Murrosta rakennusmarkkinoilla?

”Rakentaminen kannattelee Suomen taloutta”.

Tässä lauseessa on jotain periaatteellisesti metsässä. Eikö rakentamista pitäisi tehdä tarpeeseen? Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki muut toimialat supistavat.

Selityksiäkin toki on. Julkiset investoinnit, pääkaupunkiseudun aluekehityshankkeet ja korjauksen hyvä volyymi muodostavat pohjan. Asuntoja tarvitaan, kun ihmiset urbanisoituvat ja saamme uutta verta Suomen ulkopuolelta.

Jos muutosta halutaan, nyt on se aika. Myöhemmin se on pakon sanelemana huomattavasti tuskallisempi.

Rakentaminen auringonlasku

Urakointi – positiivista kehitystä näkyvissä

Suurilla ja mahtavilla rakennusyhtiöillämme alkaa näkyä erilaisia strategioita. Suurin murros on kuitenkin keskisuurten voimakas kehitys. Keskisuurilla on selvemmin vaihtelua linjauksissaan sekä etenemismalleissa.

Joku painottaa kustannustehokkuutta, toinen asiakaslähtöisyyttä ja ryhmärakentamista, joku listautuu pörssiin ja toinen etenee partnerimallilla.

Talotekniikkaurakoinnissa on kaksi kooltaan ylivertaista toimijaa ja paljon pienempiä haastajia.  Consti erottautuu omalla konseptillaan. Muutoksia on ollut paljon sekä suurten että pienempien puolella. Tuloksenteko on lähes kaikkien haaste. Rooli on jäänyt liikaa arvoketjun häntäpäähän.  Talotekniikan toimivuus ratkaisee sisäympäristön ja energiatehokkuuden onnistumisen, joten uusia avauksia toivotaan.

Suunnittelu – trendinä laaja-alaisuus

Suunnittelusektorilla kehitys on viime vuosina rajua. Isot ostavat pieniä. Harva uskoi muutama vuosi sitten, sektorin suurimmat toimijat Suomessa ovat ruotsalainen pörssiyhtiö Sweco ja tanskalainen säätiöomisteinen Ramboll.  Allekirjoittanut on ehkä hieman jäävi kommentoimaan kilpailijoiden strategioita.

Sattuneesta syystä Granlundilla usko erikoistumiseen on vahva.  Suurin osa arkkitehdeistä näyttää myös ajattelevan näin. Mutta maailmaan mahtuu tietysti monta linjaa ja nyt kasvulukujen perusteella monialaisuus näyttää olevan suurin trendi.

Asiantuntijatoiminnassa tietysti tärkein kehittämisen lähtökohta on osaamisen kehittäminen ja käytännössä erittäin tärkeää on myös operatiivinen toimituskyky. Muutokset eivät kuitenkaan lopu. Veikkauksissa on ainakin vielä yhden kansainvälisen toimijan saapuminen markkinoillemme lähiaikoina.

Teollisuus – automatiikka kaipaa uudelleenmäärittelyä 

Rakennusosa- ja laiteteollisuuden osalta globalisaatio tapahtui jo aikaisemmin. Sitä kautta suomalaislähtöiset ja kilpailussa pärjänneet yritykset ovat jo kansainvälisiä. Selvä trendi on myös tuotteiden ja palvelujen yhdistyminen – mallia Kone ja Wärtsilä. Tästä aiheesta Kassun mainio blogi.

Myös IoT on tavoittamassa talotekniikkateollisuutta. Äly lisääntyy laitteissa. Jokainen itseään kunnioittava kehittäjä puhuu IoT-platformeista. Tämä varmasti muuttaa käyttäjien ja ylläpitäjien mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Yhtenä huolenaiheena on sekä laite- että urakointipuolella automatiikan väärä profiili. Koko asia pitäisi määritellä uudestaan. Nyt pirstaloidaan ja shopataan,  kun pitäisi ajatella kokonaisvaltaisesti ja käyttäjälähtöisesti. Vaikka tehokkuus on hyvä tavoite, niin automatiikkaan pitäisi olla valmis satsaamaan enemmän. Emme ainakaan vielä ole osanneet myydä tätä ajatusta tilaajille.

