Onko maailma pyöreä vai neliönmuotoinen? #onbeauty #architecture #design

Kirjoittaja Sanna Forsman on vetää Granlundilla valaistussuunnittelun tiimiä.

Facades”Maailma on neliönmuotoinen” väitti lavastaja ja visualisti Es Devlin eräässä tv-haastattelussa.

Devlin työskentelee maailmantähtien konserttien ja videoiden visuaaliseen ilmeen suunnittelijana. Hän luo universaalia kuvakieltä, joka jää elämään ja vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa.

Jaettu todellisuus on näille artisteille ja heidän menestykselleen yhtä tärkeää kuin live-tapahtuma, joka koetaan kaikilla aisteilla. Es Devlinin täytyykin suunnitella esityksien esillepano siten, että fanien ottamat sattumanvaraiset valokuvat jäljentävät halutun näköistä kuvamateriaalia kaikille niille, jotka eivät olleet paikalla.

Ja valokuvien jakamiseen suunnatussa Instagramissa kuvat ovat todellakin neliönmuotoisia. Siispä visuaalisuus, jonka Es Devlin haluaa leviävän maailmalle, pitää sopia neliönmalliseen insta-muotoon.

Instagramin kuvavirtaa seuratessani voi helposti havaita kolme teemaa: ”läheiset” narsissit
ihmiset ja eläimet, ruoka ja juoma sekä elämykset.

Elämykset jakaantuvat sosiaalisiin tapahtumiin tai henkilökohtaisiin esteettisiin elämyksiin, joissa luonto on usein  isossa roolissa muodossa tai toisessa, oli se sitten auringonlasku, maisema, kaunis kasvi, upea eläin.

Suosituin suomalainen Instagramissa onkin luonto- ja eläinkuvaaja Konsta Pulkka, jonka henkeäsalpaavat kuvat herättävät vaistomaista ihailua ja ihmetystä yli miljoonan seuraajan silmissä.

Monissa somekuvissa urbaani rakennettu ympäristö on vain tausta selfielle.

Stockman TapiolaTämä on mielestäni oire siitä, että länsimainen rakennuskanta ei useinkaan aiheuta elämyksiä tai kosketa meitä niin paljon, että se olisi somettamisen arvoista.

Asian kuuluisi olla toisin. Rakennukset ja niiden vaatima infrastruktuuri muokkaavat lopullisesti luontoympäristöä sekä vaikuttavat ihmisiin sijoituspaikallaan vähintään vuosikymmeniä.

Tämän vuoksi rakennetussa ympäristössä rakennuksien kauneus ja niiden tuottama esteettinen elämys tulisi olla samanlainen itseisarvo kuin toiminnallisuus ja sosioekonominen kestävyys. Rakennusten tulisi kestää vuosisatoja yhteiskunnan kehittyessä niin konkreettisesti kuin myös filosofisella tasolla.

”Jos rakennus on syntynyt monipuolisesti ajattelutyöstä ja erilaisten tarpeiden synteesistä, se yleensä puhuttelee ihmistä luonnollisesti. Hän tuntee olevansa paikassa, jossa on erityisiä laatuominaisuuksia”, kertoo arkkitehti Toni Yli-Suvanto HS:n haastattelussa ”Puhuttelevien rakennusten mies”.

Vuosisatoja luonnonvoimilta ja yhteiskunnallisilta muutoksilta säilyneet rakennukset ja kaupunkitilat ovat uskoakseni juuri niitä, jotka ovat puhutelleet ihmisiä sekä saaneet tulevat sukupolvet säästämään ja kunnostamaan näitä rakennuksia sekä kehittämään niiden käyttöä.

Me rakennusalalla olemme vastuussa siitä, että luomme ympäristöä, joka puhuttelee ihmisiä myös sukupolvien päästä.

Somenatiivit kyllä päivittävät kuvavirtaansa kaikki ne kokemukset, jotka puhuttelevat heitä, joten työssämme onnistuminen olisi nyt helppo todentaa.

Suunnitteluvaiheen monipuolisella yhteistyöllä eri suunnittelijoiden, käyttäjien ja muiden asiantuntijoiden välillä on vaikutus puhuttelevien rakennusten onnistumiseen.

