Voiko rakennusten mittausdata olla niiden sijaintiakin arvokkaampaa?

Ihasalo Heikki 2
Kirjoittaja toimii Granlundilla johtavana asiantuntijana ja Aalto yliopistossa professorina alueenaan Smart building technologies and services.

Sanotaan, että kolme kiinteistön arvoon eniten vaikuttavaa tekijää ovat sijainti, sijainti ja sijainti. Mutta pitääkö tämä enää paikkaansa tulevaisuudessa? Voiko jatkossa rakennuksien tuhansista antureista kerättävä mittausdata olla rakennusten sijaintiakin arvokkaampaa?

Digitalisaation ja itseohjautuvien ajoneuvojen myötä sijainnin merkitys vähenee. Meille on arkipäivää, että työtä tehdään toimiston lisäksi kotona, kahvilassa ja asiakkaan luona. Lisäksi etäneuvottelulla hoituu näppärästi yhteydenpito vaikka toiselle puolelle maapalloa ja samalla säästetään aikaa ja rahaa.

Netti on jo korvannut pankit ja osan kaupoistakin. Tulevaisuudessa erilaiset virtuaaliset ympäristöt vain lisääntyvät. Miksipä esimerkiksi rakennushankkeen osapuolet eivät kokoontuisi virtuaalisesti rakennuksen tietomallissa sen sijaan, että katselisivat tietomallia neukkarin näytöltä (kuten tehdään nykyisin)?

Itseohjautuvien ajoneuvojen ansiosta myös siirtymisiin käytetty aika voidaan hyödyntää työskentelyyn eikä koti kauempana työpaikasta ole enää ongelma. Robottiauto voi olla jopa toimistoakin miellyttävämpi työympäristö, sillä se tarjoaa käyttäjälleen parempia vaikutusmahdollisuuksia muuttaa esimerkiksi lämpötilaa, äänimaisemaa ja työskentelyasentoa.

Toisaalta, miksi enää edes siirtyä robottiautosta perinteiseen toimistoon, kun auto voi viedä käyttäjänsä siihen ympäristöön, joka on hänelle mieluisin – oli tämä ympäristö sitten hiljainen korpimetsä tai urbaani kaupunkikeskusta?

Robottiajoneuvot eivät jää palvelemaan vain yksittäisiä käyttäjiä, vaan tarjolle tulee myös esimerkiksi liikkuvia neukkareita joiden koon voi valita kulloisenkin tarpeen mukaan. Tässä Ideon visio:

Ihasalo liikkuvat toimistot
Kuva: Ideon visio tulevaisuuden liikkuvasta toimistosta (https://automobility.ideo.com/moving-spaces/morning-routine)

Sijainnin merkitys vähenee, datan merkitys kasvaa

Jos teknologinen kehitys vähentää sijainnin merkitystä, niin se toisaalta kasvattaa datan tärkeyttä. Kiinteistöjen pyörittäminen, käsittäen muun muassa tilaratkaisujen suunnittelun, käyttäjäpalvelut ja kiinteistön ylläpidon, tulee perustumaan mitattuun dataan.

Rakennusten tuhannet anturit tuottavat reaaliaikaista tietoa siitä, missä ja milloin ihmiset liikkuvat, mitä he tiloissa tekevät, millaisissa olosuhteissa he ovat tyytyväisiä ja milloin laitteet tulevat elinkaarensa päähän.

Datan avulla muokataan tilaratkaisuja käyttäjille sopivimmiksi, resursoidaan oikea määrä henkilökuntaa tuottamaan käyttäjien haluamia palveluja ja suunnitellaan laitehuollot perustuen niiden todelliseen tarpeeseen. Tämä on suuri muutos nykytilanteeseen, jossa tyypillisesti kerätään mittausdataa vain energiankulutuksesta.

Suostuuko kukaan jatkossa omistamaan, vuokraamaan tai tuottamaan palveluja rakennuksessa, josta ei ole saatavissa riittävästi mittausdataa? Ilman mitattua tietoa kun on hankala johtaa ja kehittää toimintaa.

Kiinteistön käyttäjät tarjoavat arvokasta tietoa

Ehkäpä kuitenkin se arvokkain tieto liittyy meihin kiinteistön käyttäjiin. Markkinoinnin ja kiinteistössä toimivien palveluntarjoajien näkökulmasta mielenkiintoista tietoa ovat käyttäjien tarkemmat profiloinnit ja tilankäyttöhistoriat. Tätä tietoa voidaan jo nykyisin tuottaa videoanalytiikkaohjelmilla ja sisäpaikannusteknologioilla, jotka kertovat käyttäjien sijainnin lisäksi heidän iän, sukupuolen ja tunteet.

Tämä tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia kohdistaa tarjontaa perustuen käyttäjien taustoihin, aikaisempaan käyttäytymiseen ja reagointiin. Internetin selaushistorian perusteella pystytään kertomaan melko paljon mielenkiinnonkohteistamme.

Vastaavaa analyysia pystyttäisiin tekemään tilankäyttöhistoriammekin avulla, esimerkiksi siitä, millaiset liikkeet ja tilat meidät kiinnostavat kauppakeskuksessa.

Datan avulla voidaan myös kehittää asiakaspalvelua ja palvelu voi tulevaisuudessa olla hyvinkin personoitua, sillä se voi perustua historiatietoihin tilanteista, jotka saivat juuri sinut hyvälle tuulelle.

Internetiä ja mobiilisovelluksia käyttäessä olemme tottuneet jakamaan henkilökohtaisia tietoja, joiden perusteella meille tarjotaan kohdennettua mainontaa ja palveluja. Olemmeko valmiita jakamaan vastaavia tietoja myös rakennuksen kanssa?

Esimerkiksi perustuen aiemmin kerättyyn tietoon voisi toimiston virtuaalinen vahtimestari tarjota juuri sinulle sopivaa työskentelytilaa, sisäilmanolosuhteita sekä lounaspaikkaa.

Itse en ainakaan tällaisesta ehdotuksesta pahastuisi. Pahastuisitko sinä?

Onko maailma pyöreä vai neliönmuotoinen? #onbeauty #architecture #design

Kirjoittaja Sanna Forsman on vetää Granlundilla valaistussuunnittelun tiimiä.

Facades”Maailma on neliönmuotoinen” väitti lavastaja ja visualisti Es Devlin eräässä tv-haastattelussa.

Devlin työskentelee maailmantähtien konserttien ja videoiden visuaaliseen ilmeen suunnittelijana. Hän luo universaalia kuvakieltä, joka jää elämään ja vaikuttamaan sosiaalisessa mediassa.

Jaettu todellisuus on näille artisteille ja heidän menestykselleen yhtä tärkeää kuin live-tapahtuma, joka koetaan kaikilla aisteilla. Es Devlinin täytyykin suunnitella esityksien esillepano siten, että fanien ottamat sattumanvaraiset valokuvat jäljentävät halutun näköistä kuvamateriaalia kaikille niille, jotka eivät olleet paikalla.

Ja valokuvien jakamiseen suunnatussa Instagramissa kuvat ovat todellakin neliönmuotoisia. Siispä visuaalisuus, jonka Es Devlin haluaa leviävän maailmalle, pitää sopia neliönmalliseen insta-muotoon.

Instagramin kuvavirtaa seuratessani voi helposti havaita kolme teemaa: ”läheiset” narsissit
ihmiset ja eläimet, ruoka ja juoma sekä elämykset.

Elämykset jakaantuvat sosiaalisiin tapahtumiin tai henkilökohtaisiin esteettisiin elämyksiin, joissa luonto on usein  isossa roolissa muodossa tai toisessa, oli se sitten auringonlasku, maisema, kaunis kasvi, upea eläin.

Suosituin suomalainen Instagramissa onkin luonto- ja eläinkuvaaja Konsta Pulkka, jonka henkeäsalpaavat kuvat herättävät vaistomaista ihailua ja ihmetystä yli miljoonan seuraajan silmissä.

Monissa somekuvissa urbaani rakennettu ympäristö on vain tausta selfielle.

Stockman TapiolaTämä on mielestäni oire siitä, että länsimainen rakennuskanta ei useinkaan aiheuta elämyksiä tai kosketa meitä niin paljon, että se olisi somettamisen arvoista.

Asian kuuluisi olla toisin. Rakennukset ja niiden vaatima infrastruktuuri muokkaavat lopullisesti luontoympäristöä sekä vaikuttavat ihmisiin sijoituspaikallaan vähintään vuosikymmeniä.

Tämän vuoksi rakennetussa ympäristössä rakennuksien kauneus ja niiden tuottama esteettinen elämys tulisi olla samanlainen itseisarvo kuin toiminnallisuus ja sosioekonominen kestävyys. Rakennusten tulisi kestää vuosisatoja yhteiskunnan kehittyessä niin konkreettisesti kuin myös filosofisella tasolla.

