Tieto on valtaa, ja tietoon perustuva päätöksenteko on viisautta. Nykyhetkessä on arvossa ajatus tiedon nopeasta saatavuudesta, luotettavuudesta ja ajantasaisuudesta sekä tarve tiedon nopealle ymmärtämiselle. Tähän erinomaisena välineenä toimii tiedon sijoittaminen paikkaan, sillä lähes kaikki tieto on osoitettavissa kartalle sekä paikkaan sijoitetun tiedon esittäminen helposti ymmärrettävästi.
Tätä kutsutaan paikkatiedoksi – välineeksi, joka on jo nyt kaikkialla toiminnassamme, ja joka tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia toiminnan kehittämiselle eri näkökulmista.
Paikkatieto tarjoaa erinomaisen työkalun sekä tiedon visualisointiin, että tiedon varastointiin, toimien eräänlaisena alustana tiedon koonnille.
Kartat kehittyvät jatkuvasti, ja nykyään niissä on tarjolla kolmiulotteista näkymää kohteista. Karttanäkymistä on tullut myös vuorovaikutteisia, jolloin kuvan lisäksi kohteista saa ominaisuustietoja. Seuraavia kehityssuuntia ovat muun muassa ennakointitiedon tuottaminen ja sen visualisointi sekä sisätilapaikannus.
Avoin data ja tietokantojen yhdistely tarjoavat varsinkin ennakointitiedon kehittämiseen erinomaiset lähtökohdat. Ennustettavuus voi liittyä rakennuksien elinkaareen (korjaustarpeet), energiankulutuksien ennakointiin tai vaikkapa palvelutarpeen ennakointiin.
Kuva: Paikkatietoa käytännössä. Kolmiulotteinen kartta rakennuskannasta, jossa klikkaamalla rakennusta, avautuvat rakennuksen ajantasaiset perustiedot suoraan kunnan rekisteristä.
(Paikka)tietojen avaaminen rajapinnoille on ollut julkishallinnon strateginen linjaus jo muutamien vuosien ajan – niin valtion organisaatioilla kuin kunnilla.
Tavoitteena on ollut tarjota muun muassa yrityksille mahdollisuus liiketoimintansa kehittämiselle (esimerkkinä 6Aika-hanke).
Pelkkä avoin tieto yksittäisestä lähteestä ei tarjoa uutta liiketoimintaa, vaan tietojen yhdistäminen on avainsana innovaatiotyössä. Tähän ovat heränneet myös yritykset.
Tarjoamalla dataa rajapinnalta, voidaan luoda jotain uutta – jotain sellaista, mitä ei vielä edes tiedetä. On yhtä iso päätös olla olematta mukana avoimen datan ja rajapintojen hyödyntämisessä kuin päätös olla mukana siinä. Kunnille avoimet rajapinnat voivat tarkoittaa uudenlaista profiloitumista ja aluemarkkinointia ja taas yrityksille uudenlaisten palveluiden kehittämistä.
Työssäni olen mukana kehittämässä uusia palveluita hyödyntämällä lähes rajatonta määrää tietoa ja tarjoamassa ajantasaista sekä visualisoitua tietoa siten, että voimme aidosti puhua tiedolla johtamisesta.
Kirjoittaja Simo Turunen työskentelee aluekehityshankkeiden, palvelusuunnittelun ja tiedolla johtamisen parissa Granlund Consultingilla. Hän on hyödyntänyt paikkatietoa ja avointa dataa mm. aluekohtaisissa tarkasteluissa, tiedon visualisoinnissa sekä rakennusten elinkaarten ja lähestyvien korjaustarpeiden esittämisessä. Simon kanssa voi keskustella aiheesta lisää simo.turunen(a)granlund.fi.
Kirjoittaja Tero Järvinen on Granlundin teknologiajohtaja
Termi ”Digital Twin” on näkynyt viime aikoina silloin tällöin ulkomaisissa kirjoituksissa, joissa teemana on ollut tietomallien käyttö ylläpidossa.
Termi on mielestäni hyvä, koska se luo ajatustasolla ympäristön rakennusten analysoinnille ja ohjaamiselle. Termi sinänsä ei ole uusi, se on ollut jo vuosia käytössä mm. mekaniikkateollisuudessa.
Tarvitsemme rakennuksen digitalisen kaksosen, jos aiomme hallita sensoreiden synnyttämää valtavaa tietomäärää ihmiselle ymmärrettävässä muodossa.
Kun keräämme informaatiota rakennuksesta ja sitä analysoimalla luomme uutta tietoa, tarvitsemme tavan visualisoida sitä käyttäjälle. Yksinkertaisin visualisointitapa on esim. värjätä tiloja riippuen mitatusta lämpötilasta. Ihminen ymmärtää, että mitä punaisempi tila, sitä kuumempi se on.
Digitaalinen kaksonen synnytetään API –rajapinnoilla sekä alusta-ajattelulla
Jotta pystymme luomaan digitaalisen kaksosen, tarvitsemme reseptiksi vähintään:
1. Rakennuksen graafisen tietomallin, standardisoidulla tai tiedossa olevalla tietosisällöllä
2. Alustan, joka yhdistää graafisen näkymän pilvipalveluiden tietosisältöihin.
3. Dokumentoidut (tai avoimet) rajapinnat, joilla eri järjestelmät kommunikoivat keskenänsä
Yksi tärkeä asia on ymmärtää staattinen ja dynaamisen tiedon ero. Staattisesta tiedon esimerkkinä toimii mm. ilmanvaihdon palvelualue. Se ei muutu, jollei rakennukseen tehdä konkreettisia muutostöitä.
Dynaamisen tiedon esimerkkinä toimikoon tilan lämpötila. Sitä mitataan jatkuvasti ja mittaustuloksen perusteella voidaan analysoida, onko tilassa kaikki OK. Jos ei ole, niin staattisen IV-palvelualuetiedon perusteella voidaan päästä käsiksi lisätietoon, esim. IV-koneen ulospuhalluslämpötilaan ja analysoida, onko se kunnossa.
Yksittäisen tilan tai tiloista koostuvan palvelualueen välille muodostetaan siis yhteys, jonka kautta voidaan lähteä automaattisesti selvittämään mahdollisia ongelmakohtia kysymykseen: ”Miksi tilassa on kuuma?”
Analysoinnin perusteella järjestelmän tulee pystyä esittämään käyttäjälle mahdollisia vaihtoehtoja ongelman syyksi. Tietoa kerätään myös ohi rakennusautomaatiojärjestelmän, mm. API rajapinnoilla varustetuista IoT antureista, joista saatujen lisätietojen perusteella digitaalinen kaksonen muodostaa kokonaiskuvan.
Kuva 2: Esimerkki Granlund Manager Metrix –prototyypistä, jossa kiinteistöautomaatiojärjestelmä syöttää lämpötiloja pilvipohjaiseen tietomalliin.
Visiona ”Virtuaalinen kiinteistö, jossa käyttäjä ja rakennus kommunikoivat keskenään”
Innovaatiostrategian visiona on saavuttaa ”Virtuaalinen kiinteistö, jossa käyttäjä ja rakennus kommunikoivat keskenään”
Kun pystymme yhdistämään virtuaalisen rakennuksen käytettävissä olevaan staattiseen ja dynaamiseen tietoon, pystymme niiden avulla luomaan uutta informaatiota. Kuljemme analysointien avulla kohti raportoivaa kiinteistöä.
Seuraava askel analysoinnista on kiinteistön käyttäytymisen ennustaminen. Tässä vaiheessa pystymme simuloimaan automaattisesti esim. kiinteistön energiankulutuksen ja sisäympäristön olosuhteet seuraavalle päivälle sääennustuksen sekä tulevan ihmiskuorman ja sen aikataulujen perusteella. Tällä tiedolla pystymme ohjaamaan järjestelmää ennakoivasti, ilman manuaalisäätöjä.
Näin olemme matkalla kohta oppivaa kiinteistöä. Kiinteistö kehittää itsellensä vuosien saatossa omaa tekoälyä oppien tekemistään virheistä mm. silloin, kun tehty ennustus ei vastannutkaan kiinteistön todellista, mitattua tilannetta.
Oppiva kiinteistö tarvitsee käyttäjäpalautetta, jonka avulla tuotetaan tilojen käyttäjille optimaalisinta olosuhdetta. Vain käyttäjä voi tietää, mitä hän haluaa – siihen ei edes tekoäly auta. Tämän lisäksi kiinteistön käyttöä anonyymisti seuraamalla ja analysoimalla pystymme muodostamaan kuvan miten käyttäjäjoukko vaikuttaa kiinteistön toimintaan. Jo pelkkä oppiminen siitä, mikä on kiinteistön käyttöaste eri ajankohtina kertoo paljon talotekniselle ohjausjärjestelmälle – puhumattakaan, mitä se kertoo yrityksen johdolle kiinteistön soveltuvuudesta oman liiketoiminnan harjoittamiseksi.
