanssakäymiseen meillä on luontevasti evoluution kehittämät välineet, ensisijaisina puhe ja kehonkieli. Mutta viesti kulkee myös vaikka laulaen ja tanssien, mistä syntyy parhaimmillaan myös taidetta.

Kirjoittaja Ilkka Paloniemi on esitystekniikan johtava asiantuntija.
Kirjoittaja Ilkka Paloniemi on esitystekniikan johtava asiantuntija.

Nykyisin ihmisten väliseen kommunikaatioon tuo uuden lisän tekniikka moninaisissa muodoissaan. Audiovisuaalinen esitystekniikka on käytössämme lähes joka paikassa, melkein joka päivä. Urheilukilpailut tarvitsevat äänentoiston ja tulosinformaation, teatteriesityksissä luodaan oikeaa tunnelmaa valolla ja äänellä, ravintoloiden ääni- ja valomaisemat rakennetaan huolella. Kokoustilat varustetaan vähintäänkin videoprojektorilla ja parhaimmillaan neukkarin etäyhteydellä käydään globaaleja neuvotteluja.

Taskussa tiedon ja tekniikan valtatie

Digitaalisen teknologian valtava kehitys on mahdollistanut sen, että meillä kaikilla on taskuun menevä monitoimilaite, jossa on kamera, puhelin ja Internet. Meillä on henkilökohtaisessa käytössämme väylä tiedon valtatielle, reitti lähes kaikkeen maailmassa. Tällaisesta ei osattu edes haaveilla silloin, kun kuunneltiin yleis- ja rinnakkaisohjelmaa radiosta.

Periaatteessa me kaikki sometamme ja käytämme sovelluksia, niin viihtyäksemme kuin hyötyäksemme.

Fazer esittelykäytävän valaistus.
Fazer esittelykäytävä.

Sovellukset ovat nykyisin isoa liiketoimintaa. Tuotteiden kirjo on leveä ja esimerkiksi App Storessa on tällä hetkellä 1,5 miljoonaa sovellusta.

Toki kehitys kohtaa myös vastustusta. Kännyköiden ja sähköpostin tullessa oli niitäkin, jotka liikkuivat ”pärjään edelleen lankapuhelimella ja faxikin tulee perinteisesti kenkään” -asenteella. Samaa on nähtävissä edelleenkin.

Itse olen terveen uteliaisuuden kannattaja: tutustun ennakkoluulottomasti uuteen. Kokeilun jälkeen voi todeta, sopiiko uusi palvelu päivittäiseen tarpeeseen vai hylkääkö sen tarpeettomana.

Hyväkään tekniikka ei pelasta huonoa tilaa

Esitystekniikalla tarkoitetaan niitä sähköisiä järjestelmiä, joilla viestintää ja sisältöjä vahvistetaan: ääni paranee, valo auttaa näkemään oikeita asioita, lisäksi moni nykyesitys kaipaa tuekseen esimerkiksi kuvia.

Kun vastaanottajajoukko kasvaa, viesti kaipaa vahvistusta. Tästä tarpeesta syntyi äänentoisto. Historiassa äänenvahvistusta on tehty arkkitehtuurin keinoin, jo muinaisissa meksikolaisissa kaupungeissa oli aukioita, joilla oli mahdollista puhua yli kymmenelletuhannelle kuulijalle. Vielä nykypäivänäkin hyvin toimivat viestintä- ja kokoontumistilat on nostettava suunnittelun ja toteutuksen keskiöön. Hienoista esitysteknisistä järjestelmistä ei ole hyötyä, jos katsomosta ei näe tai kuulee esiintyjää.

Tiedekeskus Pilke, Rovaniemi. Näyttelyvalaistus.
Tiedekeskus Pilke, Rovaniemi.

Onkin tärkeää, että esittämiseen liittyvät tarpeet ymmärretään jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä tilaluonnoksia hahmotellaan tupakkiaskin kanteen. Laadukkaan ja hyvin suunnittelun toteutuksen avulla voidaan esitysten sisältöä syventää ja laajentaa.

Tilan perusasiat pitää kuitenkin olla kunnossa, ensimmäisinä kysymyksinä akustiikka ja luonnonvalon hallittavuus. Laadukkaalla äänentoistolla ei pysty pelastamaan meluisaa ja kaikuisaa tilaa. Tai jos videoprojektori sijoitetaan paikkaan, johon tulee runsaasti päivänvaloa, ovat onnistumisen mahdollisuudet niukat. Näistä syistä rakentamiseen liittyvissä projekteissa tarvitaan AV-esitystekniikan osaamista riittävän ajoissa.

Esitystekniikan muuttuva maailma

AV-esitystekniikan toteuttamisen piiri lisääntyy kokoajan. Tämä tarkoittaa kokonaan uusia toimialoja ja uudentyyppisiä sisältösovelluksia.

Otetaan esimerkiksi sairaala. Toki terveydenhuollossa on aiemminkin varusteltu auditorioita sekä neuvotteluhuoneita AV-järjestelmin, mutta nykyisin tallennetaan vaikkapa kirurgisia operaatioita terveydenhoitoalan opiskelun käyttöön. Kokonaan uusi ala on AV-esitysteknisten järjestelmien mahdollisuudet potilaiden kuntoutuksessa ja terapiassa. Tällä osa-alueella kovassa murroksessa on ennen kaikkea esitettävien sisältöjen kehittäminen.

Muuttuva maailma näkyy myös museotoiminnassa. Koko kaupunki muuttuu museoksi, kun rakennetaan esimerkiksi kaupungin historiallinen esittely äänisovelluksen muotoon. Tällöin museovierailija voi kuunnella dramatisoitua esitystä valitusta kohteesta. AV-teknologiaa hyödynnetään myös museoiden mediasisältöjen toteutuksessa, esimerkiksi osallistavissa kosketusnäytöissä. Myös liikkuvasta kuvasta on tullut osa sisältöä. Digitaalinen teknologia mahdollistaa myös sisältöjen vaivattoman ja nopean päivityksen, kun ei tarvitse tulostaa tekstitauluja.

Helsingin rautatieaseman kellotorni valaistuna.
Helsingin rautatieaseman kellotornin iltavalaistus.

Valaistuksella rakennusten hämäränajan identiteettiä parannetaan koko ajan. Arkkitehtuurin ei näy enää vain luonnonvalossa ja suunta rakennusvalaisemisen kehittämiselle on vahvasti nousujohteinen. Kaupungit ja asutut ympäristöt saavat uuden luonteen hyvin tehdyn valaistuksen keinoin. Älykkäät valaistusratkaisut ovat jo olemassa. Niillä voidaan vaikuttaa siihen, miten rakennus näyttäytyy eri hämärän aikoina, minkä lisäksi energiankulutusta voidaan hallita fiksun ohjelmoinnin avulla. Valojen ei tarvitse palaa turhaan silloin, kun sille ei ole tarvetta.

Esitystekniikka on ajanut myös oppimisympäristöt murrokseen. Perinteisestä ”luokka ja käytävä” -ajattelusta ollaan siirtymässä muuntuviin monitoimitiloihin, joissa opetussisältöjä jaetaan AV-tekniikan keinoin. Oppilaille on luontevaa tehdä tehtäviä tietokoneella ja esittää niitä muille tehtävänpurun yhteydessä.

Näiden esimerkkien kautta on helppo nähdä, että maailma, tilat ja kommunikaatio muuttuu monin tavoin. Pidetään mielemme avoinna.