Murrosta rakennusmarkkinoilla?

”Rakentaminen kannattelee Suomen taloutta”.

Tässä lauseessa on jotain periaatteellisesti metsässä. Eikö rakentamista pitäisi tehdä tarpeeseen? Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki muut toimialat supistavat.

Selityksiäkin toki on. Julkiset investoinnit, pääkaupunkiseudun aluekehityshankkeet ja korjauksen hyvä volyymi muodostavat pohjan. Asuntoja tarvitaan, kun ihmiset urbanisoituvat ja saamme uutta verta Suomen ulkopuolelta.

Jos muutosta halutaan, nyt on se aika. Myöhemmin se on pakon sanelemana huomattavasti tuskallisempi.

Rakentaminen auringonlasku

Urakointi – positiivista kehitystä näkyvissä

Suurilla ja mahtavilla rakennusyhtiöillämme alkaa näkyä erilaisia strategioita. Suurin murros on kuitenkin keskisuurten voimakas kehitys. Keskisuurilla on selvemmin vaihtelua linjauksissaan sekä etenemismalleissa.

Joku painottaa kustannustehokkuutta, toinen asiakaslähtöisyyttä ja ryhmärakentamista, joku listautuu pörssiin ja toinen etenee partnerimallilla.

Talotekniikkaurakoinnissa on kaksi kooltaan ylivertaista toimijaa ja paljon pienempiä haastajia.  Consti erottautuu omalla konseptillaan. Muutoksia on ollut paljon sekä suurten että pienempien puolella. Tuloksenteko on lähes kaikkien haaste. Rooli on jäänyt liikaa arvoketjun häntäpäähän.  Talotekniikan toimivuus ratkaisee sisäympäristön ja energiatehokkuuden onnistumisen, joten uusia avauksia toivotaan.

Suunnittelu – trendinä laaja-alaisuus

Suunnittelusektorilla kehitys on viime vuosina rajua. Isot ostavat pieniä. Harva uskoi muutama vuosi sitten, sektorin suurimmat toimijat Suomessa ovat ruotsalainen pörssiyhtiö Sweco ja tanskalainen säätiöomisteinen Ramboll.  Allekirjoittanut on ehkä hieman jäävi kommentoimaan kilpailijoiden strategioita.

Sattuneesta syystä Granlundilla usko erikoistumiseen on vahva.  Suurin osa arkkitehdeistä näyttää myös ajattelevan näin. Mutta maailmaan mahtuu tietysti monta linjaa ja nyt kasvulukujen perusteella monialaisuus näyttää olevan suurin trendi.

Asiantuntijatoiminnassa tietysti tärkein kehittämisen lähtökohta on osaamisen kehittäminen ja käytännössä erittäin tärkeää on myös operatiivinen toimituskyky. Muutokset eivät kuitenkaan lopu. Veikkauksissa on ainakin vielä yhden kansainvälisen toimijan saapuminen markkinoillemme lähiaikoina.

Teollisuus – automatiikka kaipaa uudelleenmäärittelyä 

Rakennusosa- ja laiteteollisuuden osalta globalisaatio tapahtui jo aikaisemmin. Sitä kautta suomalaislähtöiset ja kilpailussa pärjänneet yritykset ovat jo kansainvälisiä. Selvä trendi on myös tuotteiden ja palvelujen yhdistyminen – mallia Kone ja Wärtsilä. Tästä aiheesta Kassun mainio blogi.

Myös IoT on tavoittamassa talotekniikkateollisuutta. Äly lisääntyy laitteissa. Jokainen itseään kunnioittava kehittäjä puhuu IoT-platformeista. Tämä varmasti muuttaa käyttäjien ja ylläpitäjien mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Yhtenä huolenaiheena on sekä laite- että urakointipuolella automatiikan väärä profiili. Koko asia pitäisi määritellä uudestaan. Nyt pirstaloidaan ja shopataan,  kun pitäisi ajatella kokonaisvaltaisesti ja käyttäjälähtöisesti. Vaikka tehokkuus on hyvä tavoite, niin automatiikkaan pitäisi olla valmis satsaamaan enemmän. Emme ainakaan vielä ole osanneet myydä tätä ajatusta tilaajille.

Mihin tämä murros sitten johtaa? Olemme itse ennustelleet, että suhteellisen positiivinen markkinakehitys on mahdollista vielä ainakin lähivuosina. Pidemmällehän ei kukaan osaa ennustaa.

Nyt siis on todella aika kehittää.

Pekka_Metsi
Kirjoittaja Pekka Metsi on Granlundin toimitusjohtaja, joka twiittaa nimimerkillä @p_metsi

Ensimmäisen vaiheen teemoina voisivat olla yhteistyön parantamisen allianssien kautta, tiedon elinkaarenhallinnan kehittäminen ja alan avoimuuden lisääminen.

Kaikkiin edellä mainittuihin kehityksiin liittyy vahvasti yhdessä tekeminen. Kuka ottaa veturin roolin? RYM tätä yritti, mutta sitä ollaan nyt kuoppaamassa. Selvää lienee, ettei vastaavaa mallia ei synny seuraavaan 10 vuoteen.

Mutta löytyikö yrityskonsortioita vaikka  tutkijoilla vahvistettuna? Saisimmeko julkiset tilaajat ja muutaman yksityisenkin mukaan tällaiseen malliin?

Ainakin voisimme yrittää.

Vääristä lääkkeistä säännölliseen huoltotoimintaan

Menestyvät teknologiayhtiöt, esimerkiksi Wärtsilä ja Kone, tekevät nykyään kannattavinta liiketoimintaansa huolto- ja ylläpitosopimuksillaan. Tämä hyödyttää sekä ostajaa että myyjää, sillä onhan tärkeää, että tehty investointi on  tehokkaassa käytössä ja hyödyntää pitkällä aikavälillä käyttäjän liiketoimintaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Välillä ihmetyttääkin, miksi vastaava toimintamalli ei ole saanut kunnolla jalansijaa talotekniikka-alalla.

Aloin pohtia asiaa, kun saimme jälleen alkuvuodesta toimeksiantoja kolmeen isoon rakennukseen, jossa sisäilman laadun koettiin haittaavan rakennuksen käyttäjien toimintaa.

Ilmanvaihto ikoni oranssi

Suoritettujen toimintakokeiden ja mittausten jälkeen kaikissa kohteissa ongelmien syyksi paljastui se, että tarpeenmukainen, muuttuvailmavirtainen (IMS) ilmanvaihtojärjestelmä oli vuosien saatossa päässyt erittäin kehnoon kuntoon. Tulo- ja poistoilmavirrat eivät olleet yksinkertaisesti tasapainossa. Joissain tiloissa ilmanvaihtoa ei käytännössä ollut lainkaan, toisaalla saattoi olla ääniongelmia liian isojen ilmavirtojen takia. Käyttäjien antama palaute toimimattomuudesta osoittautui oikeaksi.

Vastaavia tapauksia löytynee ympäri Suomen.

Miten välttää vääriä diagnooseja?

Kohteissa kävi ilmi, että IMS-järjestelmät eivät olleet saaneet asiantuntevaa huoltoa useisiin vuosiin. Alkavia ongelmia oli hoidettu ammattitaidottomasti väärien diagnoosien perusteella ja siksi väärillä lääkkeillä.

Ilmastointi huoltomies

Vuosien saatossa järjestelmän toiminnallisuus oli alkanut olla niin heikossa tilassa, että oli ikään kuin annettu periksi, ja ryhdytty jopa irrottamaan peltimoottoreita toimilaitteista, eli pyritty siis muuttamaan ilmanvaihtoa vakioilmavirtaiseksi.

Edellä esitetyn kaltainen järjestelmän rapistuminen voitaisiin estää yksinkertaisesti sillä, että järjestelmä ”katsastettaisiin” säännöllisesti osaavan ammattihenkilöstön toimesta.

Tällöin mahdollisten virhetoimintojen määrä ei pääsisi kasvamaan niin suureksi, että se lamaannuttaa ja passivoi huoltohenkilöstön hyväksymään tilojen käyttäjien kokemat puutteellisuudet IMS-järjestelmiin liittyvinä ”ominaisuuksina”, joille kukaan ei mitään voi.

Tällaiset katsastukset ja erikoishuollot voisi tehdä”merkkihuoltoperiaatteella” esimerkiksi IMS-järjestelmän toimittajan toimesta (siis alussa mainitsemieni Wärtsilän ja Koneen toimintamallilla), sillä perinteisten LVI-huoltoliikkeiden taidot eivät tunnu niihin riittävän.

Miksi IMS-järjestelmiä tarvitaan?

Joku voi toki kyseenalaistaa IMS- järjestelmät kokonaan sanomalla, että ne ovat turhan monimutkaisia, eivätkä koskaan toimi kunnolla.

Olen kuitenkin vakuuttunut, että jatkossa niitä tarvitaan entistäkin enemmän, koska vain IMS-järjestelmät mahdollistavat ilmanvaihdon tarpeenmukaisuuden.

Tehokkaan energiankäytön takia on tärkeää, että ilmanvaihto toimii kussakin tilassa sen kuormituksesta ja henkilömäärästä riippuvalla teholla. Tyhjillään oleviakin tiloja on hyvä ”tuulettaa” hieman, mutta vain sen verran, että rakennus pysyy kunnossa ja ilma tuntuu raikkaalta tilaan tultaessa.

Tyypillisesti tyhjänä olevan tilassa voi olla n. 20 % ilmanvaihto, jonka sähköenergian kulutus on vain muutama prosentti normaalin käyttötilanteen kulutukseen verrattuna.

IMS-järjestelmien suunnittelu ja käyttöönotto ovat haastavampia kuin vakioilmavirtaisen, mutta energiankulutusta optimoitaessa, ei parempiakaan vaihtoehtoja ole.

Huolloissa halvin hinta ratkaisee

Perussyynä huonolle tilanteelle on mielestäni se, että kiinteistöjen omistajat eivät tunne teknisten järjestelmien todellista huoltotarvetta riittävän hyvin, vaan huoltoliikkeet valitaan kilpailutuksen jälkeen halvimman hinnan perusteella. Syntyykö aitoa motivaatiota ratkaista ongelmia, jos halpa hinta on tärkein kriteeri?

Huoltosopimuksiin tulisikin sisällyttää toimivuuteen perustuva palkkio-/sanktiomenettely. Vaativimmat huoltotehtävät, kuten kylmälaitehuollot ja IMS-järjestelmien huollot, tulisi jättää erikoisosaajien tehtäväksi, joiden palveluun tulisi sisältyä toimivuustakuu.

Katse kohdistuu myös IMS-järjestelmien valmistajiin. Onko niillä valmiuksia tarjota toimintatakuun sisältävää huoltopalvelua loppuasiakkaille? Kiinteistöjen omistajat eivät tällaista palvelua osaa hankkia, jos sitä ei heille aktiivisesti tarjota hyötyjä selkeästi korostaen.

Ilmastointi näyttö.jpg

Jatkossa digitaalista palvelua

Edellä esitetyn problematiikkaan ratkaisu tulee jatkossa olemaan nykyistä helpompaa, sillä suuri osa vaativien järjestelmien ennakoivasta huollosta voidaan tehdä keskitetyistä valvomoista etätyöskentelynä.

Uusimmat IMS-järjestelmät sisältävät jo jonkin verran itsediagnostiikkaa, mutta sitä on vielä mahdollista merkittävästi lisätä. IoT on monia kiinnostava puheenaihe, ja  varmasti sen ympärille muodostuu myös kiinteistöjen toimivuuteen liittyvää uutta liiketoimintaa.

Rintamäki_Kari
Kirjoittaja on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja

Automaattisesti tapahtuvan jatkuvan valvonnan aikakaudellakaan ei kuitenkaan saa unohtaa, että vähintään kerran vuodessa tulisi erikoisosaajan käydä järjestelmä huolellisesti läpi myös paikan päällä. Näillä tarkastuskäynneillä kalibroidaan etävalvonta-antureiden toiminta ja tehdään  ilmavirtamittauksia pistokokein.

Edellä kuvatulla menettelyllä varmistetaan, että rakennukseen tehty investointi terveelliseen ja ympäristöystävälliseen sisäilmaan hyödyntää käyttäjiä ja lisää siellä tehtävän työn tuottavuutta koko  rakennuksen elinkaaren ajan.

 

Kohti 2020: ajatellaan käyttäjän näkökulmasta

granlund_2020_tunnusGranlund julkaisi uuden 2020-strategian helmikuussa.

Sen painopisteitä ovat ihmisten hyvinvoinnin nostaminen kaiken tekemisen tavoitteeksi, nykyisten liiketoiminta-alueiden markkinajohtajuuden vahvistaminen edelleen, kansainvälisyys ja uusien digitaalisten palvelujen jatkuva kehitys.

Emme varmasti osaa ennakoida kaikkia niitä muutoksia, jotka seuraavina vuosina meitä draivaavat.  Haluammekin aktiivisella kehittämisellä ja kokeilukulttuurin tukemisella pysyä dynaamisena.

Mallia muilta toimialoilta

Autojen kehitys käyttäjäystävällisyydessä  ja ”älykkyydessä” on ollut huomattavasti rakennuksia nopeampaa.  Massaräätälöinti on tuonut tehokkuutta prosesseihin ja lisää katetta. Airbnb parantaa asuntojen käyttöastetta ja Uber autojen. Businesslogiikat ovat muuttuneet.

Erilaiset digitaaliset palvelut ovat laajasti avanneet muiden kuluttajien palautteet valintoja tekeville ravintolan tai hotellin asiakkaille.

Tätä samaa saadaan varmasti myös kiinteistöalalle ja sen vaikutus tulee pääosin olemaan positiivinen. Laatu korostuu, mutta samalla tehokkuus on oltava pelissä mukana.  Tällaisessa kehityksessä Granlund on innolla mukana. Äskettäin julkaisema Granlund PULSE on hyvä esimerkki uudesta suunnastamme.

Talotekniikka möröstä mahdollisuudeksi

Julkisessa keskustelussa (mm. HS 27.1.) on taas kerran spekuloitu tekniikan lisääntymistä rakennuksissa ja sen mukanaan tuomia ilmiöitä. Hiukan kummalliselta tuntuu, että monilla muilla toimialoilla tekniikka on mahdollistaja, mutta rakennuksissa se on myös selvä uhka.

Tesla on parasta mistä autoilija voi haaveilla, mutta koneellinen ilmanvaihto rakennuksessa on mörkö.  Alamme pitää tietysti ensi sijaisesti katsoa peiliin – tällaiset mielikuvat eivät synny tyhjästä.

Uskallan kuitenkin väittää, että todellisuus ainakin ammattimaisesti hoidetussa toimitilamarkkinassa on huomattavasti näitä mielikuvia parempi. Mittaamme jatkuvasti omien projektiemme ja asiakkaittemme palautteita. Niissä kriisi ei näy. Toki inhimillisessä toiminnassa tapahtuu myös virheitä, ne pitää korjata ja minimoida haitat.

Selvää kuitenkin on, että talo- ja tietotekniikka lisääntyy rakennuksissa seuraavien vuosien aikana.

shutterstock_161089205

Tulevaisuus nähdään käyttäjän näkökulmasta

Seuraavassa on pohdittu tekijöitä, joissa meidän täytyy alana kehittyä ja sitä kautta kasvattaa asiakastyytyväisyyttä ja toivottavasti myös parantaa mainettamme.

1. Informaatio ja käyttöliittymät

Ongelma: Talotekniikassa kerätään paljon tietoa, mutta sitä ei juurikaan jaeta. Varsinkaan käyttäjille.  Kaikki toimistojen neukkareissa aikaansa viettävät tunnistavat ovenpielen kryptiset painikkeet ja pöydällä kiemurtelevan johtohelvetin.

Ratkaisu: Ajatellaan käyttäjän näkökulmasta. Määritellään automatiikka uudestaan ja tehdään siitä aidosti integroitu kokonaisuus. Ei siis vain rakennusautomaatio, vaan kaikki rakennuksen tietojärjestelmät.  Uudistetaan tilan käyttöliittymät täysin.

2. Tarvelähtöisyys

Ongelma: Liian montaa asiaa pyritään ohjaamaan ennalta esitettyjen kaavojen ja mallien mukaan. Lähtien tilantarpeesta, teknisten järjestelmien ohjauksesta aina ylläpidon johtamiseen. Teollisuuden käsite ”Performance Based” ei ole juurikaan jalkautunut kiinteistöihin.

Ratkaisu: Ajatellaan käyttäjän näkökulmasta. Voisiko kiinteistöalalle ”Performance Based” ollakin käyttäjälähtöinen. Säädetään lämpötilaa, ylläpidon intensiteettiä ja siivoustiheyttä jatkuvan käyttäjäpalautteen perusteella. Todellinen tilojen käyttö ja käyttäjien palaute ohjaa kiinteistöjen johtamista.

3. Yhteiset tavoitteet ja yhteistyö

Ongelma:  Välillä tuntuu, että rakennusprojekteissa ei lämpimiä tunteita sallita. Oman reviirin puolustaminen ja syyllisten löytäminen muista osapuolista ei edistä yhteistyötä. Johtaminen keskittyy liikaa aikatauluihin ja rahan kulumiseen silloinkin, kun pitäisi saada ihmiset tekemään laadukasta ja tehokasta yhteistyötä.

Ratkaisu:  Ajatellaan käyttäjän näkökulmasta. Jos mahdollista otetaan käyttäjä mukaan alusta. Tehdään tavoitteet niin, että niitä voidaan helposti kommunikoida myös käyttäjälle. Allianssityyppiset mallit ovat jo tuomassa tähän osaan ratkaisumalleja rakentamisessa. Niitä lisää.

4. Tuki käyttöönotolle ja käytölle

Ongelma:  Käyttäjän näkökulmasta ehkä herkin vaihe on uuden tilan käyttöönotto. Ensi vaikutelma on tärkeä. Mutta ammattilaisilla on jo kiire seuraavaan projektiin, varsinkin jos suurin osa laskuista on jo maksettu. Panostus jää liian vähäiseksi.

Ratkaisu: Ajatellaan käyttäjän näkökulmasta.  Aika yksinkertaisia asioita kuten tehdään suunnitelma, ollaan läsnä, tuetaan fiksuilla tietojärjestelmillä ja ohjeilla. Annetaan käyttäjälle vaikutelma, että joku aidosti välittää ja panostaa asiaan.  Ja hoidetaan asiat niin, että tavoitteet myös toteutuvat.

5. Läpinäkyvyys kaikessa toiminnassa

Ongelma: Helsingin parhaat sushipaikat löytää helposti useankin sovelluksen kautta. Mutta mistä löytyvät todellisten loppuasiakkaiden palautteet potentiaalisesta vuokrauskohteesta tai urakoitsijasta tai konsultista?  Rakennus- ja kiinteistöalan sisällä kuulee kyllä sekä hyvin että huonosti menneistä projekteista. Mutta ulospäin tieto ei kiiri.

Ratkaisu:  Ajatellaan käyttäjän näkökulmasta ja tehdään palautteesta ymmärrettävää. Mistä löytyisi oman alamme reaaliaikainen palautteenantokanava? Ralassa meillä on jo pohja olemassa. Lisää dataa ja paremmin jakeluun.  Laatu korostuu ja ”kusettajat” karsiutuvat.

6. Avoin, yhteensopiva data

Ongelma:  Parempaa sovellusympäristöä  IoT/BigDatan hyödyntämiselle kuin kiinteistöt on vaikeaa keksiä. Data ei juurikaan liiku varsinkaan kiinteistöjen ulkopuolelle. Tietomallit ovat arkipäivää suunnittelussa, mutta niiden elinkaari jää harmittavan lyhyeksi.

Ratkaisu: Ei tehdä Suomessa räätälöityjä malleja, vaan osallistutaan kansainväliseen kehitystyöhön. IFC ja verkkojen tiedonsiirtostandardit ovat tästä hyviä esimerkkejä. Muutetaan asennetta, eli jaetaan tietoa omista järjestelmistämme ilman vastinetta. Ei käytetä suljettuja järjestelmiä. Kyberturvallisuus nousee haasteeksi eikä sinisilmäinen voi olla.  Vain avaamalla yleisiä ja yksityisiä tietovarastoja saamme sitä kuuluisaa kehityspöhinää alallemme.

Pekka_Metsi
Pekka Metsi on Granlundin toimitusjohtaja. Hän twiittaa tunnuksella @p_metsi

Kuusi pointtia ei mullista maailmaa, mutta vie sitä oikeaan suuntaan.  Pointteja toivotaan lisää keskustelun kautta.

Mutta pointteja tärkeämpää on konkretia. Eli toimeen ryhtyminen. Jos me emme tee, niin joku muu tekee meidän puolestamme.

Ja tämä kehitys on jo alkanut.

Turvallisuus on luottamusta

Kyberturvallisuusbuumissa ei näy laantumisen merkkejä. Onkin ilahduttavaa huomata kuinka kattavasti ja vakavasti eri tahot ovat ottaneet toimintaansa kohdistuvien riskien hallinnan myös kyberturvallisuuden saralla.

Ylilyönneiltäkään ei aina voida välttyä ja onkin tarpeen myös muistuttaa kyberturvallisuuden kahdesta eri ”maailmasta”, jotka nivoutuvat yhteen: digitaalinen ja fyysisen maailma.

turva

Turvallisuus on fyysistä ja digitaalista

Vallitsevassa turvallisuuskeskustelussa tuntuu tämä ns. perinteinen, eli fyysinen turvallisuus, jäävän usein taka-alalle. Jää usein sellainen kuva, että suurimmat uhat tulevat ja myös suurimmaksi osaksi riskit toteutuvat vain digitaalisessa maailmassa, jossa tietoturvallisuuskäytänteillä on suuri merkitys.

Tämä on toki ymmärrettävää ja näin usein onkin, koska digitaalinen maailma tuo roistot, häiriköt ja muut pahantekijät aivan lähituntumalle, vaikka fyysisesti olisivatkin maapallon toisella puolella. Aina ei kuitenkaan tule mieleen tai muistaneeksi, että kyseistä digitaalista maailmaa ei olisi olemassakaan ilman fyysistä infrastruktuuria.

Fyysinen maailma mahdollistaa digitaalisen maailman olemassaolon ja siten fyysisen maailman riskejä ei sovi unohtaa. Fyysisen maailman turvallisuusriskien hallitsemiseksi on jo vuosia käytetty turvallisuussuunnittelua, joka kuitenkin viime vuosina on kokenut arvostuksen puutetta.

Turvallisuutta, kuten ”aina on tehty”?

Talotekniikassa turvallisuussuunnittelu käsitetään usein vain erilaisten turvallisuusteknisten järjestelmien suunnitteluna kiinteistöön. Viime vuosien vallitseva mentaliteetti on usein ollut, että kyseessä on vain sähkösuunnittelun sivujuonne.

Turvallisuussuunnittelu voi perustua kokemukseen, tapoihin ja tottumuksiin, tai harkittuun strategiaan. Valitettavan usein kyseessä onkin tapa tai tottumus tehdä asiat samalla tavalla kun on tehty jo vuosia riippumatta siitä, että maailma on muuttunut ympärillä.

Tällöin riskinä on, että ennen hyväksi havaitut toimintatavat ovat muuttuneet jo osittain toimintaa haittaaviksi tekijöiksi tuomatta minkäänlaista lisäarvoa itse liiketoiminnalle. Turvallisuusteknisten järjestelmien lähtökohtainen tarkoitus on kuitenkin häiriöttömän liiketoiminnan turvaaminen, riskien pienentäminen ja häiriötilanteesta toipumisen edistäminen.

9063_web
Kirjoittaja Janne Helenius on Granlundin turvallisuuskonsultti.

Turvallisuus vaatii luottamusta

Turvallisuusjärjestelmien suunnitteleminen ja rakentaminen ei ole vaikeaa. Vaikeaa sen sijaan on suunnitella ja luoda sellaiset järjestelmät, jotka hyödyttävät liiketoimintaa nyt ja lähitulevaisuudessa huomioiden alati muuttuvat liiketoimintaympäristöt ja tavat tehdä työtä.

Vieläkin vaikeampaa on luottamuksen, joka turvallisuusajattelussa on yksi olennaisimmasta tekijöistä, luominen. Ilman luottamusta ei ole turvallisuutta ja ilman riittävää turvallisuutta ei ole luottamusta.

Kokemuksesta voin todeta, että turvallisuudesta, esim. turvallisuussuunnittelu tai turvaurakointi, ollaankin usein valmiita maksamaan enemmän, jos sen toteuttaa riittävän luottamuksen omaava taho.

Yhtenä turvallisuusprojektien kilpailutuksen ongelmakohdista onkin, miten saadaan määriteltyä riittävät kriteerit palveluntarjoajan luottamuksen osoittamiseen.

Miten yhdistää vaivaton, helppokäyttöinen ja turvallinen?

Turvallisuussuunnittelussa joudutaan jatkuvasti tasapainoilemaan riittävien suojaustoimenpiteiden, ulkoisten – ja liiketoiminnallisten – ja vaivattomuus vaatimusten välimaastossa. Järjestelmien tulisi mahdollistaa ketterä ja vaivaton liiketoiminta ja samaan aikaan suojata riittävän hyvin yrityksen intressejä.

On sanomattakin selvää, että kompromisseja joudutaan aina tekemään.

Suuntaus järjestelmien toiminnallisuudessa on viime vuosina ollut vaivattomampaan, helppokäyttöisempään ja verkottuneeseen ympäristöön. Turvallisuussuunnittelussa se olennainen osa ei olekaan se, onko järjestelmä sähköteknisesti oikein rakennettu vaan ennen kaikkea se, onko toiminnallisuus oikein rakennettu koko vallitsevaan laajaan liiketoimintaympäristöön.

Onko tunnistettu oleelliset riskit, joita halutaan poistaa tai riittävästi hallita ja onko nämä kontrollikeinot linjassa muun liiketoimintaprosessien kanssa? Turvallisuussuunnittelu on helppoa, mutta se on myös haaste, josta vain harvat selviytyvät lopulta kuivin jaloin.

Urakoitsija on ystävä

Ainoa2_Kuva8

Pohjoismaissa talotekniset urakoitsijat käyttävät suunnittelijan tekemää tietomallia rakentamiseen. Suunnittelijan mallinnus on riittävän tarkka kohteen toteuttamiseksi niiden perusteella.

Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa talotekniikan urakoitsija tekee itse tarvitsemansa tietomallit. Tällöin suunnittelijan tekemät mallinnukset toimivat heillä pääosin skisseinä oman mallinnuksen aloittamiselle. Urakoitsijat eivät välttämättä silti mallinna koko rakennusta, vaan vain teknisesti haastavat kohteet – käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuvimmalla ohjelmistolla.

Näiden mallien perusteella urakoitsijat voivat tehdä esivalmisteet, aikataulutuksen sekä kustannusseurannan. Yhdysvalloissa yksi suurimmista syistä mallintaa ilmanvaihtoverkostot on se, että he saavat mallista pellinlevitystiedot.

Yhdistämällä ja yhteistyöllä parhaat ominaisuudet sekä suunnittelijalle että urakoitsijalle

Sekä pohjoismaisessa toimintatavassa että Yhdysvaltalaisessa tavassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pohjoismaissa TATE-verkostoissa on matematiikka mukana, verkostot ovat tasapainotettuja ja mitoitettuja.

Yhdysvalloissa näin ei ole, sillä mallit on tehty vain asennuksen käyttötarpeisiin. Tästä syystä Yhdysvaltalaiset mallit ovat geometrian tarkkuudelta tarkempia ja käyttökelpoisempia kuin pohjoismaissa.

Pystyisimme Suomessa yhdistämään nämä kaksi asiaa toisiinsa – matemaattisesti toimivan järjestelmämallin, joka on esivalmistekelpoinen urakoitsijalle. Mallin, jonka tarkkuustaso ei ole pelkästään as-built ennen kuin on asennuksia edes aloitettu. Mallin, joka sisältää oikean tuotetiedon ollen näin käytettävissä ylläpidon lähtötietomallina.

Meillä on kaikki työkalut tällaisen mallin aikaansaamiseksi.

Yhteistoiminnallisissa sopimusmalleissa suunnittelijalle ja urakoitsijalle annetaan lupa tehdä yhteistyötä. Näiden sopimusten sisään on leivottu mahdollisuus miettiä itse, millä tavalla saavutetaan asetetut tavoitteet parhaiten ja kustannustehokkaimmin.

Avainsana tässäkin metodissa on siis yhteistyö. Urakoitsija ei ole järjestelmäsuunnittelun ammattilainen, eikä suunnittelijalla ole tietoutta kustannuksista tai asennusten haasteista. Yhdessä he kuitenkin hallitsevat kokonaisuuden, kun asenne ja toisen työn kunnioittaminen on kunnossa.

Tero_Jarvinen
Blogin kirjoittaja Tero Järvinen haluaa lisätä yhteistyötä tietomallipohjaisen suunnittelun edistämiseksi.

Resepti  asennuskelpoisen, matemaattisesti toimivan talotekniikan tietomallin tekemiseksi:

  1. Allianssi- tai partnerisopimus, jossa urakoitsijan ammattitaito on mukana jo hankevaiheessa
  2. Suunnittelija tekee järjestelmävalinnat ja mitoitukset yleissuunnittelutasolle käyttäen urakoitsijan kustannustietoutta apuna.
  3. Toteutussuunnitelu tehdään yhdessä urakoitsijan kanssa. Suunnittelija mallintaa, urakoitsija ohjaa asennusteknisiä ratkaisuja. Suunnitelma tehdään heti niillä tuotteilla, joita aiotaan kohteessa käyttää.

Väitän, että ylläkuvatulla toimintatavalla lopputuote on laadukkaampi, kustannustehokkaampi ja toimivampi kuin nykysysteemillä tuotetut ratkaisut. Lisäksi pääsemme eroon tappelemisesta – meidän pitää olla samassa veneessä kärsien tappiot ja voitot yhdessä.

Parasta tässä toimintamallissa on se, että saamme tehdä virheitä. Koska toiminta on läpinäkyvää, virheet löydetään ennen kuin aletaan rakentaa.

Kenenkään osapuolen intressissä ei ole peitellä löytämiään ongelmakohtia ajatellen, että muutaman kuukauden päästä asiaa korjattaessa voitaisiin lisälaskuttaa asiakasta.

Kahden eri osapuolen ammattitaito tulee huomioiduksi, jolloin  ratkaisut on pidemmälle mietittyjä ja toteuttamiskelpoisempia.

Tekniikan sijaan hyvinvointia – talotekniikan uudelleenmäärittelyn mahdollisuuksia.

Pekka_Metsi
Pekka Metsi nostaa talotekniikan keskiöön energiatehokkuuden, sisäympäristön ja teknisen toimivuuden – mutta myös toimivan yhteistyön.

Ammattilaisten näkökulmasta talotekniikka on kaapeleita, kanavia, ilmanvaihdon lämmöntalteenoton hyötysuhdetta ja paljon muuta mielenkiintoista. Olemme määritelleet itsemme konkretian, tekemisen ja materiaalin, kautta. Tämä taitaa olla rakennusalalla (ja muuallakin) aika yleistä.

Monet muut toimialat ovat lähestyneet asiaa eri tavalla. Harva puhuu tuotantolinjasta. Mitä lähemmäs kuluttajabusinesta mennään, sitä enemmän annetaan tilaa elämyksille ja tunteille.

Vaateteollisuus on markkinoinnissaan muotia, eikä siellä mainosteta vietnamilaisen CAD-CAM tuotannon tehokkuudella.  Autojen markkinointi on hiilijalanjälkeä (tosin vähän huonommalla uskottavuudella viime aikoina) sekä lähinnä miehiseen itsetuntoon vetoavia voimaominaisuuksia.

Myös softakehitys on saanut oman toimialansa brändättyä loistavasti. Eikö meille olekin muodostunut kuva, että kyseessä on jatkuva innovaatioiden generointi yhteisöllisessä ilmapiirissä, ja vähän pizzaa ja kokista päälle? Cool.

Todellisuus saattaa olla aika arkista arkkitehtuurien suunnittelua, algoritmien hieromista, testausta ja jatkuvaa trimmausta.

Miten määritellä talotekniikka uudelleen?

Voisimmeko talotekniikassa rakentaa uutta määrittelyä vaikkapa seuraavan kolmen pointin pohjalta:

shutterstock_85657651_web
Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta.

Energiatehokkuus – tämä on jo vahvasti agendalla. Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta ja maailman ehkä suurin haaste on ilmastonmuutos.

Energia-asia on lähes yhtä kuin sen ratkaisu. Energiatehokkuuden kehittäminen on helpoin ja halvin keino. Ja talotekniikka on energiatehokkuuden tärkein osatekijä.  Selvä tapaus.

Sisäympäristö – länsimainen ihminen viettää jopa 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa. Sään sijaan sisäilman laadun tulisi olla smalltalkkien kestoaihe.

Osaamme kyllä alallamme sisäilman, mutta emme lainkaan osaa viestiä siitä tilojen käyttäjälle. Kuinka moni tätä lukiessaan voi helposti tarkastaa tilansa lämpötilan tai hiilidioksidipitoisuuden? Kehittyvillä markkinoilla, kuten Kiinassa, haaste on vielä aivan omassa mittaluokassaan. Tässä meillä on vielä paljon kehitettävää, varsinkin käyttöliittymien ja oikean informaation jakamisen suhteen.

Tekninen toimivuus – halusimme tai emme, tekniikan määrä lisääntyy myös rakennuksissa. Tämä tekniikka on pääosin talo- ja tietotekniikkaa ja näiden yhdistelmiä.

Kaikki ymmärtävät, että leikkaussalissa tekniikan toimivuus on kriittistä. Mutta vastaavanlainen kriittisyys alkaa lisääntyä kaikenlaisessa toiminnassa. Perusjärjestelmien toimivuuden lisäksi olemme saaneet uusia haasteita mm. kyberturvallisuudesta ja energiaratkaisujen voimakkaasta kehityksestä. Tämä haastaa alamme, sillä varsinkin uusi kokonaisvaltaisempi lähestyminen automatiikkaan on tarpeen.

Kaikki kiteytyy hyvinvointiin

Toimisto-3_web
Alamme kiteytyy ihmisten hyvinvointiin.

Kolme edellä mainittu pointtia voisimme leipoa yhteen yhteiseen tavoitteeseen – ihmisten hyvinvointi. Siitähän alamme toiminnassa aidosti on kyse. Taustalla on paljon tekniikkaa ja tekemistä, mutta voisi olla monessa mielessä hyödyllisempää puhua lopputuloksesta ja tuotettavasta hyödystä. Ajoituskin olisi mainio.

Miten tämä sitten tehdään? Ehdottaisin, ettei ainakaan aloiteta valittamalla tilauskäytäntöjen huonoudesta tai siitä, että pääurakoitsijat kiusaavat ja muut suunnittelijat eivät ymmärrä. Katsotaan mieluummin peiliin ja mietitään mitä itse voisimme tehdä.

Yksi konkreettinen ehdotus olisi jo olemassa. Sovitaan toimialamme sisällä, että muutamme asenteita siten, että jokainen projekti toteutetaan talotekniikan osalta allianssihengessä. Siis riippumatta urakkamuodosta, palkkiomallista tai muista yksityiskohdista.

Tuntuu siltä, että urakoitsijat ja suunnittelijat ainakin talotekniikan osalta ovat ajautuneet viime vuosina kauemmaksi toisistaan. Kuitenkin meillä on mitä suurimmassa määrin jokaisessa projektissa täysin yhtenevät tavoitteet: saada asiakkaalle energiatehokas, hyvä ja varmatoiminen sisäympäristö.

Tuodaan projekteihin mukaan enemmän yhteistyötä, vähemmän syyllisten etsintää muista osapuolista sekä ripaus modernia johtamista.

Muutos voi vanhan viisauden mukaan lähteä vain itsestä.

Me tarvitsemme toimivaa talotekniikkaa

Alamme kannalta oli mainio uutinen, että Aalto Yliopiston uusi LVI-professori Risto Kosonen otti yhdeksi pääteemoistaan LVIA-järjestelmien toimivuuden. Tämä nosto hyödyntää todennäköisesti tulevaisuudessa meitä kaikkia, jotka vietämme 80-90% ajastamme sisätiloissa. Ihmiset tarvitsevat toimivaa talotekniikkaa ja siksi sen on syytä olla myös tulevaisuuden painopistealue. Myös meillä Granlundilla tämä huomioitiin jo muutama vuosi sitten ja jatkossa satsaukset tulevat yhä lisääntymään.

Kirjoittaja on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja
Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja

Takuuaika kannattaa hyödyntää

Rakennustyömailla on poikkeuksetta melkoinen loppuhässäkkä, jolloin usein kymmenet urakoitsijat yrittävät kuumeisesti saada oman osuutensa valmiiksi viime hetkillä. Kaiken tämän keskellä pyritään myös LVIA-järjestelmien virtaamat säätämään oikeiksi ja virittämään automatiikka kohdalleen. Hyvään, suunnitelmien mukaiseen lopputulokseen päästäänkin tässä vaiheessa vain harvoin. Joskus näiden loppuvaiheen toimien tärkeyskin unohtuu urakoitsijoiden taloudellisten paineiden ja projektipäällikön usein melko vähäisen talotekniikkaosaamisen takia.

Rakennuksen kahden vuoden mittainen takuuaika onkin syytä käyttää tehokkaasti LVIA-järjestelmien virittämiseen. Viime vuosiin saakka takuuajan mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi. Tyypillisesti on lähinnä korjattu käyttäjien havaitsemia näkyviä puutteita ja pidetty vuosittaiset katselmukset, paneutumatta syvällisemmin siihen, ovatko asetetut tavoitteet saavutettu.

Positiivisia poikkeuksiakin on toki ollut. Muun muassa rakennusautomaatiosuunnittelijat ovat joissain tapauksissa seuranneet etäkäyttöohjelmistojen avulla rakennuksen toimintaa ja raportoineet havainnoistaan omistajille, käyttäjille ja urakoitsijoille.

Digitalisaation mahdollisuudet  

Uudentyyppiset, rakennusautomaatiosta saatavissa olevan mittausdatan analyysiin perustuvat työkalut helpottavat huomattavasti LVIA-järjestelmissä olevien toimimattomuuksien havaitsemista. Ne analysoivat jatkuvasti 24/7 rakennuksen sisäolosuhteita, järjestelmien toimivuutta ja energian käyttöä, ja vertaavat näitä tekijöitä asetettuihin tavoitearvoihin. Vasta kun edellä mainitut parametrit pysyvät tavoitearvojen sisällä, voidaan todeta rakennusprojektin valmistuneen.

Ohjelmisto on usein edullista hankkia, koska se ei vaadi erillisiä antureita tai lisälaitteita, vaan pystyy hyödyntämään rakennusautomaatiojärjestelmässä olevia sensoreita sellaisenaan. Muun muassa yöaikaan tapahtuvien toimintojen valvonta on ihmisvoimin niin kallista, että se jää ilman digitalisaatiota käytännössä tekemättä.

Tehdasviritetyt tuotteet

Perinteisesti LVIA -järjestelmät on kytketty toisiinsa ja viritetty toimivaksi kokonaisuudeksi vasta rakennustyömaalla. Uusi positiivinen kehityssuunta on valmistaa ja testata talotekniset järjestelmät yhä valmiimmiksi jo tehtailla.

Siisteissä ja hyvin valaistuissa olosuhteissa ilmanvaihtokoneet varustetaan sähkö- ja automaatiokeskuksilla, joissa on standardisoidut ja testatut toiminnot. Ilmavirtasäätimet kalibroidaan jo tehtaalla ja automaattiset vesivirtojen säätölaitteet huolehtivat verkostojen optimaalisista toimintapaineista ja lämpötiloista. Haasteena tässä mallissa voidaan pitää sitä, että erimerkkisistä laitteista toimivaksi kokonaisuudeksi integroitu järjestelmä vaatii perinteistä automaatiojärjestelmää määrätietoisemman ohjelmistoversioiden päivitysprosessin.

Jatkokehitystä tarvitaan

Tahdomme Granlundilla ottaa entistä suuremman roolin asiakkaidemme taloteknisten järjestelmien toimivuuden varmistamisesta. Toimialallemme tarvitaan uusia ohjelmistotuotteita ja toimintamalleja, joiden avulla energiatehokkaat rakennukset saadaan toimimaan tehokkaasti ja käyttäjän näkökulmasta viihtyisästi.

Tavoitteenamme tulisi olla hyvin toimivat järjestelmät ja käyttäjäystävällinen energiatehokkuus, samaan tapaan kuin esimerkiksi autojen ympäristöystävällisyyden ja turvallisuuden kehittämisessä on onnistuttu.

Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja.