Virtuaalisesti suunniteltu on puoliksi tehty

juha-tuomainen-4
Kirjoittaja Juha Tuomainen toimii tietomalliasiantuntijana Granlundilla.

Omavaltaisesti päivitin vanhan sanonnan vastaamaan tämän hetken kuumaa aihetta viihde- ja peliteollisuudessa. Vaikka viihde on usein suunnittelusta kaukana niin toimintaympäristömme lähestyy aika-ajoin suunnittelutekniikoita jotka paremmin tunnetaan pelikehittäjien parissa.

Kiihtyvällä tahdilla mediassa on alkanut vilistä termejä, joiden merkitys on useimmille epäselvä. Mitä ovat lisätty todellisuus, AR-VR-MR, virtuaalimallit ja -maailmat, avatarhahmot,  hololenssit ja niin edelleen?

Nörttienkö höpinää ja ohimenevää trendihypeä ? Savolainen vastaus on kyllä ja ei.  Kyseessä on kuitenkin kasvava miljardibisnes, jossa foliohattujen ehdotuksiin suhtaudutaan vakavasti.

Avataanpa muutamia termejä:

AR = Augmented Reality = Lisätty todellisuus
Ympäristöön lisätään informaatiota, jota voi havainnoida vaikkapa puhelimen kameran avulla. Käytännön sovellutuksena muun muassa Helsingin Sanomien tägit, joiden avulla lehden sivuun on lisätty esim. video, jota voit katsoa puhelimen näytöllä tai IKEA:n sohva, jota voit sovittaa virtuaalisesti omaan olohuoneeseen, siirtämällä kuvastoa lattialla ja katsomalla huonetta tabletin näytöltä.

MR = Mixed Reality = Virtuaalisen ja todellisuuden yhdistäminen (~AR)

VR = Virtual Reality
= Virtuaalitodellisuus
Katsoja havainnoi virtuaalista ympäristöä osana sitä. Myös äänimaailma voi olla mukana.  Tekniikkaa hyödynnetään esimerkiksi arkkitehtoonisten ratkaisujen esittelyssä. VR:ää tukevat kaupalliset keksinnöt ovat kuuminta hypeä nyt.

Cave = Videotekniikalla luotu virtuaalinen kolmiulotteinen tila, jonka sisällä katsoja/katsojat ovat. Parhaimmillaan kokemus, jossa suunnittelijat ja loppukäyttäjät voivat keskustella esimerkiksi tilan toimivuudesta samalla, kun seisovat keskellä suunnitelmaa.

VR-lasit =
Osittain Caven korvaava laite, jolla katsoja voi kokea lähes saman kuin Cave tilassa. Oculus Rift ja HTC Vive ovat juuri nyt läpimurtoaan tekeviä tuotteita kuluttajamarkkinoilla.

Hololens
= Microsoftin AR/VR tuote. Lasit, jotka lisäävät ympäristöön informaatiota tai ”hologrammin” jota voi tarkastella eri suunnista tai vaikkapa kävellä sen sisään. Kaupallinen tuote ei ole vielä markkinoilla, mutta prototyyppejä on päästy jo kokeilemaan. Microsoft on panostanut muotoiluun ja langattomuuteen sekä kehittänyt Windows 10 -käyttöjärjestelmästä version juuri laseja varten, jotta integraatio lasien ja tietokoneen välillä olisi mahdollisimman suoraviivaista. Hololens Tarjoaa mahdollisuuden Caven kaltaiseen joukkokokemukseen ilman tilaa ja videolaitteita.

Apple on viime vuosina hankkinut omistukseensa useita lisättyä todellisuutta kehittäneitä yrityksiä ja patentteja, mutta tietoa heidän suunnitelmistaan on tihkunut julkisuuteen niukasti. Luultavasti näitä hankintoja ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää pöytälaatikkoon pölyttymään.

Virtuaalisen illuusion historiaa

stereoscoope
Patenttihakemuksen kuva Stereoscope –laitteesta (kuvalähde)

Aika-ajoin pinnalle nousee innovaatioita, jotka tarkemmin tutkittuna eivät ole kovinkaan uusia. Tekniikan kehittymisen myötä vanhat ideat lämmitellään uudelleen ja tarjoillaan kuluttajan pöytään uudestaan ja uudestaan.