”Jos rakennus on syntynyt monipuolisesti ajattelutyöstä ja erilaisten tarpeiden synteesistä, se yleensä puhuttelee ihmistä luonnollisesti. Hän tuntee olevansa paikassa, jossa on erityisiä laatuominaisuuksia”, kertoo arkkitehti Toni Yli-Suvanto HS:n haastattelussa ”Puhuttelevien rakennusten mies”.

Vuosisatoja luonnonvoimilta ja yhteiskunnallisilta muutoksilta säilyneet rakennukset ja kaupunkitilat ovat uskoakseni juuri niitä, jotka ovat puhutelleet ihmisiä sekä saaneet tulevat sukupolvet säästämään ja kunnostamaan näitä rakennuksia sekä kehittämään niiden käyttöä.

Me rakennusalalla olemme vastuussa siitä, että luomme ympäristöä, joka puhuttelee ihmisiä myös sukupolvien päästä.

Somenatiivit kyllä päivittävät kuvavirtaansa kaikki ne kokemukset, jotka puhuttelevat heitä, joten työssämme onnistuminen olisi nyt helppo todentaa.

Suunnitteluvaiheen monipuolisella yhteistyöllä eri suunnittelijoiden, käyttäjien ja muiden asiantuntijoiden välillä on vaikutus puhuttelevien rakennusten onnistumiseen.

Päivittäisessä työssäni olen huomannut, että valaistussuunnittelun integroituminen yhä tiiviimmin muihin tilakokemusta tukeviin suunnittelualoihin helpottaa suunnittelua sekä parantaa lopputulosta.

Kokemukseni mukaan hyvä yhteistyö voi nostaa projektin lentoon. Pehmeämpien arvojen tavoitteleminen tukee myös projektien kovempia arvoja kuten kustannus- sekä aikatauluraameja. Yhteiset tavoitteet ja hyvä fiilis työryhmän kesken motivoivat kaikkia tekijöitä hyvään suoritukseen.

Tämän saimme itsekin kokea juuri avatussa Helsingin Sataman Länsiterminaali 2 Port of Helsinkiprojektissa, jonka kaarevakattoisessa odotusaulassa meren äärellä tekee mieli ottaa valokuvia ja jakaa ne eteenpäin.

Esimerkiksi neliönmuotoisena.

PS. on niitä muitakin, jotka innostuvat julkisivuista ja rakennuksista. Katso #straightfacades #facades #architecture

PPS. Granlund avasi oman Insta-tilinsä kuukausi sitten ja olemme sen jälkeen tuoneet oman neliönmuotoisen maailmamme muiden nähtäville.

Kirjoittaja Sanna Forsman on vetää Granlundilla valaistussuunnittelun tiimiä.

Energiatehokkuus ei ole mörkö, vaan mahdollistaja – parhaat käytännöt selvästi edellä määräyksiä

Teksti:
Erja Reinikainen, Granlund Consulting Oy:n johtava energia-asiantuntija  

Pekka Metsi, Granlund Oy:n toimitusjohtaja

Reinikainen Erja nettiPekka Metsi

Suomen uudisrakentamista koskevat uudet ”lähesnollaenergia” -asetukset on lähetetty viime syksynä komissiolle notifioitavaksi. Nyt on hyvä tarkastella tilannetta energiatehokkuudessa sekä määräysten että käytännön tasolla.

”Lähesnollaan” tähtäävät energiamääräykset

Uudet ”lähesnollaenergiamääräykset” eivät juurikaan tiukenna energiatehokkuusvaatimuksia nykyisistä.

Vaikuttaa siltä, että lainsäätäjien taholla ei uskota rakennus- ja kiinteistöalan kykenevän toden teolla ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun.

Komissiolle lähteneen ympäristöministeriön asetuksen (luonnos 16.02.2016) mukaan asumiseen liittyvässä rakentamisessa energiatehokkuutta (E-luku) tiukennetaan noin kolme prosenttia. Muissa rakennustyypeissä tiukennus on alle 20 prosenttia.

Käytännössä ainakin Granlundin projekteissa lähes kaikissa paneudutaan vahvasti energiatehokkuuteen, monissa käytetään uusiutuvia energialähteitä, analysoidaan vaihtoehtoja, tarkastellaan mahdollisuuksia energiavirtojen kierrätykseen ja niin edelleen.

Suurin osa projekteista alittaa asetusluonnoksen esittämän tason jo nykytilanteessa. Tämä ilmenee kirjoituksen lopussa olevasta taulukossa, johon on koottu hanketietojamme uudisrakennuksille, joihin on hiljattain haettu rakennuslupaa .

Viimeistään nyt voidaan ainakin lopettaa valitus ylitiukoista määräyksistä.

Sivustaneuvojan syndrooma

Rakennusalalla on havaittavissa vahva niin sanottu ”sivustaneuvojan syndrooma”.

Kapeilla tekniikan osa-alueilla ansioituneita asiantuntijoita kuullaan kaikesta rakentamiseen liittyvästä, etenkin energiatehokkuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Spekuloidaan tutkimustuloksista johdetuilla uhkakuvilla ja lavennetaan yksittäisistä ongelmakohteista löytyneet ongelmat kaikkea rakentamista koskevaksi analyysiksi.

Energiatehokkuuden syyllistäminen rakenteellisten kosteusvaurioiden aiheuttajana on pääosin hyvän asian mustamaalaamista.

Käytännössä kosteusvauriot syntyvät tilanteissa, joissa kosteutta havaitaan väärässä paikassa. Toki muutkin tekijät, kuten ilmanvaihto ja painesuhteet vaikuttavat asioiden kehittymiseen ja ongelmien ilmituloon. Alhainen ja hallittu energiankäyttö ei kuitenkaan johda kosteusvaurioihin, eikä jatkuvasti käytetyllä ilmanvaihdolla voida korjata olemassa olevia vaurioita tai poistaa niistä aiheutuvia seurauksia.

Teknologian pelko

Rakennusala lienee ainoa toimiala, jossa ennen osattiin kaikki paljon paremmin ja jatkuvasti haikaillaan vanhojen ratkaisujen perään. Jostain syystä teknologiaa ei nähdä mahdollistajana vaan uhkana, riskitekijänä ja osaamisvajeen kohteena.

Käyttäjien vaatimustaso nousee kuitenkin muun muassa digitalisaation myötä  koko ajan ja esimerkiksi laadukkaan sisäilman ja tuottavuuden yhteys ymmärretään paremmin. Käyttäjien vaatimusten täyttäminen energiatehokkaasti onnistuu ainoastaan fiksulla teknologialla – yhdistettynä toimiviin tila-, arkkitehtuuri- ja rakenneteknisiin ratkaisuihin.

Onnistuneiden energiatehokkaiden rakennusprojektien toteutus on todistetusti mahdollista. Hanketietojemme mukaan lähes nollaenergiataso toteutuu lähes poikkeuksetta jo nykyisin, ja melko tavanomaisilla suunnitteluratkaisuilla.

Mitään superinnovaatioita ei tarvita. Hyvä ja huolellinen ammattilaisten tekemä työ sekä osaava johtaminen riittävät.

Määräystasoa paremmin saa – ja kannattaakin – rakentaa.

shutterstock_161089205

Energiatehokkuus on mahdollistaja

Rakennusalalla on toki ongelmia, mutta niiden keskiössä ovat enemmänkin tehottomat, vanhanaikaiset prosessit ja sitä kautta aktiivisen yhteistyön puute. Alaa vaivaa myös liian suuri laadullinen vaihteluväli. Laatu pitää saada läpinäkyvämmäksi ja toimintamalleja uudistettua.

Onneksi kehitystäkin tapahtuu, kuten Firan ja kumppaneiden loistava kahden viikon putkiremontti osoitti. Tietomallinnus tulee enemmän työmaille ja ylläpitoon. Ja allianssimallilla toteutettuja onnistuneita projekteja tehdään koko ajan enemmän. Vielä kun saadaan palaute kaikille, myös kuluttajille, läpinäkyväksi niin on menty suuri askel eteenpäin.

Energiatehokkuus ei ole mörkö, vaan mahdollistaja.

Määräyksissä tavoitteellisuus näyttää jäävän kauas Pohjoismaiden ja energiatehokkuuden edelläkävijöiden kehityksestä. Onneksi meillä on kuitenkin mahdollisuus tehdä käytännön projekteissa optimoituja, kustannustehokkaita ja hiilijalanjäljeltään edistyksellisiä ratkaisuja. Ja aktiivisella brändäyksellä ja markkinoinnilla luoda näille arvoa ja kysyntää. Olennaista on viestiä niistä aktiivisesti.

Edelläkävijät toimivat esimerkkinä.

Satunnainen otanta Granlundin hanketietokannasta vuodelta 2016. 
Kohde Asetusluonnos 02/2017 mukaisesti laskettu
Laskettu
E-luku
Uusien määräysten
E-lukuraja
kWhE/m2,a kWhE/m2,a
Asuinkerrostalo U 89 90
Asuinkerrostalo T 85 90
Asuinkerrostalo S 89 90
Asuinkerrostalo A1 82 90
Asuinkerrostalo A2 91 90
Toimistorakennus H 82 100
Toimistorakennus T 94 100
Toimistorakennus S 99 100
Liikerakennus I 145 135
Opetusrakennus K 93 100
Opetusrakennus M 81 100
Päiväkoti Y 57 100
Hotelli T 170 160
Sairaala E 286 320
Sairaala H 310 320

 

Building a Culture of Experimentation (kokeilukulttuuri)

GC_Ken_Dooley
Writer Ken Dooley is the Sustainability Group Manager at Granlund Consulting

There is no doubt that digitalisation will continue to disrupt established industries and the construction and real estate industries are no different.

We are all aware of the impact that Google has made on advertising, Uber has made on the taxi industry and AirBnB has made on hotels, so how do established companies keep up with the disruptors in this increasingly digital age? The answer is experimentation.

Large companies are beginning to look at start-ups for inspiration and one marked difference is in the agility of development processes.  Big player companies have established internal processes and spend vast amounts of time and energy planning their next steps. In contrast, start-ups are empowered by the lean methods of people like Eric Ries and are able to try new things and experiment much more often. This is depicted by the mindset of the lean start-up movement which is embodied by phrases such as “get out of the building” and “start before you are ready”. This approach advocates speaking to customers and building ad hoc solutions that solve real world problems. It is totally opposite of spending large portions of time and money developing a product in-house and showing it to customers for the first time on launch day. The expectation is that the products and services developed by the lean approach are more customer oriented as they are incrementally developed with real customer feedback. This is why experimentation is becoming a popular development tool and even the Finnish government are conducting experiments which they call strategic policy trials.

Experiment 1: Hackathon

One of Granlund’s first attempts at experimentation was last year’s Behaviour Change Hackathon where the aim was to develop insights and tools for reducing user energy consumption in buildings.  The event was a departure from a traditional real estate industry workshop as it encouraged participation from a diverse range of backgrounds with extra emphasis on the inclusion of behavioural psychologists, software developers and energy experts. The event generated 5 concepts and on the day Granlund promised to bring at least one idea to the level of a prototype.

Experiment 2: Location

The idea from the hackathon that was chosen for further development was a concept called WarmEnough which was described in the hackathon as a solution to “optimise indoor temperature based on crowdsourced temperature feedback via mobile app”. Granlund worked with local start-up Nomenal who were part of the original hackathon team that came up with the WarmEnough idea.

The resultant smartphone app enabled building users to send a very simple feedback message which had 3 possible comments (1) I am too warm, (2) I am happy with the temperature or (3) I am too cold. The most important part of the app was that the feedback was location enabled. This meant that each feedback item could be tracked to the position in the building that it was sent from so that building managers could look for trends and prioritise areas with multiple feedback cases. In all, 2 separate apps were developed in order to test the best method for attaching location to the feedback. One app was developed using iBeacons and one app was developed using IndoorAtlas. A screenshot of the app may be seen below along with the map of the building showing where feedback has been sent from.

Dooley feedback
On the left: a screenshot of the warm enough app, on the right: a visual representation of the 3rd floor feedback generated by the app.

Experiment 3: Games

The local gaming ecosystem is one of Finland’s biggest success stories of recent years and so Granlund have been experimenting with how gaming can improve the user experience of our products and services. One way that gaming can be used in our business involves a “playable” user feedback survey and this concept is currently being developed with Oulu based gaming company PlaySign. The core idea is that taking part in the survey has to be fun and it must also give an immediate visual representation of the feedback that has been received.

Dooley feedback 2
Screenshots of an early prototype of the playable survey showing (left) neutral starting point at the beginning of the survey, (middle) setting showing that the area is marginally cold (right) setting showing that the area is very cold.

Experiment 4: More Location

In order to build on our expertise in the field of indoor positioning Granlund have also been experimenting with indoor mapping in our headquarters in Helsinki. Using the Steerpath technology of a local start-up Granlund have been developing an smartphone indoor mapping system that understands a users location and can direct them to parts of the building such as meeting rooms that they have never been to before. It is essentially a google maps for indoors.

Experiment 5: Occupancy

The latest concept being tested in our headquarters is real-time methods of measuring occupancy in buildings. More on this later!