Emme voi kuitenkaan unohtaa kiinteistön fysikaalisia ominaisuuksia, kiinteistön on toimittava kuten se on suunniteltu toimivan. Granlund-konsernin 2020 -strategian missiona on ”Hyvinvointia rakennetussa ympäristössä”.
Tätä tavoitetta toteutamme myös Innovaatiostrategiassamme, kun muistamme että: ”Käyttö ohjaa kaikkea tekemistämme”.
Kuva 3: Granlundin innovaatiostrategia julkaistiin keväällä 2017, sen keskiössä ovat käyttäjät ja hyvinvointi.
Kirjoittaja Lauri Yli-Rosti toimii Rakennusautomaatio-osastolla asiantuntijana.
Useimmat meistä harrastavat jotain sisäliikuntaa, olkoon kyseessä sähly, salilla käyminen tai vaikkapa kuntouinti.
Olipa laji mikä tahansa, sen harrastamiseen tarvitaan sopiva tila ja suotuisat olosuhteet. Valaistuksen pitää olla riittävä, samaten lämpötilan ja sisäilman laadun. Liikunta vaatii happea, joten ilmanvaihdon pitää toimia.
Sisäliikunta vaatii ilmastossamme paljon sähkö- ja lämpöenergiaa. Ekologisesta näkökulmasta autolla ajaminen jäähallille on valtava vastakohta sille, että piipahtaa kotiovelta lenkkipolulle. Lopputulos yksilön hyvinvoinnin kannalta on, ainakin omasta mielestäni, lähes sama.
Suomen ilmasto on haastava. Kovimmilla pakkasilla sisätilan ja ulkoilman välinen lämpötilaero voi olla jopa 50 astetta ja koetaanpa meillä vielä todistetusti helteitäkin.
Liikuntatiloissa on tavanomaisia tiloja huomattavasti korkeampi lämpö- ja kosteuskuorma. Myöskään puhuttaessa olemassa olevasta rakennuskannasta, voidaan todeta, ettei suurin osa liikuntapaikoista ole tekniikaltaan sitä nykyaikaisinta.
2000-luvun salibuumi ja liikuntapaikkojen lisääntyminen
Vielä 2000-luvun alussa oltiin huolissaan nuorison runsaasta alkoholinkäytöstä ja tupakoinnista, mutta nykyisin aiheesta ei puhuta niin paljon.
Nykypäivän nuoriso on siirtynyt kuppiloista kuntosaleille.
Kuntosaliketjujen ja yrittäjien määrä on kasvanut Suomessa. Esimerkiksi uusia 24/7 –tyyppisiä ketjuja on maasaamme useampi.
Kuntosalilla käyminen, tai oikeastaan mikä tahansa sisätilaliikunta, ei ole ilmaista Saliveloitusten lähtöhinnat ovat varsin kohtuullisella 20 euron kuukausitasolla, mutta mitä sillä saa? Kokemukseni mukaan sillä pääsee täpötäydelle salille jonottomaan viallisiin ja vanhanaikaisiin laitteisiin. Vähänkään tasokkaammassa liikuntakeskuksessa treenaava maksaa helposti ekstroineen lähemmäs 100 euroa kuukaudessa.
Lipas–palvelu pitää yllä tietoja Suomen liikuntapaikoista. Sisäliikuntapaikoiksi rekisteröityjä kohteita oli maaliskuun 2017 lopulla noin 6800 kappaletta, joista julkinen sektori pyörittää noin puolta. Energiankäytön optimoinnin potentiaali liikuntapaikoissa on todennäköisesti erittäin korkealla tasolla.
Tutkimusten mukaan lähes 90 % liikuntapaikkojen rakentamisen jälkeisistä elinkaarikustannuksista muodostuu käytön aikaisista energiakustannuksista.
Sisäliikuntapaikan yrittäjällä ei välttämättä ole riittävää ymmärrystä energia-asioista, jolloin on luonnollista hakea se helpoin ratkaisu esimerkiksi tilojen laajennusten yhteydessä. Voi olla vaikeaa perustella useamman vuoden takaisinmaksuaikoja, kun bisneksen jatkuvuuskin voi olla vielä täysi kysymysmerkki.
Toinen ongelma on se, että usein liikuntatiloja voidaan perustaa sellaisiin tiloihin, joita ei ole todellakaan tarkoitettu sisäliikuntaan. Tilamuutoksista aiheutuviin talotekniikan muutostarpeisiin ei välttämättä osata reagoida oikein.
Rakennusautomaatio –se pakollinen paha?
Liikuntapaikkojen yhteydessä peseydytään paljon, joten liikunnan tuottamaa lämpökuormaa on hyvä siirtää esimerkiksi lämpimän käyttöveden esilämmitykseen. Lämpöpumpputeknologia kehittyy jatkuvasti.
Tilojen olosuhteita tulisi ohjata erityisesti liikuntatiloissa nykyistä tarkemmin ja tehokkaammin.
Yleensä tilojen kuormitusprofiilit toistuvat hyvinkin samanlaisina viikosta toiseen, jolloin jäähdytyksessä ja lämmityksessä ja niiden ”asetusarvoissakin” voidaan joustaa ajoittain.
Otetaanpa tähän väliin hypoteettinen esimerkiksi: ajatellaan, että tilalaajennuksen yhteydessä kuntosaliyrittäjä investoi uuteen IV-koneeseen. Kunnollisesta ohjausautomatiikasta aiheutuisi lisäkuluja, joita yrittäjä ei voi perustella itselleen. IV-koneella on todennäköisesti jonkintasoinen oma ohjausjärjestelmänsä ja se jätetäänkin pyörimään täysin oman onnensa nojaan. Lopputulos on täysin herran hallussa.
Avainasemassa ovat järjestelmien älykkäät ohjaukset eli rakennusautomatiikan rooli, sekä suunnittelussa että ylläpidossa. Miksi esimerkiksi jäähdyttää tyhjää tilaa tai lämmittää tilaa ja heti perään jäähdyttää sitä sisäisten kuormien takia? Kaiken pitäisi kuitenkin toimia yhden järjestelmän ohjaamana.
Pahin vaihtoehto on, että jäähdytys-, lämmitys- ja ilmanvaihtoprosessit toimivat kaikki täysin erillisinä kokonaisuuksinaan. Esimerkiksi erillinen IV-kone voi lämmittää tilaa samaan aikaan, kun paikalliset lämpöpumput jäähdyttävät sitä.
Rakennusautomaation, ja erityisesti sen rajapintojen, rooli kasvaa rakennuksen monimutkaistuessa.
Googlen käyttöastetiedot käyttöön
Moni on varmasti kauhistunut havaittuaan kuinka paljon tietoja yksityiselämästään luovuttaa Googlelle, ainakin jos pitää puhelimessaan jatkuvaa paikannusta. Google tietää lähes minuutin tarkkuudella, missä puhelin on ollut ja hyödyntää tätä dataa muun muassa paikkojen käyttöasteen seurannassa.
Käytännössä kaikilla yrityksillä on Googlen palvelussa jatkuva seuranta käyttöasteesta. Tuntitason käyrät kertovat (Android –käyttäjien arvioituun osuuteen ja GPS –tietoihin perustuen), milloin paikassa on yleensä eniten kävijöitä.
Liikuntapaikoilla on yleensä oma käyttöasteen seurantansa, ainakin vähintään teoreettinen mahdollisuus siihen, mutta taas kerran data ei kulje. Armon vuonna 2017 on vielä täysin utopiaa, että esimerkiksi rakennusautomaatio saisi tiedon tilojen tyypillisestä käyttöprofiilista tai jopa nykyisestä käyttöasteesta. Googlella tämä data ainakin olisi.
Erikoistakin erikoisempia rakennuksia
Täysin oma tapauksensa liikuntapaikkojen joukossa on uimahallit, joissa iso osa energian kulutuksesta aiheutuu veden haihtumisesta ja ilmanvaihdosta. Uima- ja jäähallien E-luvuille ei vieläkään ole olemassa vaatimusta ja energiankulutusta ei olisikaan järkevää suhteuttaa neliöihin vaan kävijämääriin.
Uimahalleissa pitäisi tehdä kaikki mitä on tehtävissä veden haihtumisen minimoimiseksi sen sijaan, että keskitytään siihen, mistä energia saadaan. Kosteuden hallinnan prosessiin käytetty suunnitteluvaiva maksaa itsensä takaisin.
Väärin säädetty ja vanhanaikainen järjestelmä tuhlaa talvella keskikokoisessa uimahallissa jatkuvaa lämmitystehoa helposti useamman kymppitonnin rahaa.
Lisätietoa näistä asioista ja uimahallien energiankulutuksesta on luettavissa VTT:n ylläpitämässä uimahalliportaalissa.
Vastaavasti jäähalleissa saattaa jopa piillä 50-60% säästöpotentiaali, joka merkitsee vuositasolla useiden kymmenien tuhansien eurojen säästöjä. Tärkeässä osassa on jääkentän jäähdytysjärjestelmän kokonaishyötysuhde. Usein jäähdytysjärjestelmän lauhteen hyötykäytössä on myös parantamisen varaa. Kenttää jäähdyttävän kompressorin tuottama lauhde-energia saatetaan johtaa suureksi osaksi taivaan tuuliin muutaman tonnin automaatioinvestoinnin jäätyä pois.
Erikoiskohteiden osalta tuntuu olevan niin, että niiden energiankulutuksesta usein vaietaan. Ne vain kuluttavat.
Liikuntatilat voivat olla energiasyöppöjä, mutta niissä piilee myös paljon mahdollisuuksia. Nuo mahdollisuudet pitäisi vain löytää ja sen jälkeen hyödyntää.
Kirjoittaja työskentelee asiantuntijana Granlundilla.
Digitalisaation muutosvaikutuksia yhteiskuntaamme verrataan teollistumisen aikaansaamiin muutoksiin niin taloudessa, työn tekemisessä kuin elämisessä yleisestikin.
Kiinteistöliiketoiminnan kannalta olennainen kysymys tulevaisuudessa on esimerkiksi se, miten digitalisaation muutokset tulevat vaikuttamaan kiinteistöjen arvoon, ylläpitoon ja käyttöön. Tuleeko esimerkiksi käyttäjien hyvinvointi olemaan yksi arvoon vaikuttava tekijä ja käyttäjien hyvinvointia lisäävät kiinteistöt seuraava trendi?
Tuleeko käyttäjien hyvinvointi olemaan yksi kiinteistön arvoon vaikuttava tekijä?
Kiinteistöt tai kiinteistöliiketoiminta eivät missään nimessä ole irrallinen osa reaalitaloudesta vaan hyvin kiinteästi sidoksissa siihen toimintaympäristöön, joka kullakin hetkellä esiintyvät voimakkaimpana. Kun tarkastellaan historiaa hieman taaksepäin, on helpompi saada perspektiiviä megatrendien vaikutuksesta kiinteistöalaan.
Maanviljelys loi perustan maanomistukselle
Maanviljelyn yleistyminen loi suuren muutoksen ihmisen siihenastisessa kehityksessä. Maanviljelys mahdollisti ihmiskunnalle huomattavasti nopeamman kasvun verrattuna aiempaan metsästäjä-keräilijä -aikaan. Paikoilleen asettumisen myötä ammatit eriytyivät, ja kulttuurilla ja taiteilla oli mahdollisuus kehittyä.
Samassa yhteydessä syntyi käsitys maanomistuksesta ja esimerkiksi Eurooppaan muodostui sarkajaoksi kutsuttu maankäyttöjärjestelmä. Maanomistus ja paikoilleen asettuminen loivat edellytyksiä myös rakennusten kehitykselle, kun luotiin pysyviä asuntoja, kauppoja, kouluja ja kirkkoja. Maanviljelyksen myötä kiinteistöala ja –liiketoiminta alkoi syntyä.
Teollistuminen muutti arvonmääritystä
Teollistuminen mullisti jälleen sekä ihmisten arkea että kiinteistöliiketoiminnan perusteita. Maan pinta-ala, maapohja tai ominaisuudet eivät olleetkaan enää olennaisimpia kriteerejä tilaa etsittäessä.
Yksi olennaisin tähän vaikuttava tekijä oli arjen toimintojen eriytyminen, kun töitä ei tehty enää asuinpaikassa. Samalla kulutusyhteiskunnan ja rahatalouden syntyminen loi tarvetta liiketiloille.
Teollistumisen myötä alkoi myös ensimmäinen todellinen muuttoaalto, kun työntekijät muuttivat työpaikkojensa lähelle kaupunkeihin. Kysyntä tehtaan lähellä olevista asunnoista kasvoi tarjontaa suuremmaksi, ja sijainnista muodostui kriittinen arvotekijä, joka määritti asunnon hinnan. Tämä dogmi on edelleen perustana kiinteistöliiketoiminnassa niin rakentamisen, sijoittamisen kuin käytönkin kannalta.
Digitalisaatio tuo tilojen käyttäjät keskiöön.
Digitalisaatio muuttaa taas kaiken?
Digitalisaation myötä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat jälleen erilaiseksi kokonaisuudeksi kuin koskaan aiemmin. Kun jälleen suuri megatrendi tulee muuttamaan ihmisten suhdetta aikaan ja paikkaan, se tulee varmasti vaikuttamaan myös kiinteistöihin, niiden arvonmuodostukseen, käyttöön ja ylläpitoon.
En kuitenkaan usko, että tulevaisuuden voitajakiinteistö on ”älytalo”, jossa on itseisarvona mahdollisimman monta erilaista härpäkettä ja mittaria. En myöskään usko kivijalan kuolevan tai ihmisten jäävän yksinomaan sohvannurkkaan.
Sen sijaan uskon, että digitalisaatio tuo tilojen käyttäjät keskiöön. Mielenkiintoinen kysymys on, voiko käyttäjän tyytyväisyys ja hyvinvointi olla jopa sijaintiakin tärkeämpi kiinteistön arvonmuodostuksen tekijä tulevaisuudessa. Tai oikeammin, millä aikataululla tämä tapahtuu.
Tämän lisäksi uskon sosiaalisen verkoston nousevan tärkeäksi tekijäksi kiinteistön arvolle. Tähän liittyvät vahvasti tilojen muut käyttäjät, jotka tukevat niin sosiaalista tarvetta kuulua yhteen kuin työntekoa oikealla osaamisprofiilillaan, mutta myös toimimalla vertaistukena kiinteistön valinnassa. Tärkeä osa jälkimmäistä on esimerkiksi käyttäjien antama palaute kiinteistöstä: onko tämä hyvä kiinteistö, onko täällä hyvä olla?
Tällä kertaa ei tarvitse olla sivustakatsoja, joka mukautuu megatrendin vaikutuksiin, vaan kiinteistöala voi ja sen tulee olla mukana muokkaamassa tätä tulevaisuutta. Kiinteistöalalla on nyt myös erilaiset lähtökohdat megatrendin kohtaamiseen kuin koskaan aiemmin, ja digitalisaation mahdollisuuksien etsimiseen on tarjolla ulkopuolista tukea ja rahoitusta, kuten KiraDigi- kärkihanke.
Me Granlund Consultingissa haluamme tehdä asiakkaistamme edelläkävijöitä, joten olemme vahvasti mukana tukemassa asiakkaitamme myös näiden teemojen ympärillä.
Oletko masentunut tämän talven masentavasta säästä? Kukapa ei olisi.
Enimmäkseen taivaalta tulee vettä, ja se lyhyt hetki, kun saimme nauttia lumesta , oli ulkona paukkupakkaset. Sääennusteista on yritetty epätoivoisesti löytää merkkejä paremmasta, mutta vielä sellaista ei ole näkyvissä.
Mutta miksi me oikeastaan olemme niin kiinnostuneita päivän säästä, kun länsimaissa ihmiset viettävät keskimäärin 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa? Eikä tänä talvena kyllä ole tullut oltua ulkona edes tuota 10 prosenttia, joka tarkoittaisi noin kahta ja puolta tuntia päivässä.
Olisiko sääennustetta olennaisempaa keskittyä sisäilman olosuhteisiin?
Hengitämme muuten vuorokaudessa hengitämme ilmaa 15 kilon edestä ja suurin osa siitä ilmasta nautitaan sisätiloissa. Jos määriä vertaa keskimääräiseen ruuan määrään (1-2 kiloa) ja veden juontiin (2 kiloa), alkaa ymmärtää, miten isosta asiasta on kyse.
Ruuan laadusta kyllä puhutaan paljon, mutta missä on ilmanlaatukeskustelu? Yleensä nämä keskustelut keskittyvät homekoulujen ongelmiin, mutta mitä jos haluaisin nauttia erinomaisesta sisäilmasta muutoinkin. Mistä sitä saa? Mistä tiedän, että hengitin hyvää sisäilmaa kun se ei tuoksu tai maistu miltään? Eikö kaikilla tulisi olla oikeus tietää oman sisäilmansa laatu?
Voisiko tulevaisuudessa kiinteistön käyttäjä saada vaivattomasti tietoa sisäilmasta, jossa oleskelee? Voisiko tieto olla myös kaikille avointa, aivan kuten tällä hetkellä voimme seurata pääkaupunkiseudun ulkoilman laatua HSY:n nettisivuilla?
Ainakin itse vanhempana olisin kiinnostunut seuraamaan omien lapsieni sisäilman olosuhteita päiväkodissa ja koulussa. Toivoisin myös ilman muuta, että työnantajani panostaisi sisäilmaan olosuhteisiin, sillä tiedän, että hyvillä olosuhteilla on vaikutusta terveyteen ja tuottavuuteen.
Ehkä tulevaisuudessa toimitilamarkkinoilla merkittäväksi vuokrasopimuksen kriteeriksi tuleekin sisäilman laatu. Pääasiassa toimistotyötä tekevissä yrityksissä liiketoiminnan kuluista noin 90 prosenttia muodostuu henkilöstökuluista, joten ihmisten hyvinvoinnilla on merkitystä.
Mitattu ei ole yhtä kuin koettu
Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, joten ei ole yllätys että mieltymyksemme esimerkiksi sisäilman lämpötilan suhteen vaihtelevat.
Siten, vaikka kuinka tarkkaan mittaisimme ja säätäisimme sisäilman lämpötilaa vastaamaan teoreettisesti hyvää tasoa, emme koskaan voi miellyttää kaikkia. Käyttäjätyytyväisyyskyselyjen tulokset toimistokiinteistöistä kertovat surullista luettavaa koettujen olosuhteiden osalta.
Vain 40 prosenttia käyttäjistä on tyytyväisiä sisäilmaan. Millä toisella toimialalla tällaisia tyytyväisyysprosentteja voitaisiin hyväksyä?
Tutkimuksien mukaan sisäilman olosuhteilla on suurin vaikutus tilojen käyttäjien tyytyväisyyteen, joten sen parantamiseen kannattaisi satsata.
Satunnaisesta seurannasta jatkuvaan
Tyypillisesti nykyiset käyttäjätyytyväisyyskyselyt toteutetaan kerran vuodessa. Miten tällaisissa kyselyissä vastaajat arvioivat olosuhteet? Perustuuko se viimeisimmän päivän tai viikon havaintoihin vai siihen yksittäiseen kuumaan päivään edellisenä kesänä?
Useilla muilla toimialoilla tyytyväisyyttä kysytään heti sen jälkeen kun palvelua on käytetty.
Kirjoittaja on Granlundin johtava asiantuntija
Olisiko siten parempi siirtyä olosuhdekyselyjenkin osalta jatkuvampaan palautteen keruuseen? Silloin palautteet vastaisivat varmasti paremmin koettua.
Toivoisin lisäksi koettujen olosuhteiden osalta avoimuutta tuloksista. Esimerkiksi hotellien ja ravintoloiden palvelujen ja tarjoilujen arviointi on meille jo arkipäivää. Voisimmeko samalla tapaa arvioida kokemiamme sisäilman olosuhteita?
Tällainen avoin palaute olisi ainakin itseni pelastunut muutamilta hikisiltä hotelliyöpymisiltä. Kaikissa paikoissa tieto siitä, että hotellissa on ilmastointi, ei takaa sitä että ilmastointi todellisuudessa toimii.
Pekka Metsi nostaa talotekniikan keskiöön energiatehokkuuden, sisäympäristön ja teknisen toimivuuden – mutta myös toimivan yhteistyön.
Ammattilaisten näkökulmasta talotekniikka on kaapeleita, kanavia, ilmanvaihdon lämmöntalteenoton hyötysuhdetta ja paljon muuta mielenkiintoista. Olemme määritelleet itsemme konkretian, tekemisen ja materiaalin, kautta. Tämä taitaa olla rakennusalalla (ja muuallakin) aika yleistä.
Monet muut toimialat ovat lähestyneet asiaa eri tavalla. Harva puhuu tuotantolinjasta. Mitä lähemmäs kuluttajabusinesta mennään, sitä enemmän annetaan tilaa elämyksille ja tunteille.
Vaateteollisuus on markkinoinnissaan muotia, eikä siellä mainosteta vietnamilaisen CAD-CAM tuotannon tehokkuudella. Autojen markkinointi on hiilijalanjälkeä (tosin vähän huonommalla uskottavuudella viime aikoina) sekä lähinnä miehiseen itsetuntoon vetoavia voimaominaisuuksia.
Myös softakehitys on saanut oman toimialansa brändättyä loistavasti. Eikö meille olekin muodostunut kuva, että kyseessä on jatkuva innovaatioiden generointi yhteisöllisessä ilmapiirissä, ja vähän pizzaa ja kokista päälle? Cool.
Todellisuus saattaa olla aika arkista arkkitehtuurien suunnittelua, algoritmien hieromista, testausta ja jatkuvaa trimmausta.
Miten määritellä talotekniikka uudelleen?
Voisimmeko talotekniikassa rakentaa uutta määrittelyä vaikkapa seuraavan kolmen pointin pohjalta:
Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta.
Energiatehokkuus – tämä on jo vahvasti agendalla. Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta ja maailman ehkä suurin haaste on ilmastonmuutos.
Energia-asia on lähes yhtä kuin sen ratkaisu. Energiatehokkuuden kehittäminen on helpoin ja halvin keino. Ja talotekniikka on energiatehokkuuden tärkein osatekijä. Selvä tapaus.
Sisäympäristö – länsimainen ihminen viettää jopa 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa. Sään sijaan sisäilman laadun tulisi olla smalltalkkien kestoaihe.
Osaamme kyllä alallamme sisäilman, mutta emme lainkaan osaa viestiä siitä tilojen käyttäjälle. Kuinka moni tätä lukiessaan voi helposti tarkastaa tilansa lämpötilan tai hiilidioksidipitoisuuden? Kehittyvillä markkinoilla, kuten Kiinassa, haaste on vielä aivan omassa mittaluokassaan. Tässä meillä on vielä paljon kehitettävää, varsinkin käyttöliittymien ja oikean informaation jakamisen suhteen.
Tekninen toimivuus – halusimme tai emme, tekniikan määrä lisääntyy myös rakennuksissa. Tämä tekniikka on pääosin talo- ja tietotekniikkaa ja näiden yhdistelmiä.
Kaikki ymmärtävät, että leikkaussalissa tekniikan toimivuus on kriittistä. Mutta vastaavanlainen kriittisyys alkaa lisääntyä kaikenlaisessa toiminnassa. Perusjärjestelmien toimivuuden lisäksi olemme saaneet uusia haasteita mm. kyberturvallisuudesta ja energiaratkaisujen voimakkaasta kehityksestä. Tämä haastaa alamme, sillä varsinkin uusi kokonaisvaltaisempi lähestyminen automatiikkaan on tarpeen.
Kaikki kiteytyy hyvinvointiin
Alamme kiteytyy ihmisten hyvinvointiin.
Kolme edellä mainittu pointtia voisimme leipoa yhteen yhteiseen tavoitteeseen – ihmisten hyvinvointi. Siitähän alamme toiminnassa aidosti on kyse. Taustalla on paljon tekniikkaa ja tekemistä, mutta voisi olla monessa mielessä hyödyllisempää puhua lopputuloksesta ja tuotettavasta hyödystä. Ajoituskin olisi mainio.
Miten tämä sitten tehdään? Ehdottaisin, ettei ainakaan aloiteta valittamalla tilauskäytäntöjen huonoudesta tai siitä, että pääurakoitsijat kiusaavat ja muut suunnittelijat eivät ymmärrä. Katsotaan mieluummin peiliin ja mietitään mitä itse voisimme tehdä.
Yksi konkreettinen ehdotus olisi jo olemassa. Sovitaan toimialamme sisällä, että muutamme asenteita siten, että jokainen projekti toteutetaan talotekniikan osalta allianssihengessä. Siis riippumatta urakkamuodosta, palkkiomallista tai muista yksityiskohdista.
Tuntuu siltä, että urakoitsijat ja suunnittelijat ainakin talotekniikan osalta ovat ajautuneet viime vuosina kauemmaksi toisistaan. Kuitenkin meillä on mitä suurimmassa määrin jokaisessa projektissa täysin yhtenevät tavoitteet: saada asiakkaalle energiatehokas, hyvä ja varmatoiminen sisäympäristö.
Tuodaan projekteihin mukaan enemmän yhteistyötä, vähemmän syyllisten etsintää muista osapuolista sekä ripaus modernia johtamista.
Muutos voi vanhan viisauden mukaan lähteä vain itsestä.
Energistä rakentamista 