Mihin tämä murros sitten johtaa? Olemme itse ennustelleet, että suhteellisen positiivinen markkinakehitys on mahdollista vielä ainakin lähivuosina. Pidemmällehän ei kukaan osaa ennustaa.

Nyt siis on todella aika kehittää.

Pekka_Metsi
Kirjoittaja Pekka Metsi on Granlundin toimitusjohtaja, joka twiittaa nimimerkillä @p_metsi

Ensimmäisen vaiheen teemoina voisivat olla yhteistyön parantamisen allianssien kautta, tiedon elinkaarenhallinnan kehittäminen ja alan avoimuuden lisääminen.

Kaikkiin edellä mainittuihin kehityksiin liittyy vahvasti yhdessä tekeminen. Kuka ottaa veturin roolin? RYM tätä yritti, mutta sitä ollaan nyt kuoppaamassa. Selvää lienee, ettei vastaavaa mallia ei synny seuraavaan 10 vuoteen.

Mutta löytyikö yrityskonsortioita vaikka  tutkijoilla vahvistettuna? Saisimmeko julkiset tilaajat ja muutaman yksityisenkin mukaan tällaiseen malliin?

Ainakin voisimme yrittää.

Circular Economy and the Construction Industry

Presentation1 Dooley 09122015I have been to a number of sustainability conferences and events this year and I have noticed that circular economy seems to be the latest phrase being used to describe sustainable construction materials. In the various keynote speeches that I have heard, it seems to have replaced phrases such as life cycle assessment (LCA), life cycle costing (LCC) and embodied green house gas emissions. This raises the question: how is circular economy different from these other terms?

LCA, LCC and embodied emissions calculations are all still relevant today and especially when a product consumes energy over it’s lifetime. Their purpose is to show which material or product produces the lowest environmental impact over it’s whole life from manufacture to disposal (cradle to grave). One of the most typical decisions involves the selection of a building’s superstructure and the comparison of timber, concrete and steel.

However, circular economy takes a slightly longer term approach and has a greater focus on the material or product at the end of its life. When the material or product has reached the end of its life, circular economy prefers the component to be reused in its existing form rather than just recycled. In order to facilitate reuse, designers are encouraged to consider how the building will be disassembled at the end of its life and this process is called design for disassembly or design for deconstruction.

Circular Economy and Buildings

Kasper Guldager Jensen of 3XN architects gave an excellent presentation entitled Circular Sustainability at the Finnish Green Building Council’s recent Green Celebration event.

GC_Ken_Dooley
Writer is the Sustainability Group Manager at Granlund Consulting

He claimed that a new building can be prepared for a circular future at a cost of only an additional 0.35% of the construction budget. In other words this is the cost of designing for disassembly. This calculation is based on a 42 000 m2 new build Danish office building which has a budget of 115 million euros.

When we consider the end of this building’s life then the demolition costs are € 2.15 million at today’s rates. Jensen claimed that in the future companies will not have to pay for the demolition of a building that has been designed for disassembly.

Instead the owners of these buildings will earn money from the disassembly and harvesting of materials to a value of approximately 4% of its new build value. The owners of the Danish office building that was used as a case study will actually be paid € 4.7 million for the building materials at the end of the buildings life.

Urakoitsija on ystävä

Ainoa2_Kuva8

Pohjoismaissa talotekniset urakoitsijat käyttävät suunnittelijan tekemää tietomallia rakentamiseen. Suunnittelijan mallinnus on riittävän tarkka kohteen toteuttamiseksi niiden perusteella.

Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa talotekniikan urakoitsija tekee itse tarvitsemansa tietomallit. Tällöin suunnittelijan tekemät mallinnukset toimivat heillä pääosin skisseinä oman mallinnuksen aloittamiselle. Urakoitsijat eivät välttämättä silti mallinna koko rakennusta, vaan vain teknisesti haastavat kohteet – käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuvimmalla ohjelmistolla.

Näiden mallien perusteella urakoitsijat voivat tehdä esivalmisteet, aikataulutuksen sekä kustannusseurannan. Yhdysvalloissa yksi suurimmista syistä mallintaa ilmanvaihtoverkostot on se, että he saavat mallista pellinlevitystiedot.

Yhdistämällä ja yhteistyöllä parhaat ominaisuudet sekä suunnittelijalle että urakoitsijalle

Sekä pohjoismaisessa toimintatavassa että Yhdysvaltalaisessa tavassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pohjoismaissa TATE-verkostoissa on matematiikka mukana, verkostot ovat tasapainotettuja ja mitoitettuja.

Yhdysvalloissa näin ei ole, sillä mallit on tehty vain asennuksen käyttötarpeisiin. Tästä syystä Yhdysvaltalaiset mallit ovat geometrian tarkkuudelta tarkempia ja käyttökelpoisempia kuin pohjoismaissa.

Pystyisimme Suomessa yhdistämään nämä kaksi asiaa toisiinsa – matemaattisesti toimivan järjestelmämallin, joka on esivalmistekelpoinen urakoitsijalle. Mallin, jonka tarkkuustaso ei ole pelkästään as-built ennen kuin on asennuksia edes aloitettu. Mallin, joka sisältää oikean tuotetiedon ollen näin käytettävissä ylläpidon lähtötietomallina.

Meillä on kaikki työkalut tällaisen mallin aikaansaamiseksi.

Yhteistoiminnallisissa sopimusmalleissa suunnittelijalle ja urakoitsijalle annetaan lupa tehdä yhteistyötä. Näiden sopimusten sisään on leivottu mahdollisuus miettiä itse, millä tavalla saavutetaan asetetut tavoitteet parhaiten ja kustannustehokkaimmin.

Avainsana tässäkin metodissa on siis yhteistyö. Urakoitsija ei ole järjestelmäsuunnittelun ammattilainen, eikä suunnittelijalla ole tietoutta kustannuksista tai asennusten haasteista. Yhdessä he kuitenkin hallitsevat kokonaisuuden, kun asenne ja toisen työn kunnioittaminen on kunnossa.

Tero_Jarvinen
Blogin kirjoittaja Tero Järvinen haluaa lisätä yhteistyötä tietomallipohjaisen suunnittelun edistämiseksi.

Resepti  asennuskelpoisen, matemaattisesti toimivan talotekniikan tietomallin tekemiseksi:

  1. Allianssi- tai partnerisopimus, jossa urakoitsijan ammattitaito on mukana jo hankevaiheessa
  2. Suunnittelija tekee järjestelmävalinnat ja mitoitukset yleissuunnittelutasolle käyttäen urakoitsijan kustannustietoutta apuna.
  3. Toteutussuunnitelu tehdään yhdessä urakoitsijan kanssa. Suunnittelija mallintaa, urakoitsija ohjaa asennusteknisiä ratkaisuja. Suunnitelma tehdään heti niillä tuotteilla, joita aiotaan kohteessa käyttää.

Väitän, että ylläkuvatulla toimintatavalla lopputuote on laadukkaampi, kustannustehokkaampi ja toimivampi kuin nykysysteemillä tuotetut ratkaisut. Lisäksi pääsemme eroon tappelemisesta – meidän pitää olla samassa veneessä kärsien tappiot ja voitot yhdessä.

Parasta tässä toimintamallissa on se, että saamme tehdä virheitä. Koska toiminta on läpinäkyvää, virheet löydetään ennen kuin aletaan rakentaa.

Kenenkään osapuolen intressissä ei ole peitellä löytämiään ongelmakohtia ajatellen, että muutaman kuukauden päästä asiaa korjattaessa voitaisiin lisälaskuttaa asiakasta.

Kahden eri osapuolen ammattitaito tulee huomioiduksi, jolloin  ratkaisut on pidemmälle mietittyjä ja toteuttamiskelpoisempia.

Tekniikan sijaan hyvinvointia – talotekniikan uudelleenmäärittelyn mahdollisuuksia.

Pekka_Metsi
Pekka Metsi nostaa talotekniikan keskiöön energiatehokkuuden, sisäympäristön ja teknisen toimivuuden – mutta myös toimivan yhteistyön.

Ammattilaisten näkökulmasta talotekniikka on kaapeleita, kanavia, ilmanvaihdon lämmöntalteenoton hyötysuhdetta ja paljon muuta mielenkiintoista. Olemme määritelleet itsemme konkretian, tekemisen ja materiaalin, kautta. Tämä taitaa olla rakennusalalla (ja muuallakin) aika yleistä.