Päivittäisessä työssäni olen huomannut, että valaistussuunnittelun integroituminen yhä tiiviimmin muihin tilakokemusta tukeviin suunnittelualoihin helpottaa suunnittelua sekä parantaa lopputulosta.

Kokemukseni mukaan hyvä yhteistyö voi nostaa projektin lentoon. Pehmeämpien arvojen tavoitteleminen tukee myös projektien kovempia arvoja kuten kustannus- sekä aikatauluraameja. Yhteiset tavoitteet ja hyvä fiilis työryhmän kesken motivoivat kaikkia tekijöitä hyvään suoritukseen.

Tämän saimme itsekin kokea juuri avatussa Helsingin Sataman Länsiterminaali 2 Port of Helsinkiprojektissa, jonka kaarevakattoisessa odotusaulassa meren äärellä tekee mieli ottaa valokuvia ja jakaa ne eteenpäin.

Esimerkiksi neliönmuotoisena.

PS. on niitä muitakin, jotka innostuvat julkisivuista ja rakennuksista. Katso #straightfacades #facades #architecture

PPS. Granlund avasi oman Insta-tilinsä kuukausi sitten ja olemme sen jälkeen tuoneet oman neliönmuotoisen maailmamme muiden nähtäville.

Kirjoittaja Sanna Forsman on vetää Granlundilla valaistussuunnittelun tiimiä.

Audiovisuaalinen museo

Olen vuosien mittaan erikoistunut museoiden AV-suunnitteluun. En ole erityisemmin hakeutunut moiseen toimintaan, mutta ehkä alkusysäyksenä toimi nuorena yrittäjänä 2000-luvun alussa tehty ylläpitodiili Teatterimuseon kanssa. Hoidin heidän AV-tekniikkaansa ja näin siinä hommassa, mikä toimii ja mikä ei. Tein toimivia ratkaisuja ja sain siitä mainetta suunnittelijana. Lopulta pääsin suunnittelemaan näyttelyitä.

Museoissahan AV-tekniikka joutuu äärimmäiseen käyttöön. Ei nyt ihan 24/7, mutta melkein.

Kolmenlaisia museokokemuksia

Jaan mielessäni museot kolmeen eri kategoriaan.

Ykkönen on se perinteinen kettu vitriinissä ja paperilappu seinässä, jossa lukee KETTU ja sama latinaksi.

Kettu vitriinissä Muurinen
Ketun vitriinissä kuvasi tekstin kirjoittaja.

Kakkonen on sellainen, jossa tuo kettu on edelleen siellä vitriinissä, mutta paperilappu on korvattu tabletilla tai tietokoneella, jossa sitten kerrotaan ketun elämästä. Tässä siis jo käytetään AV-tekniikkaa informaation välittämiseen.

Kolmas museotyyppi on sellainen, jossa luodaan kävijälle kokonaisvaltainen kokemus.

Tällainen oli esimerkiksi Heurekan ilmastonmuutoksesta kertova Klima-X, jossa kahlattiin vesialtaassa kumisaappaat jalassa ja katsottiin, kuinka jäävuoret murtuvat mereen. AV-tekniikkaa käytettiin monipuolisesti tiedon välittämiseen, mutta tärkeimpänä kuitenkin kokonaisvaltaisen elämyksen tuottamiseen.

Näiden kolmen lisäksi on sitten olemassa hybridinäyttelyitä ja -museoita, jotka koostuvat näistä kolmesta kategoriasta eri tavoin.

Heureka ilmastonmuutos Muurinen
Heurekan Klima-X oli elämyksellinen kokemus museokävijälle. Kuva: Timo Muurinen.

Kokonaisvaltaiset kokemukset syntyvät monipuolisesta osaamisesta

Kolmostyypin kokonaisvaltaisen elämyksen luomiseen tarvitaan kaikki, mitä AV-tekniikalla voidaan tehdä.

Tarvitaan niin valo-, ääni- kuin kuvasuunnitteluakin. Lisäksi tarvitaan näyttelyarkkitehtuuria (lavastus), interaktiivista teknologiaa ja toimiva näyttelykäsikirjoitus, eli koko näyttelyn idea. Näyttelyinformaatio on usein saatavilla kävijän omaan päätelaitteeseen ja kävijäkokemuksia on mahdollista tallentaa webiin.

Tästä päästäänkin siihen, millaista on toimia tällaisessa kolmostyypin projektissa AV-suunnittelijana.

Suunnittelen parhaillaan Muumimuseota Tampereelle. Siitä on vahvasti tulossa kolmostyypin museo, jonka tulisi toimia immersiivisenä kokemuksena kävijälle. Siis sellaisena moniaistisena elämyksenä, joka mahdollistaa teokseen ”uppoamisen”.

Pääosa työstäni on toimia erilaisten sisältöä tuottavien työryhmien koordinaattorina. Tehtäväni on saada visuaalinen suunnittelu, äänisuunnittelu, valosuunnittelu, interaktiivinen media ja tekniikka toimimaan saumattomasti yhdessä.

Sisällöllisessä mielessä työni on varmistaa, että näyttelyn tekninen ”tyylilaji” on eheä ja tukea sisällöntuotannon työryhmiä prosessissa. Teknisessä mielessä työni on taas saada aikaan rajapinta, johon eri AV- järjestelmät kytkeytyvät ja ovat ohjattavissa. Myös teknisen toteutuksen kustannusseuranta kuuluu työhön.

Toimin siis eräänlaisena teknis-taiteellisena tuottajana, joka ehdottaa, miten erilaisia kokonaisuuksia kannattaa toteuttaa ja rajaa eri sisällöntuotantoryhmien tehtäviä realistiselle tasolle.

Esimerkiksi Tampereen yliopistosta tuleva interaktiivisen median tutkimusporukka ei voi ottaa vastuuta ylläpidosta museon auettua. Kuitenkin heille kannattaa antaa jokin osa toteutuksesta, koska he osaavat asioita, joita moni ei osaa. Seuraa ongelma, joka pitää ratkaista lopputuloksen kannalta parhaalla tavalla.

Pienin osa työstäni on perinteistä AV-suunnittelijan hommaa, eli dokumenttien tuottamista urakkavaiheeseen tai tarjouspyyntöpapereiden tekemistä.

Audiovisuaalisen tekniikan tulevaisuus

Väitän, että AV-tekniikka itse on suurelta osin museaalista. Museoissa ja näyttelyissä on edelleen erikoislaitteita, jotka tekevät erikoisasioita erikoisilla käskyillä ja protokollilla.

Koko muu maailma taas on yhtenäistynyt. Millä tahansa päätelaitteella saa Facebookin auki. Moni asia toimii drag and drop -periaatteella.

Ei ole mitään teknistä estettä sille, etteikö esimerkiksi museon AV-ohjausjärjestelmä voisi toimia nykyistä helpommin ja käyttäjä voisi tehdä itse omanlaisensa käyttöpinnan tablet-tietokoneiden tyyliin.  Näin ei vain ole. Vielä.

Mutta sinne ollaan menossa. Esimerkiksi suomalainen Genelec julkaisi ISE-messuilla Amsterdamissa verkotettavan kaiuttimen. Kaiutin toimii siis osana dataverkkoa. Tämänsuuntaista kehitystä ei voi pysäyttää. AV-tekniikasta tulee lopulta osa tavallista tietotekniikkaa.

Timo Muurinen-1_web
Kirjoittaja Timo Muurinen työskentelee projektipäällikkönä Granlundin esitystekniikassa. Lue lisää heidän osaamisestaan osaston Facebook-sivuilta.

 

Kun AV-tekniikasta tulee yhä helpompaa ja läpinäkyvämpää, suunnittelijan rooli muuttuu. Perustyö on jo nyt enemmän ja enemmän erilaisten verkkojen suunnittelua. Suunnittelijasta tulee vähitellen digitaalisen ajan tuottaja, sisällöntuotannon insinööri, jolla on oltava osaamista sekä sisällöstä että sen tuottamiseen tarvittavasta tekniikasta.

Suunnittelutoimistojen kannattaa ja pitää alkaa tehdä läheisempää yhteistyötä sisällöntuottajien kanssa. Asiakas tulee vaatimaan tulevaisuudessa kokonaisuuksia, joissa nimenomaan sisältö on keskeisenä osana. Tällaisia kohteita ovat periaatteessa kaikki, joissa sisältöä halutaan esittää elämyksellisellä tavalla.

Siinä on haastetta, mutta se on kiinnostavaa.

Digitaalisen tiedon ja elämysten välittäminen kasvaa – koko ajan.