Ensimmäisiä stereokuvan ja lisätyn todellisuuden ratkaisuja esiteltiin jo yli 200 vuotta sitten, muun muassa Pariisin maailman näyttelyssä. Kahdesta hiukan erikulmista otetusta kuvaparista yhdistämällä linssien avulla saatiin aikaiseksi valokuva, jossa oli syvyysvaikutelma mukana. Tätä voi kokeilla myös yksinkertaisesti katsomalla kuvaparia”ristiin” sopivalta etäisyydeltä. Hetken kuluttua aivot yhdistää nämä kuvat yhdeksi.

paavo-nurmi
Stereokuva Paavo Nurmen patsaasta (Kuvalähde

Vain 5% ihmisistä ei ole minkäänlaista stereonäkökykyä.  Syötä Googleen hakusana ”stereokuva” ja pääset testaamaan omaa stereonäköäsi.

Ja kuka muistaa nähneensä ViewMasterin ? Sama perusidea edelleen. Ihmistä on aina kiehtonut illuusiot.

viewmaster
Lastensuosikki ennen Xboxia – Viewmaster. (Kuvalähde

Granlund mukana kehityksessä jo alkumetreillä

1950- luvulla 3D-kauhuelokuvia katsottiin punaviherlasien läpi ja vain reilun 50 vuoden päästä saman tekniikan inkarnaatio poiki pienen hypepyrähdyksen muun muassa suunnittelumaailmassa. Granlund oli jo silloin etukenossa kehityksessä mukana…

Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan VR ja Cave ovat uusi keksintö Suomessa. Kunniaa ensimmäisestä suomalaisesta virtuaalitilasta on hamunnut yksi jos toinenkin suunnittelutoimisto. Niin tai näin – totuus on kuitenkin, että Granlund oli jo 2000- luvun alussa kehittämässä Suomen ensimmäistä Cave-tilaa Espoon Otaniemeen yhteistyössä TKK:n kanssa.

Asiakkaiden kanssa katselimme 3D-lasit päässä Pfizerin pääkonttorin aulaa, Otaniemeen tulevaa auditoriota. Väistelimme olemattomia palkkeja ja ilmavirtasimuloinnin värikkäitä palloja. 3D-huumassa noihin aikoihin hankittiin myös Granlundin ensimmäiset 3D-lasit, joiden tekniikka oli sama kuin nykyisin elokuvateattereissa esitettävien 3D-elokuvien katselussa.

Omakohtaiset ensikokemukseni ajoittuvat 1990-luvun loppuun. Lähinnä Yhdysvaltojen armeijan käytössä olleet VR-kypärät ja datahanskat tulivat markkinoille. Menestys oli kuitenkin kohtalaisen kehno. Suurin syy epäonnistuneeseen kaupalliseen läpimurtoon oli epäilemättä vielä PC-tietokoneiden alkeellisuus ja n. 100 000-150 000 markan investointikustannukset. Todennäköisesti USA:n armeijalla oli enemmän ”hilloa” konehankintoihin ja kenties heitä kiinnosti toisenlaiset argumentit kuin hyvin suunniteltu talotekniikka ?

Päänsärkyä ja pahoinvointia

Kymmenen vuotta myöhemmin 3D-televisiot  rynnistivät kuluttajamarkkinoille. Myös minä lankesin hankkimaan sopivasti piiputtaneen perustv:n tilalle tämän huippu-uutuuden. Tästä lähinnä päänsärkyä tuottavasta lisäominaisuudesta nautittiin muutaman blue-ray levyllisen verran.  Muuten kyllä ihan kelpo televisio

Bensaa hiipuneisiin liekkeihin lisäsi hetken päästä yritys nimeltä Oculus. Uuden aikakauden VR-lasit herättivät suurta keskustelua asiasta kiinnostuneiden parissa.

Noin 200 miljoonan dollarin budjetilla oli kyhätty puhelimen näytöstä, parista muovilinssistä ja kasasta kuminauhoja kummallinen päähine. Siitä roikkuvilla kaapeleilla henkilö köytettiin kiinni tietokoneeseen ja johtoja pitkin silmien eteen noin 20 mm päähän syötettiin videokuvaa virtuaalimallista. Lasien muotoilu esti ympäröivän maailman näkemisen ja kuulokkeet syöttivät korviin äänimaailmaa.

Elämys oli kokonaisvaltainen. Mallissa saattoi liikkua ja katsella lähes mihin tahansa suuntaan ellei sitä ennen ollut kaatunut johtoihin ja vetänyt konettaan lattialle.

Katsojan pään sietokyvystä riippuen sivuhaittana oli muutaman minuutin katselun jälkeen vain pahoinvointia ja päänsärkyä. Virtuaalinen vuoristorata-ajelu pienessä glögihömpsyssä oli luultavasti suurin hitti pikkujouluissa 2014. Ainakin pienissä innovatiivisissa startup-yrityksissä.

Google ei malttanut olla näpäyttämättä valmistajaa julkistamalla ”pahvilaatikko”-versionsa  virtuaalilaseista. Noin 30 dollarilla saattoi tilata Googlen shopista boxin, johon tipauttamalla sopivalla applikaatiolla varustetun puhelimen pystyi kokea saman illuusion kuin Oculuksen huipputuotteella – murto-osalla hinnasta.

Kehityksen sykli on ollut kiihtyvä. Parinsadan vuoden kehityskaari on kutistunut vuosista kuukausiin. Uusia sovelluksia ja laitteita, joiden suorituskyky ja ominaisuudet lähes tuplaantuvat, tulee markkinoille tiuhaan tahtiin.

Pienen tauon jälkeen mekin olemme jälleen mukana virtuaalisessa valtavirrassa. Ensisavut otettiin Oculuksen prototyypistä ja nyt HTC Vive -virtuaalilasien avulla esiteltiin virtuaalista datacenterin mallia asiakkaille Nordic Digital Business Summit -messuilla syyskuussa Granlundin Mission Critical -osaston ständillä. Saadun palautteen perusteella meillä on edelleen jotain annettavaa tälläkin sektorilla.

2016-09-08-11-21-43
Datacenter-kävelyllä virtuaalimaailmassa, ympärillä Granlundin toimisto.

Palaute muuttaa maailmaa

Neljään Granlund-vuoteeni on mahtunut monenmoista oppia. Opit ovat herättäneet keskustelua, saaneet miettimään asioita ja tekemään asioita toisin. Oppien iso teema on *palaute*.

 

 

Palaute

Katselin ihastellen jokin aika sitten, kun ohjelmistokehityksessä tiimissäni syntyi hieno pöhinä. Ei sitä paremmallakaan sanalla oikein voi kuvata, kun porukassa innostuneesti puhutaan asioista, ratkotaan juttuja reippaasti ja rakentamamme ohjelmisto menee eteenpäin harppauksin. Erityislaatuinen pöhinä syntyi siitä, että sovelluksen käyttäjä käytti muutaman tunnin aikaansa tullakseen istumaan kanssamme ja näyttämään, mitä rakentamallamme sovelluksella arkipäivässä tehdään.

Käyttäjämme ei aina sanonut jonkin asian olevan haastava, mutta ryhmä nämä asiat kyllä huomasi. Sekä sanallinen että sanaton palaute muuttuivat empatian kautta toiminnaksi. Lyhyellä aikavälillä hyvällä ymmärryksellä saimme aikaan monta muutosta.

Toisinaan palautteen saaminen on meille vaikeaa. Muistan lähes neljän vuoden takaa tilanteen, jossa käyttäjämme soitti meille torstai-iltapäivällä kertoakseen, että oli kokeillut tehdä ohjelmistollamme hoidettavaa tehtävää maanantaista lähtien kerran päivässä, siinä onnistumatta. Ohjelmistossamme oli vikaa.

Kerromme palautetta usein vikatilanteissa vain, jos ne suoranaisesti estävät hommiemme etenemisen.

Käyttäjämme oli kuitenkin kovin yllättynyt siitä, että vika ei ollut kadonnut alkuviikon aikana, ja kertoi että aina aikaisemmin viankorjaus oli tapahtunut asiasta puhumatta. Tietyntyyppisten ongelmien kanssa ohjelmistokehitys voikin toimia näin, kun näkyvistä virheilmoituksista kerätään tietoa automaattisesti.

On siis palautetta, joka pitää aktiivisesti kertoa sekä palautetta, joka kerätään automaattisesti. Usein on parempi, että palaute annetaan ääneen, ihmisen ääni vahvistaa sanotun ja lisää ymmärrystä.

Maailma on muuttunut siten, että jokainen meistä käyttää ohjelmistoja jatkuvasti. Joskus ne eivät toimi, ja olemme turtuneet siihen. Jäämme odottamaan, että joku muu huomaa, joku muu on aktiivinen ja kertoo. Kerromme palautetta vikatilanteista, vain jos ne suoranaisesti estävät hommiemme etenemisen.

Annettu palaute synnyttää kuitenkin sen ainutlaatuisen pöhinän, jolla maailma muuttuu.

Annettu palaute synnyttää kuitenkin sen ainutlaatuisen pöhinän, jolla maailma muuttuu. Ohjelmistokehitysporukoissa tehdään aina kovasti töitä sen eteen, että opittaisiin ratkomaan asioita paremmin.

Me ajattelemme ohjelmistoja ratkaisuina ongelmiin. Usein ongelma on se, että halutaan tehdä sitä arkipäivän suunnittelu- ja ylläpitotyötä rakennuksille tehokkaammin, vähemmän tekijöitä kuormittaen. Jos ongelma ei ratkea, ei ohjelmisto toimi. Ja me haluamme sen toimivan, haluamme olla avuksi. Haluamme rakentaa hyvää yhdessä, ja rakennammekin. Tahto muuttuu toiminnaksi palautteen kautta.

Palaute on myös vahvistavaa. Positiivisella palautteella voit vahvistaa sitä minkä haluat kasvavan. Lisää tätä! Juuri näin!

Paras tapa antaa palautetta on usein jutustelu kahvikupposen äärellä tai käytävän nurkissa ohikulkiessa. Hyvä tapa antaa palautetta on myös laittaa omista pohdinnoista rohkeasti viestiä. Kohtaloonsa tyytyminen ja hiljaisuus ovat niitä huonoimpia tapoja, asian tärkeyttä kun usein mitataan myös sitä kautta, kuinka moni asiasta puhuu.

Kun itse olen testaajana omassa porukassani erikoistunut palautteen antamiseen sekä sen tulkitsemiseen toimenpiteiksi, muistelen yhtä erityisen hienoa kokemusta Granlundilta.

Maaret Pyhajarvi_kasitelty
Kirjoittaja Maaret Pyhäjärvi kuuntelee käyttäjiä ja parantaa maailmaa Granlundin ohjelmistokehityksessä.

Istuimme porukalla huoneessa ryhmäohjelmoimassa. Otimme kukin vuoroja yhdellä tietokoneella, toteuttaen muutoksia ohjelmistoon. Ne, jotka eivät olleet koneella, kertoivat mitä tehdään ja jokainen antoi palautetta toisten ehdotuksista saman tien. Mieleenpainuva oli se hetki, kun puolesta lauseesta löytyi ajatus, jonka korjaamalla teimme asiat oikein – heti. Nopea palaute on tehokasta palautetta.
Palaute on myös vahvistavaa. Positiivisella palautteella voit vahvistaa sitä minkä haluat kasvavan. Lisää tätä! Juuri näin!

Palaute muuttaa maailmaa. Ja maailmaa on aina hyvä kehittää parempaan suuntaan, monissa mittakaavoissa.

 

Digitalisaatio muuttaa myös tapoja tehdä

Granlundin strategia vuosille 2016-2020 saatiin valmiiksi hiljattain. Olin mukana strategiatyössä, jonka yhteydessä mietittiin muutosvoimia sekä trendejä, mihin maailma – ja erityisesti Suomi – on menossa.

konesalit_banneri

Digitalisaatiosta puhutaan paljon ja siinä nähdään huimasti potentiaalia liiketoiminnan kehittämisessä. Strategiatyössämme aihetta ei vielä suuresti päästy pöyhimään ja viemään käytäntöön, mutta asia jäi itselleni alitajuntaan pyörimään. Olen pohtinut, mitä tuo digitalisaatio omassa liiketoiminnassani tarkoittaa ja miten se näkyy toiminnan kehittämisessä tulevina vuosina?

Hiljattain yhden seminaarin jälkilöylyissä oivalsin viimein myös sen, että digitalisaatiossa ei todellakaan aina ole  kysymys uusista ohjelmista tai sovelluksista, vaan pikemminkin toimintatapojen muutoksesta. Koska Granlund on myös ohjelmistotalo, sitä tuleekin helposti  ajatelleeksi asioita vain ohjelmistojen kehittämisen näkökulmasta.

Digitalisaatio on mahdollistanut, ja tulee mahdollistamaan, valtavasti uusia toimintatapoja ja innovaatioita, mutta asioiden siirtyminen digitaaliseksi ei suinkaan automaattisesti tuo paljoakaan uutta, mikäli toimintatavat eivät muutu.

Digitaalisuus onkin työväline, jonka avulla toimintaa voidaan kehittää parempaan, tuottavampaan ja viisaampaan suuntaan – ja juuri tämä muutos tulee olemaan dramaattinen!

Tarkemmin asiaa pohdittuani, ei omasta työstäni tule mieleen juuri mitään kokonaisuutta, jossa digitalisaatio ei tarjoaisi uusia parempia toimintatapoja tai liiketoimintamahdollisuuksia. Tässä muutoksista muutamia:

Tapa tehdä duunia kehittyy 

Avotoimisto (jollainen meilläkin nykyisin on) oli jo hieno juttu – ja olen  kuullut siitä pelkästään positiivista palautetta. Digitalisaation mahdollistamana  voidaan kuitenkin kehittää tekemistä vielä viihtyisämpään suuntaan – ja samalla tehostaa tilankäyttöä. Vaihtoehtoja on paljon, kuten monitilaympäristöt. Virtuaalisen työympäristön voi jo nykyisillä mahdollisuuksilla pistää pystyyn vaikka koko tiimin voimin – silloinkin, kun kaikki ovat omilla kesämökeillään.

Kansainvälistyminen osaksi kaikkea

Digitalisaation myötä maiden rajat katoavat ja markkinat muuttuvat globaaleiksi.