Monet muut toimialat ovat lähestyneet asiaa eri tavalla. Harva puhuu tuotantolinjasta. Mitä lähemmäs kuluttajabusinesta mennään, sitä enemmän annetaan tilaa elämyksille ja tunteille.

Vaateteollisuus on markkinoinnissaan muotia, eikä siellä mainosteta vietnamilaisen CAD-CAM tuotannon tehokkuudella.  Autojen markkinointi on hiilijalanjälkeä (tosin vähän huonommalla uskottavuudella viime aikoina) sekä lähinnä miehiseen itsetuntoon vetoavia voimaominaisuuksia.

Myös softakehitys on saanut oman toimialansa brändättyä loistavasti. Eikö meille olekin muodostunut kuva, että kyseessä on jatkuva innovaatioiden generointi yhteisöllisessä ilmapiirissä, ja vähän pizzaa ja kokista päälle? Cool.

Todellisuus saattaa olla aika arkista arkkitehtuurien suunnittelua, algoritmien hieromista, testausta ja jatkuvaa trimmausta.

Miten määritellä talotekniikka uudelleen?

Voisimmeko talotekniikassa rakentaa uutta määrittelyä vaikkapa seuraavan kolmen pointin pohjalta:

shutterstock_85657651_web
Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta.

Energiatehokkuus – tämä on jo vahvasti agendalla. Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta ja maailman ehkä suurin haaste on ilmastonmuutos.

Energia-asia on lähes yhtä kuin sen ratkaisu. Energiatehokkuuden kehittäminen on helpoin ja halvin keino. Ja talotekniikka on energiatehokkuuden tärkein osatekijä.  Selvä tapaus.

Sisäympäristö – länsimainen ihminen viettää jopa 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa. Sään sijaan sisäilman laadun tulisi olla smalltalkkien kestoaihe.

Osaamme kyllä alallamme sisäilman, mutta emme lainkaan osaa viestiä siitä tilojen käyttäjälle. Kuinka moni tätä lukiessaan voi helposti tarkastaa tilansa lämpötilan tai hiilidioksidipitoisuuden? Kehittyvillä markkinoilla, kuten Kiinassa, haaste on vielä aivan omassa mittaluokassaan. Tässä meillä on vielä paljon kehitettävää, varsinkin käyttöliittymien ja oikean informaation jakamisen suhteen.

Tekninen toimivuus – halusimme tai emme, tekniikan määrä lisääntyy myös rakennuksissa. Tämä tekniikka on pääosin talo- ja tietotekniikkaa ja näiden yhdistelmiä.

Kaikki ymmärtävät, että leikkaussalissa tekniikan toimivuus on kriittistä. Mutta vastaavanlainen kriittisyys alkaa lisääntyä kaikenlaisessa toiminnassa. Perusjärjestelmien toimivuuden lisäksi olemme saaneet uusia haasteita mm. kyberturvallisuudesta ja energiaratkaisujen voimakkaasta kehityksestä. Tämä haastaa alamme, sillä varsinkin uusi kokonaisvaltaisempi lähestyminen automatiikkaan on tarpeen.

Kaikki kiteytyy hyvinvointiin

Toimisto-3_web
Alamme kiteytyy ihmisten hyvinvointiin.

Kolme edellä mainittu pointtia voisimme leipoa yhteen yhteiseen tavoitteeseen – ihmisten hyvinvointi. Siitähän alamme toiminnassa aidosti on kyse. Taustalla on paljon tekniikkaa ja tekemistä, mutta voisi olla monessa mielessä hyödyllisempää puhua lopputuloksesta ja tuotettavasta hyödystä. Ajoituskin olisi mainio.

Miten tämä sitten tehdään? Ehdottaisin, ettei ainakaan aloiteta valittamalla tilauskäytäntöjen huonoudesta tai siitä, että pääurakoitsijat kiusaavat ja muut suunnittelijat eivät ymmärrä. Katsotaan mieluummin peiliin ja mietitään mitä itse voisimme tehdä.

Yksi konkreettinen ehdotus olisi jo olemassa. Sovitaan toimialamme sisällä, että muutamme asenteita siten, että jokainen projekti toteutetaan talotekniikan osalta allianssihengessä. Siis riippumatta urakkamuodosta, palkkiomallista tai muista yksityiskohdista.

Tuntuu siltä, että urakoitsijat ja suunnittelijat ainakin talotekniikan osalta ovat ajautuneet viime vuosina kauemmaksi toisistaan. Kuitenkin meillä on mitä suurimmassa määrin jokaisessa projektissa täysin yhtenevät tavoitteet: saada asiakkaalle energiatehokas, hyvä ja varmatoiminen sisäympäristö.

Tuodaan projekteihin mukaan enemmän yhteistyötä, vähemmän syyllisten etsintää muista osapuolista sekä ripaus modernia johtamista.

Muutos voi vanhan viisauden mukaan lähteä vain itsestä.

Me tarvitsemme toimivaa talotekniikkaa

Alamme kannalta oli mainio uutinen, että Aalto Yliopiston uusi LVI-professori Risto Kosonen otti yhdeksi pääteemoistaan LVIA-järjestelmien toimivuuden. Tämä nosto hyödyntää todennäköisesti tulevaisuudessa meitä kaikkia, jotka vietämme 80-90% ajastamme sisätiloissa. Ihmiset tarvitsevat toimivaa talotekniikkaa ja siksi sen on syytä olla myös tulevaisuuden painopistealue. Myös meillä Granlundilla tämä huomioitiin jo muutama vuosi sitten ja jatkossa satsaukset tulevat yhä lisääntymään.

Kirjoittaja on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja
Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja

Takuuaika kannattaa hyödyntää

Rakennustyömailla on poikkeuksetta melkoinen loppuhässäkkä, jolloin usein kymmenet urakoitsijat yrittävät kuumeisesti saada oman osuutensa valmiiksi viime hetkillä. Kaiken tämän keskellä pyritään myös LVIA-järjestelmien virtaamat säätämään oikeiksi ja virittämään automatiikka kohdalleen. Hyvään, suunnitelmien mukaiseen lopputulokseen päästäänkin tässä vaiheessa vain harvoin. Joskus näiden loppuvaiheen toimien tärkeyskin unohtuu urakoitsijoiden taloudellisten paineiden ja projektipäällikön usein melko vähäisen talotekniikkaosaamisen takia.

Rakennuksen kahden vuoden mittainen takuuaika onkin syytä käyttää tehokkaasti LVIA-järjestelmien virittämiseen. Viime vuosiin saakka takuuajan mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi. Tyypillisesti on lähinnä korjattu käyttäjien havaitsemia näkyviä puutteita ja pidetty vuosittaiset katselmukset, paneutumatta syvällisemmin siihen, ovatko asetetut tavoitteet saavutettu.

Positiivisia poikkeuksiakin on toki ollut. Muun muassa rakennusautomaatiosuunnittelijat ovat joissain tapauksissa seuranneet etäkäyttöohjelmistojen avulla rakennuksen toimintaa ja raportoineet havainnoistaan omistajille, käyttäjille ja urakoitsijoille.

Digitalisaation mahdollisuudet  

Uudentyyppiset, rakennusautomaatiosta saatavissa olevan mittausdatan analyysiin perustuvat työkalut helpottavat huomattavasti LVIA-järjestelmissä olevien toimimattomuuksien havaitsemista. Ne analysoivat jatkuvasti 24/7 rakennuksen sisäolosuhteita, järjestelmien toimivuutta ja energian käyttöä, ja vertaavat näitä tekijöitä asetettuihin tavoitearvoihin. Vasta kun edellä mainitut parametrit pysyvät tavoitearvojen sisällä, voidaan todeta rakennusprojektin valmistuneen.

Ohjelmisto on usein edullista hankkia, koska se ei vaadi erillisiä antureita tai lisälaitteita, vaan pystyy hyödyntämään rakennusautomaatiojärjestelmässä olevia sensoreita sellaisenaan. Muun muassa yöaikaan tapahtuvien toimintojen valvonta on ihmisvoimin niin kallista, että se jää ilman digitalisaatiota käytännössä tekemättä.

Tehdasviritetyt tuotteet

Perinteisesti LVIA -järjestelmät on kytketty toisiinsa ja viritetty toimivaksi kokonaisuudeksi vasta rakennustyömaalla. Uusi positiivinen kehityssuunta on valmistaa ja testata talotekniset järjestelmät yhä valmiimmiksi jo tehtailla.

Siisteissä ja hyvin valaistuissa olosuhteissa ilmanvaihtokoneet varustetaan sähkö- ja automaatiokeskuksilla, joissa on standardisoidut ja testatut toiminnot. Ilmavirtasäätimet kalibroidaan jo tehtaalla ja automaattiset vesivirtojen säätölaitteet huolehtivat verkostojen optimaalisista toimintapaineista ja lämpötiloista. Haasteena tässä mallissa voidaan pitää sitä, että erimerkkisistä laitteista toimivaksi kokonaisuudeksi integroitu järjestelmä vaatii perinteistä automaatiojärjestelmää määrätietoisemman ohjelmistoversioiden päivitysprosessin.

Jatkokehitystä tarvitaan

Tahdomme Granlundilla ottaa entistä suuremman roolin asiakkaidemme taloteknisten järjestelmien toimivuuden varmistamisesta. Toimialallemme tarvitaan uusia ohjelmistotuotteita ja toimintamalleja, joiden avulla energiatehokkaat rakennukset saadaan toimimaan tehokkaasti ja käyttäjän näkökulmasta viihtyisästi.

Tavoitteenamme tulisi olla hyvin toimivat järjestelmät ja käyttäjäystävällinen energiatehokkuus, samaan tapaan kuin esimerkiksi autojen ympäristöystävällisyyden ja turvallisuuden kehittämisessä on onnistuttu.

Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja.

Granlund Designer webinaariemme uranuurtajana

GradesignerGranlund piti ensimmäisen webinaarinsa 3.6.2015, aiheenaan Granlund Designer. Kesän kynnyksellä lanseerattu Designer on täysin uudenlainen ohjelmisto tietomallipohjaiseen talotekniikan laiteluetteloiden hallintaan. Uutuudesta haluttiin tarjota tehokas tutustumispaketti puolessatunnissa. Ja niin, ettei kuulijoiden tarvitse nousta oman työpöytänsä ääreltä.

Ensimmäinen webinaarikokeilu onnistui mainiosti. Osallistujia oli paljon, tekniikka toimi ja puhujat pysyivät aikataulussa. Koska webinaarit ovat hieno tapa saada ihmisiä aiheen pariin helposti, jopa työpäivän lomassa, Granlund aikoo jatkaa positiivisia kokeiluja. Syksyllä 2015 tullaan pitämään, niin Designerin kuin muiden aiheiden osalta, lisää webinaareja. Seuraatahan somekanaviamme ja nettisivujamme lisätietoa saadaksesi.

Mutta mistä ensimmäisessä webinaarissa siis puhuttiin? Granlund Designer on käytettävissä suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, minkä lisäksi se toimii ensiaskeleena tietomallipohjaiselle ylläpidolle. Ohjelman tehtävänä on toimia suunnittelijan ja urakoitsijan välisen kommunikoinnin apuna sekä tietojen tallentajana. Reaaliajassa päivittyvä laiteluettelo ja hyväksyntäjärjestelmä nopeuttavat rakennusprosessia  ja muutosseuranta on ohjelman avulla mahdollista koko prosessin ajan.

Jos et ollut webinaarissa mukana ja olet kiinnostunut, mistä puhuttiin, voit katsoa webinaarin tästä:

Entäs Finzeb-jatkot?

Pekka_MetsiEnsimmäiset Finzeb-jatkot vietettiin St Urho’s Pubissa helmikuisen loppuseminaariin jälkeen. Nyt työryhmän raportti on valmis ja luovutettu ympäristöministeriölle tulevaa säädösvalmistelua varten. Entäs ne seuraavat Finzeb-jatkot?

Granlundilla oli ilo päästä mukaan rakentamisen energiatehokkuutta Suomessa linjaavaan Finzeb-projektiin. Roolimme oli toimia pääkonsulttina hankkeessa. Osallistuimme myös hankkeen rahoitukseen omalla työllämme.

Finzeb oli ainakin projektina menestys. Olisiko Suomessa koskaan valmisteltu lakeja ja määräyksiä näin avoimesti? Pieni liioittelu sallittakoon, säädösvalmisteluhan on vasta käynnistymässä. Kaikki olivat tervetulleita mukaan työpajoihin ja välituloksia julkaistiin avoimesti. Jatkotyöt ministeriössä ja eduskunnassa määrittävät, saatiinko aikaan jotain konkreettistakin.

Finzebin tavoitteeksi asetettiin: Tiukennusta energiatehokkuuteen, mutta kuitenkin niin, että ei vaaranneta rakentamisen laatua ja laiteta liian kovia tavoitteita käytännön toiminnalle. Olisihan se ihan mukavaa, että markkinaa ei betonoida vaan enemmänkin avattaisiin rakentamis- ja energiasektorille uusia mahdollisuuksia.

Entä mitä saatiin? Itse kuvittelin, että polemiikkia tulisi haasteellisuuden puutteesta, mutta toisin kävi. Tavoitteita epäillään ainakin kiinteistön omistajien parissa liian koviksi. Eristejengi haluaisi puolestaan lisää villaa seiniin. Ja moni on sitä mieltä, että tekniikkaa tulee liikaa. Voiko tämä toimia?

Lähtökohtana lähes nollaenergiarakentamisessa on tietysti se, että jos se olisi jo tänään kannattavaa, niin kaikki rakentaminen olisi lähes nollaenergiarakentamista. Näin ei kuitenkaan ole. Määräysten ja yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna tähtäin on paljon pidemmällä kuin liiketoiminnan tai sijoittamisen kannalta. EU:n näkökulmasta lähes nollaenergiarakentamisen takaisinmaksuajan tulee olla 20 tai 30 vuotta. Ilmastonmuutoksen osalta tuloksia isoissa asioissa, kuten rakennussektorilla, pitäisi saada aika nopeasti.

Ovatko energiatehokkuuden tavoitteet uudisrakentamisen nykymääräyksistä uuteen lähes nollatasoon oikeasti tiukkoja? Finzeb-projekti esitteli tuloksia prosentuaalisina kiristyksinä nykymääräyksiin. Toimistoissa näyttää tiukalta, asunnoissa löyhältä. Prosentit myös hämäävät. Todellisuudessa nykyinen rakentamisen taso esimerkiksi toimistoissa on paljon parempi kuin nykymääräysten taso.

Entä mihin tasoon haluamme uudisrakentamisen virittää? Otetaan automaailmasta esimerkkejä. Autoissa energiatehokkuuden ja päästöjen kehitys on ollut huima. Yritysten autopolitiikat määrittelevät raja-arvoja ja markkinoinnin keihäänkärjet ovat täynnä ympäristöasiaa. Kuluttajat ovat selvästi ostaneet asian.

Onko niin, ettei kukaan pysty brändäämään lähes nollaenergiarakentamista? Eikö kukaan ole valmis maksamaan siitä 30 €/m2 enemmän, jolloin päästään lähes nollaan tai 130 €/m2 enemmän, jolloin mukaan saadaan jo kaikki herkut. Eikö tekniikka taivu niin kuin autoissa? Tila voisi auttaa käyttäjäänsä ja kertoa avoimesti missä mennään. Mobiilipalautekanavan kautta käyttäjä voi viestiä ongelmistaan ja saada apuja. Autossa laatu on suorituskykyä ja muotoilua. Kiinteistöissä vastaavasti ainakin tilojen toimivuus ja sisäympäristön laatu ovat tärkeitä laatuasioita, joita ei saa unohtaa.

On mielenkiintoista nähdä miten rakennus- ja kiinteistöklusterit asiaa käsittelevät. Syntyykö uutta tarjontaa ja erilaisuutta? Vai mökötelläänkö asia hiljaiseksi ja lobataan päättäjiä tekemään mahdollisimman vähän. Konsultit aina innostuvat uusista jutuista, kun vanhoja kertaamalla asiat eivät oikein kehity ja bisneskin laahaa. Saisimmeko mukaan myös mahtavia gryndereitämme ja omistajia? Elämme mielenkiintoisia energia-aikoja.

Kirjoittaja: Pekka Metsi