Virtuaalisesti suunniteltu on puoliksi tehty

juha-tuomainen-4
Kirjoittaja Juha Tuomainen toimii tietomalliasiantuntijana Granlundilla.

Omavaltaisesti päivitin vanhan sanonnan vastaamaan tämän hetken kuumaa aihetta viihde- ja peliteollisuudessa. Vaikka viihde on usein suunnittelusta kaukana niin toimintaympäristömme lähestyy aika-ajoin suunnittelutekniikoita jotka paremmin tunnetaan pelikehittäjien parissa.

Kiihtyvällä tahdilla mediassa on alkanut vilistä termejä, joiden merkitys on useimmille epäselvä. Mitä ovat lisätty todellisuus, AR-VR-MR, virtuaalimallit ja -maailmat, avatarhahmot,  hololenssit ja niin edelleen?

Nörttienkö höpinää ja ohimenevää trendihypeä ? Savolainen vastaus on kyllä ja ei.  Kyseessä on kuitenkin kasvava miljardibisnes, jossa foliohattujen ehdotuksiin suhtaudutaan vakavasti.

Avataanpa muutamia termejä:

AR = Augmented Reality = Lisätty todellisuus
Ympäristöön lisätään informaatiota, jota voi havainnoida vaikkapa puhelimen kameran avulla. Käytännön sovellutuksena muun muassa Helsingin Sanomien tägit, joiden avulla lehden sivuun on lisätty esim. video, jota voit katsoa puhelimen näytöllä tai IKEA:n sohva, jota voit sovittaa virtuaalisesti omaan olohuoneeseen, siirtämällä kuvastoa lattialla ja katsomalla huonetta tabletin näytöltä.

MR = Mixed Reality = Virtuaalisen ja todellisuuden yhdistäminen (~AR)

VR = Virtual Reality
= Virtuaalitodellisuus
Katsoja havainnoi virtuaalista ympäristöä osana sitä. Myös äänimaailma voi olla mukana.  Tekniikkaa hyödynnetään esimerkiksi arkkitehtoonisten ratkaisujen esittelyssä. VR:ää tukevat kaupalliset keksinnöt ovat kuuminta hypeä nyt.

Cave = Videotekniikalla luotu virtuaalinen kolmiulotteinen tila, jonka sisällä katsoja/katsojat ovat. Parhaimmillaan kokemus, jossa suunnittelijat ja loppukäyttäjät voivat keskustella esimerkiksi tilan toimivuudesta samalla, kun seisovat keskellä suunnitelmaa.

VR-lasit =
Osittain Caven korvaava laite, jolla katsoja voi kokea lähes saman kuin Cave tilassa. Oculus Rift ja HTC Vive ovat juuri nyt läpimurtoaan tekeviä tuotteita kuluttajamarkkinoilla.

Hololens
= Microsoftin AR/VR tuote. Lasit, jotka lisäävät ympäristöön informaatiota tai ”hologrammin” jota voi tarkastella eri suunnista tai vaikkapa kävellä sen sisään. Kaupallinen tuote ei ole vielä markkinoilla, mutta prototyyppejä on päästy jo kokeilemaan. Microsoft on panostanut muotoiluun ja langattomuuteen sekä kehittänyt Windows 10 -käyttöjärjestelmästä version juuri laseja varten, jotta integraatio lasien ja tietokoneen välillä olisi mahdollisimman suoraviivaista. Hololens Tarjoaa mahdollisuuden Caven kaltaiseen joukkokokemukseen ilman tilaa ja videolaitteita.

Apple on viime vuosina hankkinut omistukseensa useita lisättyä todellisuutta kehittäneitä yrityksiä ja patentteja, mutta tietoa heidän suunnitelmistaan on tihkunut julkisuuteen niukasti. Luultavasti näitä hankintoja ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää pöytälaatikkoon pölyttymään.

Virtuaalisen illuusion historiaa

stereoscoope
Patenttihakemuksen kuva Stereoscope –laitteesta (kuvalähde)

Aika-ajoin pinnalle nousee innovaatioita, jotka tarkemmin tutkittuna eivät ole kovinkaan uusia. Tekniikan kehittymisen myötä vanhat ideat lämmitellään uudelleen ja tarjoillaan kuluttajan pöytään uudestaan ja uudestaan.

Ensimmäisiä stereokuvan ja lisätyn todellisuuden ratkaisuja esiteltiin jo yli 200 vuotta sitten, muun muassa Pariisin maailman näyttelyssä. Kahdesta hiukan erikulmista otetusta kuvaparista yhdistämällä linssien avulla saatiin aikaiseksi valokuva, jossa oli syvyysvaikutelma mukana. Tätä voi kokeilla myös yksinkertaisesti katsomalla kuvaparia”ristiin” sopivalta etäisyydeltä. Hetken kuluttua aivot yhdistää nämä kuvat yhdeksi.

paavo-nurmi
Stereokuva Paavo Nurmen patsaasta (Kuvalähde

Vain 5% ihmisistä ei ole minkäänlaista stereonäkökykyä.  Syötä Googleen hakusana ”stereokuva” ja pääset testaamaan omaa stereonäköäsi.

Ja kuka muistaa nähneensä ViewMasterin ? Sama perusidea edelleen. Ihmistä on aina kiehtonut illuusiot.

viewmaster
Lastensuosikki ennen Xboxia – Viewmaster. (Kuvalähde

Granlund mukana kehityksessä jo alkumetreillä

1950- luvulla 3D-kauhuelokuvia katsottiin punaviherlasien läpi ja vain reilun 50 vuoden päästä saman tekniikan inkarnaatio poiki pienen hypepyrähdyksen muun muassa suunnittelumaailmassa. Granlund oli jo silloin etukenossa kehityksessä mukana…

Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan VR ja Cave ovat uusi keksintö Suomessa. Kunniaa ensimmäisestä suomalaisesta virtuaalitilasta on hamunnut yksi jos toinenkin suunnittelutoimisto. Niin tai näin – totuus on kuitenkin, että Granlund oli jo 2000- luvun alussa kehittämässä Suomen ensimmäistä Cave-tilaa Espoon Otaniemeen yhteistyössä TKK:n kanssa.

Asiakkaiden kanssa katselimme 3D-lasit päässä Pfizerin pääkonttorin aulaa, Otaniemeen tulevaa auditoriota. Väistelimme olemattomia palkkeja ja ilmavirtasimuloinnin värikkäitä palloja. 3D-huumassa noihin aikoihin hankittiin myös Granlundin ensimmäiset 3D-lasit, joiden tekniikka oli sama kuin nykyisin elokuvateattereissa esitettävien 3D-elokuvien katselussa.

Omakohtaiset ensikokemukseni ajoittuvat 1990-luvun loppuun. Lähinnä Yhdysvaltojen armeijan käytössä olleet VR-kypärät ja datahanskat tulivat markkinoille. Menestys oli kuitenkin kohtalaisen kehno. Suurin syy epäonnistuneeseen kaupalliseen läpimurtoon oli epäilemättä vielä PC-tietokoneiden alkeellisuus ja n. 100 000-150 000 markan investointikustannukset. Todennäköisesti USA:n armeijalla oli enemmän ”hilloa” konehankintoihin ja kenties heitä kiinnosti toisenlaiset argumentit kuin hyvin suunniteltu talotekniikka ?

Päänsärkyä ja pahoinvointia

Kymmenen vuotta myöhemmin 3D-televisiot  rynnistivät kuluttajamarkkinoille. Myös minä lankesin hankkimaan sopivasti piiputtaneen perustv:n tilalle tämän huippu-uutuuden. Tästä lähinnä päänsärkyä tuottavasta lisäominaisuudesta nautittiin muutaman blue-ray levyllisen verran.  Muuten kyllä ihan kelpo televisio

Bensaa hiipuneisiin liekkeihin lisäsi hetken päästä yritys nimeltä Oculus. Uuden aikakauden VR-lasit herättivät suurta keskustelua asiasta kiinnostuneiden parissa.

Noin 200 miljoonan dollarin budjetilla oli kyhätty puhelimen näytöstä, parista muovilinssistä ja kasasta kuminauhoja kummallinen päähine. Siitä roikkuvilla kaapeleilla henkilö köytettiin kiinni tietokoneeseen ja johtoja pitkin silmien eteen noin 20 mm päähän syötettiin videokuvaa virtuaalimallista. Lasien muotoilu esti ympäröivän maailman näkemisen ja kuulokkeet syöttivät korviin äänimaailmaa.

Elämys oli kokonaisvaltainen. Mallissa saattoi liikkua ja katsella lähes mihin tahansa suuntaan ellei sitä ennen ollut kaatunut johtoihin ja vetänyt konettaan lattialle.

Katsojan pään sietokyvystä riippuen sivuhaittana oli muutaman minuutin katselun jälkeen vain pahoinvointia ja päänsärkyä. Virtuaalinen vuoristorata-ajelu pienessä glögihömpsyssä oli luultavasti suurin hitti pikkujouluissa 2014. Ainakin pienissä innovatiivisissa startup-yrityksissä.

Google ei malttanut olla näpäyttämättä valmistajaa julkistamalla ”pahvilaatikko”-versionsa  virtuaalilaseista. Noin 30 dollarilla saattoi tilata Googlen shopista boxin, johon tipauttamalla sopivalla applikaatiolla varustetun puhelimen pystyi kokea saman illuusion kuin Oculuksen huipputuotteella – murto-osalla hinnasta.

Kehityksen sykli on ollut kiihtyvä. Parinsadan vuoden kehityskaari on kutistunut vuosista kuukausiin. Uusia sovelluksia ja laitteita, joiden suorituskyky ja ominaisuudet lähes tuplaantuvat, tulee markkinoille tiuhaan tahtiin.

Pienen tauon jälkeen mekin olemme jälleen mukana virtuaalisessa valtavirrassa. Ensisavut otettiin Oculuksen prototyypistä ja nyt HTC Vive -virtuaalilasien avulla esiteltiin virtuaalista datacenterin mallia asiakkaille Nordic Digital Business Summit -messuilla syyskuussa Granlundin Mission Critical -osaston ständillä. Saadun palautteen perusteella meillä on edelleen jotain annettavaa tälläkin sektorilla.

2016-09-08-11-21-43
Datacenter-kävelyllä virtuaalimaailmassa, ympärillä Granlundin toimisto.

Nuoret suunnanmuuttajina

Teksti: Ella Rautio

Nuoret ovat enemmän ja enemmän tietoisia siitä, että ilmastonmuutos ei ole keksitty juttu ja että sen vaikutukset alkavat jo näkyä ympäristössämme. Koulussa on jos ala-asteelta lähtien puhuttu kierrätyksestä ja energiansäästöstä ja yläasteella ilmastonmuutoksesta, mutta vasta viime vuosina olen nähnyt nuorten muuttavan elämäntapojaan ekologisempaan suuntaan. Muutos voi johtua varttumisesta ja viisastumisesta, mutta myös sosiaalisella medialla on ollut osansa muutokseen. Nuoret ihannoivat enemmissä määrin kestävän kehityksen mukaisesti eläviä ihmisiä ja tutustuvat erilaisiin elämäntapavaihtoehtoihin internetissä.

shutterstock_305140589

Päätin tehdä kyselyn nuorille blogikirjoitukseni aiheesta, jotta saisin tietää enemmän heidän mielipiteistään ja kuulla erilaisia näkökantoja asiaan liittyen. Halusin ottaa selvitykseen mukaan sellaisia nuoria, joilla olisi jonkinlainen käsitys Granlundin toimialasta ja näkemyksiä ympäristöön ja kiinteistöihin liittyen.Otin yhteyttä Helsingin Evankelisen Opisto HEO:n, arkkitehtuurilinjaan. Sain mahdollisuuden järjestää kyselyn, johon vastasi kahdeksan opiskelijaa.

Vastuullisuus on käsite, joka nousee esiin eri medioissa. Se on erittäin tärkeä käsite, mutta laajuutensa takia joskus hankala hahmottaa.

Vastuullisuutta on toimia mahdollisimman kestävällä ja ympäristöystävällisellä tavalla, mutta myös toimia eettisesti ja pyrkiä jatkuvaan kehitykseen. Arkkitehtuurinuoret pitivät vastuullisuutta tärkeänä ja tiesivät käsitteen olevan laaja. Monet nuoret ovat esimerkiksi vaihtaneet ruokailutottumuksiaan enemmän kasvisruokapainotteiseksi tai täysin vegaaniseksi. Tämä muutos ekologisempaan syömiseen vähentää kasvihuonepäästöjä runsaasti. Itsekin olen alkanut miettimään syömisiäni enemmän ja vähentänyt etenkin lihatuotteiden kulutusta runsaasti.

Osa kyselyyni vastanneista nuorista kertoi käyttävänsä julkisia kulkuvälineitä tai pyöräilevänsä paljon, jottei autoa tulisi käytettyä liikaa. Lyhyet välimatkat he taittavat kävellen. Kierrättäminen nousi esiin monen vastauksissa. Kierrätys on erittäin tärkeää, jotta jätteitä voidaan hyötykäyttää.

Energiatehokkuus tarkoittaa vähemmän rasitusta ympäristölle ja luonnolle. Se on energian tehokasta käyttöä ja kasvihuonepäästöjen vähentämistä kustannustehokkaalla tavalla.

Kyselyyni vastanneet tulevaisuuden arkkitehdit aikovat tulevaisuudessa kiinnittää huomiota asiaan töitä tehdessään, jotta kaikki kiinteistöt saavuttaisivat hyvän energiatehokkuuden tason.

Tällä hetkellä suurien muutosten tekeminen ei ole heille ajankohtaista, ja energiatehokkuuteen pyritään pienillä muutoksilla, kuten energiansäästölampuilla.

Kysyin nuorilta myös heidän suhtautumistaan uusiutuvaan energiaan. Pitäisikö sitä lisätä ja minkälaista uusiutuvaa energiaa pitäisi suosia? Kaikki kannattivat uusiutuvaa energiaa. Eniten haluttiin lisätä aurinko- ja tuulienergian käyttöä. Yksi opiskelija ehdotti, että esimerkiksi julkinen liikenne voisi kulkea uusiutuvalla energialla.

ella_rautio_20160520

Sosiaalisella medialla on ollut suuri vaikutus nuorten ja vanhempienkin ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen.  Somesta löytyy paljon aktivisteja, jotka toiminnallaan lisäävät tietoisuutta ympäristöstä. Osa lähestyy asiaa positiivisuuden kautta, toiset taas jyrkemmin. Onnistuneiden kampanjoiden tai sometempausten johdosta tietoisuus ekologisista valinnoista ja planeettamme huonovointisuudesta leviää erittäin nopeasti.

On hienoa nähdä, miten asenteet ja tottumukset ovat muuttuneet lähivuosina. Toivottavasti samanlainen kehitys jatkuu ja voimme yhdessä vähentää ympäristölle haitallisia asioita.

Kirjoittaja on Granlund Consultingin harjoittelija.

”Tehokkaalla toimitusjohtajalla on toinen jalka menneisyydessä.”

GC_Miia_Anttila
Kirjoittaja on Granlund Consultingin toimitusjohtaja Miia Anttila

Otsikko on lainattu Eteran toimitusjohtajalta Stefan Björkmanilta. Hän puhui johtamisesta, mutta ajatus pätee mielestäni myös kiinteistöalan kehitykseen.

Alaamme liittyvät keskeisesti jättiläismäiset möhkäleet, rakennukset, joita ei noin vain korvata, jos lopputulos ei miellytä. Siksi on hyvä pitää toinen jalka menneisyydessä, vaikka toinen juokseekin jo kohti kokeilukulttuuria.

Digitaalisuus tulee vahvasti kiinteistöjen ylläpidon keskiöön, mutta missä ylläpidon teemoissa jalka on hyvä pitää menneessä?

Omien kokemusteni kautta nostan seuraavat asiat, joissa me voisimme olla niin sanotusti Retro Trendy.

Ylläpito huomioon jo suunnitteluvaiheessa

Muutama vuosi sitten olin mukana tienrakennushankkeessa, jossa urakoitsija muisteli kaiholla, kuinka ennen tiemestarit olivat aina mukana varmistamassa, että teemme teistä myös helposti ylläpidettäviä jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa.  Tämän tarpeen ymmärtää varmasti jokainen.

Menneestä tähän päivään tuotu versio on elinkaarisuunnittelija, jonka rooliin kuuluu ylläpidon tarpeiden huomioiminen hankkeen jokaisessa vaiheessa, alun suunnittelusta lopun ylläpitoon.

Tärkeää tietoa ruutupaperilla

Toinen käytännönkokemus on jäähallihankkeen elinkaarikustannusten määrittämisen yhteydestä, jossa tuli puheeksi järjestelmien vikaantumisen ennustaminen sekä korjaussyklien suunnittelu.

Kokenut asiantuntija kaivoi esiin vanhat ruutuvihkomerkinnät, kuinka laitteiden ylläpitoon liittyviä tilastoja pidettiin ennen yllä. Kun toiminnan merkittävä tehostaminen alkoi 1990-luvulla, tällaiset ruutupaperimerkinnät alkoivat näyttää turhalta ja ne lopetettiin. Nyt niille kuitenkin oli taas käyttöä.

Ilokseni olen huomannut, että moni tiedostaa jälleen, että pelkkä investointikustannuksien määrittäminen ei enää vastaa kustannusohjauksen tarpeisiin. Käytön ja ylläpidon kustannustietoja analysoida taas pitkällä aikavälillä – eikä sitä enää edes tarvitse tehdä ruutupaperille.

Alliansseja ylläpitoon

Wikipedian mukaan talouden tehokkuus tarkoittaa ”käytössä olevien niukkojen tuotantoresurssien hyödyntämistä mahdollisimman suuren tuotannon aikaansaamiseksi mahdollisimman vähin uhrauksin”.

Ylläpidon näkökulmasta mahdollisimman suuri tuotanto tarkoittaa usein mahdollisimman monipuolista palvelukokonaisuutta. Onko se realistista?

Voisivatko allianssimallit rantautua myös ylläpitoon?

Tehokkuuden nimissä managereiden ja huoltohenkilökunnan odotetaan olevan monialaisia osaajia, suoranaisia ihmemiehiä ja -naisia, joiden pitää suorittaa kaikki tehtävät minimiajassa.

Retronäkökulma hankintamallille olisi hankkia ylläpitoa pienempinä kokonaisuuksina, eli parasta osaamista kuhunkin osa-alueeseen. Tämä vaatii tilaajalta enemmän johtamisen resursseja, joita ei enää välttämättä ole. Voisivatko allianssimallit rantautua myös ylläpitoon?

Ylläpidon hankinta ja johtaminen ovat niin tiukasti kiinni taloudellisessa tehokkuudessa, että uskon vain uusien hankintamallien voivan kasvattaa ylläpidon arvostusta ja palvelukokemusta.

Miia Anttilan kolumni on julkaistu  myös Halfdone -lehdessä 1/2016.

Pariisi, Grönlanti, Helsinki

Miten yksi kuva voi pysäyttää pohtimaan oman työnsä merkitystä?

IceWatch Olafur
IceWatch by Olafur Eliasson and Minik Rosing, photo: Martin Argyroglo © 2015 Olafur Eliasson

Taiteilija Olafur Eliassonin teos IceWatchParis visualisoi Pariisin ilmastokokouksen yhteydessä koskettavasti yhden globaaleista kipupisteistämme.

Grönlannista Pariisiin hinatut, jäätiköstä irronneet pienet jäävuoret sulivat keskellä Place du Pantheonia kellotaulun muodossa.

Ilmasto lämpenee, jäätiköt sulavat, merenpinta nousee ja aika on loppumaisillaan. Poliittisen maailmanparantamisen keskellä käsinkosketeltava teos pysäytti paikalla olijat sekä kuvien välityksellä myös yhden valaistussuunnittelijan Helsingistä.

Teoksen tavoite oli saada pitkien puheiden ja raporttien jälkeen ihmiset ryhtymään käytännön toimiin – tekemään oikeita ilmastotekoja.

Taide toimi, eli alitajuntani alkoi raksuttaa:

Mikä on minun ilmastotekoni projektityössäni valaistusalalla?

Olen löytänyt kaksi teemaa.

1. Päivänvaloa pitää hyödyntää rakennuksissa yhä enemmän.

Rakennuksien aukot on ensisijainen ratkaisu valon saamiseksi sisätiloihin, mutta niiden sijoittelua, kokoa ja muotoa ohjaavat monet muutkin asiat kuin päivänvalon saatavuus. Aukkojen sijaintia on myös vaikea muuttaa.

Keinovalaistusjärjestelmän ohjaaminen päivänvalon saatavuuden mukaan voidaan toteuttaa kuitenkin jokaiseen rakennukseen. Tarpeenmukainen ohjaus pidentää myös valitun valaistustekniikan käyttöikää. Suomessa on tarjolla luonnonvaloa melkein vuorokauden ympäri puolet vuodesta, joten monessa kohteessa säästöt ovat merkittävät.

Päivänvalon saatavuuden ja valon määrän simulointi on suunnittelutyössä muuttunut yhä helpommaksi. Keinovalon säädöllä saavutetut pienemmät energiakustannukset voidaan nyt todentaa laskemalla ja säästöillä voidaan perustella investoinnit kehittyneempään teknologiaan.

Sannan blogi päivänvalo

Lisäksi näitä simulointeja voidaan käyttää valaistuksen laadun arviointiin. Luonnonvalon muutokset voivat aiheuttaa kiusallisia kontrastieroja tai jopa häikäisyä ja ne voivat vaatia keinovalaistukselta tavallisuudesta poikkeavia ratkaisuja. Simuloinneilla voidaan tarkentaa valaistusohjausalueiden ja -laitteiden sijoituspaikat, suunnitella valaistustilanteet tarkasti ohjelmointia varten ja tällä tavalla edistää rakennuksen helppoa ja tehokasta käyttöönottoa.

Puhuimme aiheesta Nina Peltolan kanssa Granlund Webinarissa viime syksynä.

Päivänvalon hyötykäyttöä visioin myös Ruukin Petteri Lautson kanssa oheisessa videossa.

2. Keinovalaistusratkaisun ja valaisimien energiatehokkuus on nykypäivänä työssämme itsestäänselvyys.

Kaunis ja miellyttävä on usein myös energiatehokasta – ja kaikkien halvin ei usein ole näitä kaikkia.

Kestävän kehityksen kannalta uusien ledivalaisimien ja niiden sisältämän elektroniikan kestävyys on kriittisen tärkeää. Ledivalaisimien päivitettävyys 7-10 vuoden käytön jälkeen on vielä pelkkää utopiaa eli koko valaisin täytyy mitä todennäköisimmin vaihtaa!

Usein pidempi valaisimen käyttöikä näkyy myös hankintahinnassa, koska parempi tuotesuunnittelu ja paremmat komponentit maksavat enemmän.

Investointikustannusten laskemisen sijaan meidän tulisikin aina arvioida elinkaarikustannuksia.

Elinkaarilaskelmissa puurot ja vellit menevät kuitenkin helposti sekaisin, koska yhtä ja toista voidaan jättää rivien väliin. Valaistusalalla on jo pitkään ollut tarve saada yleiseen käyttöön puolueeton työkalu. Motiva Oy:n vetämä energiatehokkaiden valaistusratkaisujen tieto- ja työkalupankki eli VALTTI-hanke on juuri julkaissut uuden Valaistustieto-nettisivuston, johon on kerätty tietoa, ohjeita sekä esimerkkikohteita energiatehokkaista valaistusratkaisuista.

Hankkeessa on laadittu Granlund Consultingin kanssa uusi helppokäyttöinen valaistuksen elinkaarikustannuslaskuri, jossa pyritään huomioimaan kaikkia edellä mainittuja näkökulmia. VALTTI-laskuria  voidaan käyttää suunnittelu-, tarjous-, hankinta- sekä ylläpitovaiheessa, joten tavoitteena on löytää laskurin käyttäjiä valaistusalan kaikista osapuolista.

Sanna Motivan laskuri

Kirjoitan tätä blogia takapihamme terassilla.

Tuntuu, että ilmastonmuutos on konkretisoitunut viimeisen puolen vuoden aikana minunkin elämässäni. Viime talven vähälumisuus tappoi vuosia kukoistaneen kärhön, puksipuun ja pikkutalvion. Jo äitienpäivänä söimme helteessä grilliruokaa terassilla. Nyt kesäkuun alussa perennojen kasvu ja kukinta ovat viikkoja etuajassa ja osa kukista, joita yleensä ihailen lomalla heinäkuussa, on jo nyt lakastumaisillaan.

Pitkää kuumaa kesää viettäessänne haastan teidät ilmastotekoihin katsomalla valokuvaaja James Balogin Extreme Ice Survey -hankkeen reportaaseja sekä huimaavan dokumentin Chasing IceElokuvan trailerin voi katsoa tästä.

Murrosta rakennusmarkkinoilla?

”Rakentaminen kannattelee Suomen taloutta”.

Tässä lauseessa on jotain periaatteellisesti metsässä. Eikö rakentamista pitäisi tehdä tarpeeseen? Ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että kaikki muut toimialat supistavat.

Selityksiäkin toki on. Julkiset investoinnit, pääkaupunkiseudun aluekehityshankkeet ja korjauksen hyvä volyymi muodostavat pohjan. Asuntoja tarvitaan, kun ihmiset urbanisoituvat ja saamme uutta verta Suomen ulkopuolelta.

Jos muutosta halutaan, nyt on se aika. Myöhemmin se on pakon sanelemana huomattavasti tuskallisempi.

Rakentaminen auringonlasku

Urakointi – positiivista kehitystä näkyvissä

Suurilla ja mahtavilla rakennusyhtiöillämme alkaa näkyä erilaisia strategioita. Suurin murros on kuitenkin keskisuurten voimakas kehitys. Keskisuurilla on selvemmin vaihtelua linjauksissaan sekä etenemismalleissa.

Joku painottaa kustannustehokkuutta, toinen asiakaslähtöisyyttä ja ryhmärakentamista, joku listautuu pörssiin ja toinen etenee partnerimallilla.

Talotekniikkaurakoinnissa on kaksi kooltaan ylivertaista toimijaa ja paljon pienempiä haastajia.  Consti erottautuu omalla konseptillaan. Muutoksia on ollut paljon sekä suurten että pienempien puolella. Tuloksenteko on lähes kaikkien haaste. Rooli on jäänyt liikaa arvoketjun häntäpäähän.  Talotekniikan toimivuus ratkaisee sisäympäristön ja energiatehokkuuden onnistumisen, joten uusia avauksia toivotaan.

Suunnittelu – trendinä laaja-alaisuus

Suunnittelusektorilla kehitys on viime vuosina rajua. Isot ostavat pieniä. Harva uskoi muutama vuosi sitten, sektorin suurimmat toimijat Suomessa ovat ruotsalainen pörssiyhtiö Sweco ja tanskalainen säätiöomisteinen Ramboll.  Allekirjoittanut on ehkä hieman jäävi kommentoimaan kilpailijoiden strategioita.

Sattuneesta syystä Granlundilla usko erikoistumiseen on vahva.  Suurin osa arkkitehdeistä näyttää myös ajattelevan näin. Mutta maailmaan mahtuu tietysti monta linjaa ja nyt kasvulukujen perusteella monialaisuus näyttää olevan suurin trendi.

Asiantuntijatoiminnassa tietysti tärkein kehittämisen lähtökohta on osaamisen kehittäminen ja käytännössä erittäin tärkeää on myös operatiivinen toimituskyky. Muutokset eivät kuitenkaan lopu. Veikkauksissa on ainakin vielä yhden kansainvälisen toimijan saapuminen markkinoillemme lähiaikoina.

Teollisuus – automatiikka kaipaa uudelleenmäärittelyä 

Rakennusosa- ja laiteteollisuuden osalta globalisaatio tapahtui jo aikaisemmin. Sitä kautta suomalaislähtöiset ja kilpailussa pärjänneet yritykset ovat jo kansainvälisiä. Selvä trendi on myös tuotteiden ja palvelujen yhdistyminen – mallia Kone ja Wärtsilä. Tästä aiheesta Kassun mainio blogi.

Myös IoT on tavoittamassa talotekniikkateollisuutta. Äly lisääntyy laitteissa. Jokainen itseään kunnioittava kehittäjä puhuu IoT-platformeista. Tämä varmasti muuttaa käyttäjien ja ylläpitäjien mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Yhtenä huolenaiheena on sekä laite- että urakointipuolella automatiikan väärä profiili. Koko asia pitäisi määritellä uudestaan. Nyt pirstaloidaan ja shopataan,  kun pitäisi ajatella kokonaisvaltaisesti ja käyttäjälähtöisesti. Vaikka tehokkuus on hyvä tavoite, niin automatiikkaan pitäisi olla valmis satsaamaan enemmän. Emme ainakaan vielä ole osanneet myydä tätä ajatusta tilaajille.

Mihin tämä murros sitten johtaa? Olemme itse ennustelleet, että suhteellisen positiivinen markkinakehitys on mahdollista vielä ainakin lähivuosina. Pidemmällehän ei kukaan osaa ennustaa.

Nyt siis on todella aika kehittää.

Pekka_Metsi
Kirjoittaja Pekka Metsi on Granlundin toimitusjohtaja, joka twiittaa nimimerkillä @p_metsi

Ensimmäisen vaiheen teemoina voisivat olla yhteistyön parantamisen allianssien kautta, tiedon elinkaarenhallinnan kehittäminen ja alan avoimuuden lisääminen.

Kaikkiin edellä mainittuihin kehityksiin liittyy vahvasti yhdessä tekeminen. Kuka ottaa veturin roolin? RYM tätä yritti, mutta sitä ollaan nyt kuoppaamassa. Selvää lienee, ettei vastaavaa mallia ei synny seuraavaan 10 vuoteen.

Mutta löytyikö yrityskonsortioita vaikka  tutkijoilla vahvistettuna? Saisimmeko julkiset tilaajat ja muutaman yksityisenkin mukaan tällaiseen malliin?

Ainakin voisimme yrittää.

Yhdessä olemme enemmän

Susanna Sairanen
Kirjoittaja Susanna Sairanen työskentelee Granlund Consultingissa.

Allianssimallit, Big Room-työskentely, ekosysteemit, joukkorahoitus, parvityöskentely, jakamistalous… Suuri osa tämän päivän uusista työskentelymalleista tai trendeistä liittyy yhteistyöhön tavalla tai toisella. Olennaista on erilaisten resurssien yhdistäminen yhteisen hyvän vuoksi. Yhdessä tekeminen paitsi tuo energiaa, innostavuutta ja uusia näkökulmia, myös mahdollistaa ratkaisut, joita ei voisi yksin saavuttaa.

Yhteistyön lisääntyminen on olennaista myös koko Suomen menestymisen kannalta. Sitran mukaan suomalaisen työelämän suurimpana haasteena ovat jäykät rakenteet ja teollisen ajan työkulttuuri. ”Ihmisten vahvuudet ja potentiaali pitää saada käyttöön” todetaan Sitran ”Uusi työ” – hankkeessa.

Tulevaisuudessa tarvittavat taidot

Howard Gardner
Harvardin yliopiston professori Howard Gardner on erikoistunut kognitiotieteeseen ja oppimiseen.

Jotta tulevaisuuden muutoksiin voidaan vastata, tarvitaan uudenlaisia taitoja.  Ehkä paras näkemys näistä taidoista on Harvardin yliopiston professori Howard Gardnerilla. Gardner on erikoistunut kognitiotieteeseen ja oppimiseen, ja tunnetaan parhaiten moniälykkyysteoriastaan. Gardner on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja ja hänet on palkittu uraauurtavasta työstään useamman kerran. Olin syksyllä kuuntelemassa häntä, enkä ole ennen tavannut ihmistä, jolla on niin suunnaton määrä yleissivistystä, näkemystä ja halua jakaa tätä tietoa eteenpäin.

Vierailun aikana Gardner kertoi mm. näkemyksiään niistä taidoista, joita tulevaisuudessa tarvitaan (5 minds to the future). Tässä yhteydessä haluaisin nostaa niistä esille kolme:

Ensimmäinen on kyky luoda synteesejä, jonka yhtenä lähtökohtana on pystyä hyötymään erilaisista asiantuntijoista muodostetuista tiimeistä.

Toinen on toisten kunnioittaminen, jonka taustalla on kyky työskennellä erilaisten ihmisten kanssa, huolimatta heidän taustoistaan.

Viimeinen taito, eettinen mieli, on kyky toimia vastuullisesti ajattelemalla asioita kokonaisuuden kannalta, ei vain itsensä näkökulmasta. Eettinen mieli on myös luottamuksen yksi edellytys ja luottamus puolestaan aidon yhteistyön olennainen lähtökohta.

Laaja-alaista yhteistyötä

Myös suuret suomalaiset yritykset ovat ymmärtäneet yhteistyön tärkeyden. Esimerkiksi Sanoman uusi toimitusjohtaja Susan Duinhover tuo yritykseen uudenlaista ajattelua. Kilpailussa menestyäkseen Sanoma on valmis yhteistyöhön myös kilpailijoiden kanssa.

Kira-alalla puolestaan yhteistyön merkitys näkyy erityisesti vaativissa hankkeissa, joissa yhteistyö on jopa välttämätöntä. Tästä esimerkkinä on Meilahden Siltasairaalan talotekninen suunnittelu, jossa kaksi suurta suunnittelutoimistoa, Granlund ja Ramboll, suunnittelevat yhdessä 75 000 bruttoneliön trauma- ja syöpäsairaalan.

Myös asiakkaan, tilojen käyttäjän, kuunteleminen tulee entistä tärkeämmäksi. Tilat eivät voi jatkossa olla vain kustannus, sillä digitalisaation ja uudenlaisten työskentelytapojen myötä niiden on – kuten minkä tahansa muun resurssin – tuotava arvoa niiden käyttäjille. Miten voisi paremmin rakentaa tilat, jotka sopivat käyttäjän tarpeisiin, kuin tekemällä yhteistyötä käyttäjän kanssa? Käyttäjän näkökulmasta ajattelua avasikin Pekka Metsi viime kuun blogissaan.

Kiinteistöt yhteistyön tukena

Perinteiset toimistokäyttäjät tiivistävät tilojaan, mutta se ei tarkoita, että niistä halutaan luopua kokonaan. Yhteistyötä ei synny, jos ihmiset eivät kohtaa. Toimiston pitää olla houkutteleva ja siellä työskentelyn miellyttävää, jotta toimistolle tullaan ja jotta siellä viihdytään.

Hyvällä ylläpidolla ja työskentelyolosuhteilla voidaankin vaikuttaa hyvinvointiin, tuottavuuteen ja sitä kautta yrityksen tulokseen. Tulevaisuudessa työntekijöiden tyytyväisyys on entistä tärkeämpää sekä kiinteistön omistajien että niitä käyttävien yritysten kannalta. Yksi keino tukea käyttäjätyytyväisyyttä on Granlundin Pulse -palvelu, joka yhdistää käyttäjän ja kiinteistön hyvinvoinnin.GranlundPulse-1197_pienempi_logolla

Myös erilaiset yhteiskäyttötilat kasvavat merkittävää vauhtia. Yksi hienosti toimiva konsepti on Amsterdamissa toimiva Seats to Meet, jonka menestys perustuu siihen, että tilan käyttäjät ovat yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Tätä tuetaan monilla tavalla, kuten ihmisten osaamista keräväällä softalla, yhteisillä tapahtumilla ja tietenkin tilasuunnittelulla. Global Coworking Forecast lupaakin ennusteissaan hyvää vuotta 2016 erilaisten yhteistilojen omistajille ja operaattoreille.

Kerro minulle ja unohdan. Opeta minua ja muistan. Osallista minut niin opin.

Otsikossa käytetty Benjamin Franklinin lause on edelleen – tai nimenomaisesti – 8860_webnykypäivää. Se soveltuu erinomaisesti myös nykyiseen työelämään, jossa jatkuva kehittyminen, oppiminen ja yhteistyö ovat avainsanoja menestyksessä.

Asiantuntijatyössä osaaminen ei ole vain yhden ihmisen takana. Yhteistyössä on mahdollista luoda synergiaa, löytää ketteriä ratkaisuja ja päästä tavoitteisiin nopeasti. Päätösten tekeminen on vahvemmalla pohjalla ja ihmiset sitoutuvat paremmin, kun pääsevät osallistumaan.

Yhteistyöhön pääsemiseen on onneksi olemassa työkaluja. Esimerkiksi Big room –työpajatyöskentely keskittyy juuri tähän. Työpajamenettelyllä kootaan toimijat saman pöydän ääreen ja sen avulla mahdollistetaan vuorovaikutus ja tiedon siirtyminen asiantuntijalta toiselle. Näin on mahdollista saada kaikkien osaaminen huomioitua ja löydetään nopeasti ja tehokkaasti oikeat ratkaisut. Asiakkailta saadun palautteen mukaan esimerkiksi Big Room -työskentely auttaa huomaamaan, että eri osapuolilla oli asioista samoja näkemyksiä ja että yhteinen kieli voi löytyä. Ihmiset eivät myöskään koe olevansa yksin asioiden kanssa.

Päätän tämän kertaisen blogin Howard Gardnerin lauseeseen. Mielestäni se on hienosti sanottu:

“We are the sum of whoever we worked with”

Susanna Sairanen työskentelee Granlundin Consultingilla ja haluaa kehittää kiinteistöjä palvelemaan paremmin ihmistä.

Audiovisuaalinen museo

Olen vuosien mittaan erikoistunut museoiden AV-suunnitteluun. En ole erityisemmin hakeutunut moiseen toimintaan, mutta ehkä alkusysäyksenä toimi nuorena yrittäjänä 2000-luvun alussa tehty ylläpitodiili Teatterimuseon kanssa. Hoidin heidän AV-tekniikkaansa ja näin siinä hommassa, mikä toimii ja mikä ei. Tein toimivia ratkaisuja ja sain siitä mainetta suunnittelijana. Lopulta pääsin suunnittelemaan näyttelyitä.

Museoissahan AV-tekniikka joutuu äärimmäiseen käyttöön. Ei nyt ihan 24/7, mutta melkein.

Kolmenlaisia museokokemuksia

Jaan mielessäni museot kolmeen eri kategoriaan.

Ykkönen on se perinteinen kettu vitriinissä ja paperilappu seinässä, jossa lukee KETTU ja sama latinaksi.

Kettu vitriinissä Muurinen
Ketun vitriinissä kuvasi tekstin kirjoittaja.

Kakkonen on sellainen, jossa tuo kettu on edelleen siellä vitriinissä, mutta paperilappu on korvattu tabletilla tai tietokoneella, jossa sitten kerrotaan ketun elämästä. Tässä siis jo käytetään AV-tekniikkaa informaation välittämiseen.

Kolmas museotyyppi on sellainen, jossa luodaan kävijälle kokonaisvaltainen kokemus.

Tällainen oli esimerkiksi Heurekan ilmastonmuutoksesta kertova Klima-X, jossa kahlattiin vesialtaassa kumisaappaat jalassa ja katsottiin, kuinka jäävuoret murtuvat mereen. AV-tekniikkaa käytettiin monipuolisesti tiedon välittämiseen, mutta tärkeimpänä kuitenkin kokonaisvaltaisen elämyksen tuottamiseen.

Näiden kolmen lisäksi on sitten olemassa hybridinäyttelyitä ja -museoita, jotka koostuvat näistä kolmesta kategoriasta eri tavoin.

Heureka ilmastonmuutos Muurinen
Heurekan Klima-X oli elämyksellinen kokemus museokävijälle. Kuva: Timo Muurinen.

Kokonaisvaltaiset kokemukset syntyvät monipuolisesta osaamisesta

Kolmostyypin kokonaisvaltaisen elämyksen luomiseen tarvitaan kaikki, mitä AV-tekniikalla voidaan tehdä.

Tarvitaan niin valo-, ääni- kuin kuvasuunnitteluakin. Lisäksi tarvitaan näyttelyarkkitehtuuria (lavastus), interaktiivista teknologiaa ja toimiva näyttelykäsikirjoitus, eli koko näyttelyn idea. Näyttelyinformaatio on usein saatavilla kävijän omaan päätelaitteeseen ja kävijäkokemuksia on mahdollista tallentaa webiin.

Tästä päästäänkin siihen, millaista on toimia tällaisessa kolmostyypin projektissa AV-suunnittelijana.

Suunnittelen parhaillaan Muumimuseota Tampereelle. Siitä on vahvasti tulossa kolmostyypin museo, jonka tulisi toimia immersiivisenä kokemuksena kävijälle. Siis sellaisena moniaistisena elämyksenä, joka mahdollistaa teokseen ”uppoamisen”.

Pääosa työstäni on toimia erilaisten sisältöä tuottavien työryhmien koordinaattorina. Tehtäväni on saada visuaalinen suunnittelu, äänisuunnittelu, valosuunnittelu, interaktiivinen media ja tekniikka toimimaan saumattomasti yhdessä.

Sisällöllisessä mielessä työni on varmistaa, että näyttelyn tekninen ”tyylilaji” on eheä ja tukea sisällöntuotannon työryhmiä prosessissa. Teknisessä mielessä työni on taas saada aikaan rajapinta, johon eri AV- järjestelmät kytkeytyvät ja ovat ohjattavissa. Myös teknisen toteutuksen kustannusseuranta kuuluu työhön.

Toimin siis eräänlaisena teknis-taiteellisena tuottajana, joka ehdottaa, miten erilaisia kokonaisuuksia kannattaa toteuttaa ja rajaa eri sisällöntuotantoryhmien tehtäviä realistiselle tasolle.

Esimerkiksi Tampereen yliopistosta tuleva interaktiivisen median tutkimusporukka ei voi ottaa vastuuta ylläpidosta museon auettua. Kuitenkin heille kannattaa antaa jokin osa toteutuksesta, koska he osaavat asioita, joita moni ei osaa. Seuraa ongelma, joka pitää ratkaista lopputuloksen kannalta parhaalla tavalla.

Pienin osa työstäni on perinteistä AV-suunnittelijan hommaa, eli dokumenttien tuottamista urakkavaiheeseen tai tarjouspyyntöpapereiden tekemistä.

Audiovisuaalisen tekniikan tulevaisuus

Väitän, että AV-tekniikka itse on suurelta osin museaalista. Museoissa ja näyttelyissä on edelleen erikoislaitteita, jotka tekevät erikoisasioita erikoisilla käskyillä ja protokollilla.

Koko muu maailma taas on yhtenäistynyt. Millä tahansa päätelaitteella saa Facebookin auki. Moni asia toimii drag and drop -periaatteella.

Ei ole mitään teknistä estettä sille, etteikö esimerkiksi museon AV-ohjausjärjestelmä voisi toimia nykyistä helpommin ja käyttäjä voisi tehdä itse omanlaisensa käyttöpinnan tablet-tietokoneiden tyyliin.  Näin ei vain ole. Vielä.

Mutta sinne ollaan menossa. Esimerkiksi suomalainen Genelec julkaisi ISE-messuilla Amsterdamissa verkotettavan kaiuttimen. Kaiutin toimii siis osana dataverkkoa. Tämänsuuntaista kehitystä ei voi pysäyttää. AV-tekniikasta tulee lopulta osa tavallista tietotekniikkaa.

Timo Muurinen-1_web
Kirjoittaja Timo Muurinen työskentelee projektipäällikkönä Granlundin esitystekniikassa. Lue lisää heidän osaamisestaan osaston Facebook-sivuilta.

 

Kun AV-tekniikasta tulee yhä helpompaa ja läpinäkyvämpää, suunnittelijan rooli muuttuu. Perustyö on jo nyt enemmän ja enemmän erilaisten verkkojen suunnittelua. Suunnittelijasta tulee vähitellen digitaalisen ajan tuottaja, sisällöntuotannon insinööri, jolla on oltava osaamista sekä sisällöstä että sen tuottamiseen tarvittavasta tekniikasta.

Suunnittelutoimistojen kannattaa ja pitää alkaa tehdä läheisempää yhteistyötä sisällöntuottajien kanssa. Asiakas tulee vaatimaan tulevaisuudessa kokonaisuuksia, joissa nimenomaan sisältö on keskeisenä osana. Tällaisia kohteita ovat periaatteessa kaikki, joissa sisältöä halutaan esittää elämyksellisellä tavalla.

Siinä on haastetta, mutta se on kiinnostavaa.

Digitaalisen tiedon ja elämysten välittäminen kasvaa – koko ajan.