Koulutus ei vaadi tiloja

Iso osa koulutuksesta voidaan järjestää virtuaalisesti ja se mahdollistaa useampia koulutuksia, jotka eivät ole sidottuja paikkaan tai välttämättä tiettyyn kellonaikaankaan. Lisäksi kansainvälisiin koulutuksiin osallistuminen on aikaisempaa helpommin toteutettavissa.

Työterveyslääkäri virtuaalimaailmassa

Ajanhan voi jo varata netistä, mutta en jaksa uskoa, että tulevaisuudessa jokaisen vaivan vuoksi tarvitsee enää mennä fyysisesti paikan päälle tavatakseen tohtorin. Ehkä jo viiden vuoden päästä pikkuvaivat hoituvat virtuaalisesti, aika näyttää.

Digitaalisuus ei korvaa aitoa vuorovaikutusta

Digitalisaatioinnokkuudessa ei kuitenkaan koskaan voi unohtaa ihmisten kohtaamisen tärkeyttä ja sosiaalista kanssakäymistä kasvotusten. Sen merkitys tiimityötä tekevässä asiantuntijaorganisaatiossa on ensiarvoisen tärkeä, eikä tämä muutu tulevaisuudessakaan.

Jari_Innanen
Jari Innanen työskentelee datacenter-projektien parissa.

Tiedonhallinnan tarve kasvaa

Digitalisaatio kasvattaa myös valtavasti tarvetta prosessoida tietoa ja lisää vaatimuksia kasvavalle tallennustilalle. Erään arvion mukaan kaikki maailman digitaalisena oleva tieto tulee kaksinkertaistumaan kolmessa vuodessa.

Tiedon prosessointi- ja tallennustehtaita tarvitaan siis valtavasti lisää, mikä lisää oman työni vetovoimaaa, sillä konesalien rakentamisen suunnittelussa ja konsultoinnissa on jatkossakin edessä mielenkiintoisia haasteita.

Kirjoittaja Jari Innanen toimii Granlundin konesalipalvelujen suunnittelujohtajana. Seuraa Jaria Twitterissä.

 

Tekeminen ei aina ole etenemistä

Maaret prosessiViime aikoina on pohdittu paljon tekemisen ja etenemisen suhdetta ja katsonkin nyt aihetta ohjelmistokehityksen silmin. Meistä jokaisella voi olla kädet täynnä töitä, mutta siitä huolimatta ei aina valmista synny. Kiireisyys ei aina tarkoita eteenpäin pääsemistä.

Kun asioita katsotaan leanin ja ketteryyden silmälasien läpi, keskusteluun nousee nopeasti asiakkaiden ja käyttäjien kokema arvo. Rakennamme asioita pienissä palasissa, arvokeskeisesti. Niinpä oleellista onkin pysähtyä miettimään ilmiötä, joka kulkee nimellä häiriökysyntä.

Palvelumuotoisen tekemisen osalta voidaan katsoa, karkeasti systeemiajattelun termein, että meillä on kahdenlaista kysyntää.

Ensimmäinen on arvokysyntää. Tämä on tekemistä, jossa tuotoksemme on hyvä, ja sitä tarvitaan enemmän: lisäarvoa tuotteeseen tai palveluun asiakkaan näkökulmasta. Tätä haluamme enemmän! Toimimme rajallisin voimavaroin epävarmuuden keskellä ja siksi teemme pienissä palasissa, jatkuvasti ja sujuvasti.

Toinen on häiriökysyntää.  Tämä on tekemistä, joka juontaa juurensa erilaisiin puutteisiin ja aiheuttaa lisätöitä, joita haluamme oppia välttämään toimimalla oikeaan aikaan paremmin. Häiriökysyntä on työtä, joka aiheutuu siitä, ettemme onnistu oikeaan aikaan täyttämään asiakkaan luomaa kysyntää, joko puuttuvien tuotteiden tai palveluiden tai laatupuutteiden vuoksi. Ja silloin  tehdään työtä, joka paikkaa puutteita.

Pyrimme aktiivisesti pohtimaan, milloin teemme töitä, jotka aiheutuvat siitä, että emme onnistuneet tekemään jotain oikein asiakkaan näkökulmasta.

Joskus teemme pyydettyjä ominaisuuksia, jotka eivät olleetkaan tarpeellisia – vielä. Joskus tekemämme ominaisuudet osoittautuvat pyynnön mukaisiksi, mutta pyyntö oli tulkittavissa väärin ja tarve ei täyty. Joskus teemme kiirehtien tai puutteellisella osaamisella, ja täydennämme myöhemmin.

Toimiessa monimutkaisten kokonaisuuksien ja inhimillisten rajoitteiden puitteissa, voimme aktiivisesti oppia lisää ja parantaa toimintaamme jatkuvasti. Kokonaisuuden häiriöt tuottavat työnkenttää muualla, ja haluamme oppia optimoimaan kokonaisuutta osien sijaan.

Ohjelmistokehittäminen, siinä missä suunnittelutoimintakin, on sosiaalinen systeemi. Jokaisella osalla on tarkoitus, kuten myös kokonaisuudella. Systeemin kannalta hyvät osat ovat sellaisia, jotka toimivat hyvin yhteen. Ohjelmistokehityksen tuotoksilla viedään eteenpäin suunnittelutoiminnan tehokkuutta.

Maaret Pyhajarvi_kasitelty
Maaret Pyhäjärvi kirjoittaa myös suosittua ”A Seasoned Tester’s Crystal Ball” -blogia.

Meidän mantramme ketteryydestä on hakea ”pieniä epäonnistumisia” sekä oppia nopeasti, miten onnistutaan. Mietimme mikä on arvokasta, millaisen asiakaskokemuksen haluamme luoda ja työstämme omaa rohkeuttamme yhdessä mennä oikeaan suuntaan.

Menemme eteenpäin ja luomme uutta, sen sijaan että pidämme itsemme kiireisenä, missä tahansa tekemisessä.

Niin, tekeminen ei ole aina etenemistä. Ja eteneminen on tärkeää.

Me tarvitsemme toimivaa talotekniikkaa

Alamme kannalta oli mainio uutinen, että Aalto Yliopiston uusi LVI-professori Risto Kosonen otti yhdeksi pääteemoistaan LVIA-järjestelmien toimivuuden. Tämä nosto hyödyntää todennäköisesti tulevaisuudessa meitä kaikkia, jotka vietämme 80-90% ajastamme sisätiloissa. Ihmiset tarvitsevat toimivaa talotekniikkaa ja siksi sen on syytä olla myös tulevaisuuden painopistealue. Myös meillä Granlundilla tämä huomioitiin jo muutama vuosi sitten ja jatkossa satsaukset tulevat yhä lisääntymään.

Kirjoittaja on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja
Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja

Takuuaika kannattaa hyödyntää

Rakennustyömailla on poikkeuksetta melkoinen loppuhässäkkä, jolloin usein kymmenet urakoitsijat yrittävät kuumeisesti saada oman osuutensa valmiiksi viime hetkillä. Kaiken tämän keskellä pyritään myös LVIA-järjestelmien virtaamat säätämään oikeiksi ja virittämään automatiikka kohdalleen. Hyvään, suunnitelmien mukaiseen lopputulokseen päästäänkin tässä vaiheessa vain harvoin. Joskus näiden loppuvaiheen toimien tärkeyskin unohtuu urakoitsijoiden taloudellisten paineiden ja projektipäällikön usein melko vähäisen talotekniikkaosaamisen takia.

Rakennuksen kahden vuoden mittainen takuuaika onkin syytä käyttää tehokkaasti LVIA-järjestelmien virittämiseen. Viime vuosiin saakka takuuajan mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi. Tyypillisesti on lähinnä korjattu käyttäjien havaitsemia näkyviä puutteita ja pidetty vuosittaiset katselmukset, paneutumatta syvällisemmin siihen, ovatko asetetut tavoitteet saavutettu.

Positiivisia poikkeuksiakin on toki ollut. Muun muassa rakennusautomaatiosuunnittelijat ovat joissain tapauksissa seuranneet etäkäyttöohjelmistojen avulla rakennuksen toimintaa ja raportoineet havainnoistaan omistajille, käyttäjille ja urakoitsijoille.

Digitalisaation mahdollisuudet  

Uudentyyppiset, rakennusautomaatiosta saatavissa olevan mittausdatan analyysiin perustuvat työkalut helpottavat huomattavasti LVIA-järjestelmissä olevien toimimattomuuksien havaitsemista. Ne analysoivat jatkuvasti 24/7 rakennuksen sisäolosuhteita, järjestelmien toimivuutta ja energian käyttöä, ja vertaavat näitä tekijöitä asetettuihin tavoitearvoihin. Vasta kun edellä mainitut parametrit pysyvät tavoitearvojen sisällä, voidaan todeta rakennusprojektin valmistuneen.

Ohjelmisto on usein edullista hankkia, koska se ei vaadi erillisiä antureita tai lisälaitteita, vaan pystyy hyödyntämään rakennusautomaatiojärjestelmässä olevia sensoreita sellaisenaan. Muun muassa yöaikaan tapahtuvien toimintojen valvonta on ihmisvoimin niin kallista, että se jää ilman digitalisaatiota käytännössä tekemättä.

Tehdasviritetyt tuotteet

Perinteisesti LVIA -järjestelmät on kytketty toisiinsa ja viritetty toimivaksi kokonaisuudeksi vasta rakennustyömaalla. Uusi positiivinen kehityssuunta on valmistaa ja testata talotekniset järjestelmät yhä valmiimmiksi jo tehtailla.

Siisteissä ja hyvin valaistuissa olosuhteissa ilmanvaihtokoneet varustetaan sähkö- ja automaatiokeskuksilla, joissa on standardisoidut ja testatut toiminnot. Ilmavirtasäätimet kalibroidaan jo tehtaalla ja automaattiset vesivirtojen säätölaitteet huolehtivat verkostojen optimaalisista toimintapaineista ja lämpötiloista. Haasteena tässä mallissa voidaan pitää sitä, että erimerkkisistä laitteista toimivaksi kokonaisuudeksi integroitu järjestelmä vaatii perinteistä automaatiojärjestelmää määrätietoisemman ohjelmistoversioiden päivitysprosessin.

Jatkokehitystä tarvitaan

Tahdomme Granlundilla ottaa entistä suuremman roolin asiakkaidemme taloteknisten järjestelmien toimivuuden varmistamisesta. Toimialallemme tarvitaan uusia ohjelmistotuotteita ja toimintamalleja, joiden avulla energiatehokkaat rakennukset saadaan toimimaan tehokkaasti ja käyttäjän näkökulmasta viihtyisästi.

Tavoitteenamme tulisi olla hyvin toimivat järjestelmät ja käyttäjäystävällinen energiatehokkuus, samaan tapaan kuin esimerkiksi autojen ympäristöystävällisyyden ja turvallisuuden kehittämisessä on onnistuttu.

Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja.

Kokeilukulttuurin supervoimat

Maaret Pyhajarvi_kasiteltyInsinööritoimistossa rakennetaan monenlaisia asioita. Ja monenlaisella tapaa. Minun porukkani rakentaa ohjelmistoja. Muutamme ideoita koodiksi, ja sehän on oikeastaan tässä modernissa maailmassa tapa päästä lähimmäs reaalimaailman supervoimia, kun tietokoneet saa valjastettua avuksi mitä moninaisimmissa asioissa. Minun porukkani käyttää supervoimiaan Granlund Designer ja Granlund Manager  -ohjelmistotuotteiden parissa. Gradesigner

Kun me rakennamme, rakennamme vähän eri tavalla. Ohjelmistot ovat näkymättömiä ja muokattavia, ja kun ideamme paranevat oppimisen kautta, paranee myös rakentamamme ohjelmisto. Meillä ei vain puhuta kokeilukulttuurista, vaan meillä eletään sitä. Rakennamme aktiivisesti pientä, joskus jopa niin pientä, että sitä ei oikein huomaakaan. Mutta pitkällä aikavälillä pienistä palasista koostuu suuria kokonaisuuksia.

Pieni palanen kerrallaan ratkotaan toiminnan tehostamisen ja tukemisen tarvetta, niin että joka päivä meidän tekemisistämme olisi muulle tekemiselle jälleen enemmän hyötyä.  Taloja rakennetaan ihmisten käyttöön, jotta meillä olisi paikkoja asua ja toteuttaa itseämme. Ohjelmistoja rakennetaan ihmisten käyttöön, jotta voisimme tehdä asioita, jotka ilman ohjelmistoja olisivat hitaita, vaikeita tai mahdottomia.

Rakennamme paljon myös samalla tapaa kuin eri tekniikanaloja edustavat työkaverimme ympärillä. Yhteistyössä. Keskustellen. Tavoitehakuisesti. Parempaa tavoitellen, nykytasoon tyytymättä. Kukin omien erityisosaamistensa puitteissa.

Pientä rakentamalla jatkuvasti enemmän

GRA_GP01_GraMan___lb____RGBJoskus aikanaan ohjelmistoja tehtiin siten, että kerran vuodessa tuli ulos pääversio, jossa oli kaikenlaista uutta ja kivaa. Sitten siinä välissä tuli joku pienempi versio, jossa jotain kiireellisiä ominaisuuksia. Tämä on mennyttä.

Nykyisin ohjelmistoja tehdään siten, että käyttäjällä on käytössään kullakin hetkellä paras mahdollinen työkalu tekemistään tukemaan. Se tarkoittaa, että tämän päivän ja huomisen työkalu voi olla eri – mutta se on paras mitä juuri nyt on saatavilla. Kun aktiivisesti rakennetaan pientä ja mennään jatkuvasti eteenpäin, ei käyttäjä välttämättä edes huomaa, että tiedot tallentuvat nopeammin ja suoraviivaisemmin. Tai että tieto, jonka tallensi kuukausi sitten, onkin juuri sopivasti nähtävillä raportilla, jota ei silloin vielä tarvinnut – eikä sitä silloin myöskään ollut.

Toiveita, tarpeita ja ideoita on enemmän kuin tekemisen putkeen mahtuu. Ja siksipä asioita tehdäänkin asia kerrallaan. Yksi kerrallaan ja monta peräkkäin, jatkuvana virtana.  Supervoimat ja taika eivät muuta ideoita koodiksi ilman tiukkaa asiantuntijatyötä. Ja työ vaatii aikaa ja panostusta.

Mahdollisuuksien maailma ja toteutuksen maailma

Kokeilukulttuuri on tapa toimia, kehittää ja suunnitella nopeasti ja pienellä riskillä. Isojen projektien ja suunnitelmien sijaan silmät ovat jatkuvasti avoinna oppimiselle, ja asioita edistetään pienissä palasissa. Ehkä opimme, että alkujaan tunnistettu tarve täyttyykin jollain ihan toisella tapaa, kunhan oivalletaan. Ideat paranevat käytännön tekemisen kautta.  Etsitään uusia ratkaisuja ja selvitetään mikä toimii ja mikä ei.

Kun ohjelmistoja rakennetaan, asioita kokeillaan paljon jo ideatasolla. Olisiko tästä hyötyä? Ilman että mitään merkittävää on vielä rakennettu, eletään mahdollisuuksien maailmassa: keräten ja priorisoiden ideoita, kartoittaen vaihtoehtoja. Ideoista keskusteleminen on halpaa, kun toteutuksen voimavaroja ei ole vielä sidottu tehtyyn valintaan.

Toteutuksen maailma on putki, jossa tehdään asia kerrallaan. Kokeilukulttuurin myötä joskus opimme, että hyvästä ideasta ei tullutkaan täydellistä toteutusta, ja käytön kautta opitaan uusia täydentäviä tai korvaavia ideoita. Kun putkeen laittaa pieniä asioita, asia kerrallaan, ei putki tukkiudu. Ja uudet oivallukset juuri tänään voivat vaikuttaa tekemisiin nopeastikin.

Mallina muille

Tavalla, jolla ohjelmistoja teemme, olemme mallina muille. Mallinnettavana on oikeastaan yksi keskeinen asia: fiksut ihmiset yhteistyössä tekevät hyviä asioita. Ohjelmistot pitää rakentaa muutettaviksi, joten panostamme merkittävästi pinnan alla oleviin rakenteisiin. Ohjelmistoammattilaisena houkutus olisi kertoa pitkästi, mitä nämä rakenteet ovat, mutta tämän tarinan osalta tyydyn toteamaan: antakaa osaaville ohjelmistoihmisille tilaa tehdä hyviä päätöksiä ja oppia.

Osaavat ihmiset ovat ohjelmistokehityksen taikaa.

Granlund Designer webinaariemme uranuurtajana

GradesignerGranlund piti ensimmäisen webinaarinsa 3.6.2015, aiheenaan Granlund Designer. Kesän kynnyksellä lanseerattu Designer on täysin uudenlainen ohjelmisto tietomallipohjaiseen talotekniikan laiteluetteloiden hallintaan. Uutuudesta haluttiin tarjota tehokas tutustumispaketti puolessatunnissa. Ja niin, ettei kuulijoiden tarvitse nousta oman työpöytänsä ääreltä.

Ensimmäinen webinaarikokeilu onnistui mainiosti. Osallistujia oli paljon, tekniikka toimi ja puhujat pysyivät aikataulussa. Koska webinaarit ovat hieno tapa saada ihmisiä aiheen pariin helposti, jopa työpäivän lomassa, Granlund aikoo jatkaa positiivisia kokeiluja. Syksyllä 2015 tullaan pitämään, niin Designerin kuin muiden aiheiden osalta, lisää webinaareja. Seuraatahan somekanaviamme ja nettisivujamme lisätietoa saadaksesi.

Mutta mistä ensimmäisessä webinaarissa siis puhuttiin? Granlund Designer on käytettävissä suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, minkä lisäksi se toimii ensiaskeleena tietomallipohjaiselle ylläpidolle. Ohjelman tehtävänä on toimia suunnittelijan ja urakoitsijan välisen kommunikoinnin apuna sekä tietojen tallentajana. Reaaliajassa päivittyvä laiteluettelo ja hyväksyntäjärjestelmä nopeuttavat rakennusprosessia  ja muutosseuranta on ohjelman avulla mahdollista koko prosessin ajan.

Jos et ollut webinaarissa mukana ja olet kiinnostunut, mistä puhuttiin, voit katsoa webinaarin tästä: