Energiatehokkuus ei ole mörkö, vaan mahdollistaja – parhaat käytännöt selvästi edellä määräyksiä

Teksti:
Erja Reinikainen, Granlund Consulting Oy:n johtava energia-asiantuntija  

Pekka Metsi, Granlund Oy:n toimitusjohtaja

Reinikainen Erja nettiPekka Metsi

Suomen uudisrakentamista koskevat uudet ”lähesnollaenergia” -asetukset on lähetetty viime syksynä komissiolle notifioitavaksi. Nyt on hyvä tarkastella tilannetta energiatehokkuudessa sekä määräysten että käytännön tasolla.

”Lähesnollaan” tähtäävät energiamääräykset

Uudet ”lähesnollaenergiamääräykset” eivät juurikaan tiukenna energiatehokkuusvaatimuksia nykyisistä.

Vaikuttaa siltä, että lainsäätäjien taholla ei uskota rakennus- ja kiinteistöalan kykenevän toden teolla ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun.

Komissiolle lähteneen ympäristöministeriön asetuksen (luonnos 16.02.2016) mukaan asumiseen liittyvässä rakentamisessa energiatehokkuutta (E-luku) tiukennetaan noin kolme prosenttia. Muissa rakennustyypeissä tiukennus on alle 20 prosenttia.

Käytännössä ainakin Granlundin projekteissa lähes kaikissa paneudutaan vahvasti energiatehokkuuteen, monissa käytetään uusiutuvia energialähteitä, analysoidaan vaihtoehtoja, tarkastellaan mahdollisuuksia energiavirtojen kierrätykseen ja niin edelleen.

Suurin osa projekteista alittaa asetusluonnoksen esittämän tason jo nykytilanteessa. Tämä ilmenee kirjoituksen lopussa olevasta taulukossa, johon on koottu hanketietojamme uudisrakennuksille, joihin on hiljattain haettu rakennuslupaa .

Viimeistään nyt voidaan ainakin lopettaa valitus ylitiukoista määräyksistä.

Sivustaneuvojan syndrooma

Rakennusalalla on havaittavissa vahva niin sanottu ”sivustaneuvojan syndrooma”.

Kapeilla tekniikan osa-alueilla ansioituneita asiantuntijoita kuullaan kaikesta rakentamiseen liittyvästä, etenkin energiatehokkuudesta ja siihen liittyvistä riskeistä. Spekuloidaan tutkimustuloksista johdetuilla uhkakuvilla ja lavennetaan yksittäisistä ongelmakohteista löytyneet ongelmat kaikkea rakentamista koskevaksi analyysiksi.

Energiatehokkuuden syyllistäminen rakenteellisten kosteusvaurioiden aiheuttajana on pääosin hyvän asian mustamaalaamista.

Käytännössä kosteusvauriot syntyvät tilanteissa, joissa kosteutta havaitaan väärässä paikassa. Toki muutkin tekijät, kuten ilmanvaihto ja painesuhteet vaikuttavat asioiden kehittymiseen ja ongelmien ilmituloon. Alhainen ja hallittu energiankäyttö ei kuitenkaan johda kosteusvaurioihin, eikä jatkuvasti käytetyllä ilmanvaihdolla voida korjata olemassa olevia vaurioita tai poistaa niistä aiheutuvia seurauksia.

Teknologian pelko

Rakennusala lienee ainoa toimiala, jossa ennen osattiin kaikki paljon paremmin ja jatkuvasti haikaillaan vanhojen ratkaisujen perään. Jostain syystä teknologiaa ei nähdä mahdollistajana vaan uhkana, riskitekijänä ja osaamisvajeen kohteena.

Käyttäjien vaatimustaso nousee kuitenkin muun muassa digitalisaation myötä  koko ajan ja esimerkiksi laadukkaan sisäilman ja tuottavuuden yhteys ymmärretään paremmin. Käyttäjien vaatimusten täyttäminen energiatehokkaasti onnistuu ainoastaan fiksulla teknologialla – yhdistettynä toimiviin tila-, arkkitehtuuri- ja rakenneteknisiin ratkaisuihin.

Onnistuneiden energiatehokkaiden rakennusprojektien toteutus on todistetusti mahdollista. Hanketietojemme mukaan lähes nollaenergiataso toteutuu lähes poikkeuksetta jo nykyisin, ja melko tavanomaisilla suunnitteluratkaisuilla.

Mitään superinnovaatioita ei tarvita. Hyvä ja huolellinen ammattilaisten tekemä työ sekä osaava johtaminen riittävät.

Määräystasoa paremmin saa – ja kannattaakin – rakentaa.

shutterstock_161089205

Energiatehokkuus on mahdollistaja

Rakennusalalla on toki ongelmia, mutta niiden keskiössä ovat enemmänkin tehottomat, vanhanaikaiset prosessit ja sitä kautta aktiivisen yhteistyön puute. Alaa vaivaa myös liian suuri laadullinen vaihteluväli. Laatu pitää saada läpinäkyvämmäksi ja toimintamalleja uudistettua.

Onneksi kehitystäkin tapahtuu, kuten Firan ja kumppaneiden loistava kahden viikon putkiremontti osoitti. Tietomallinnus tulee enemmän työmaille ja ylläpitoon. Ja allianssimallilla toteutettuja onnistuneita projekteja tehdään koko ajan enemmän. Vielä kun saadaan palaute kaikille, myös kuluttajille, läpinäkyväksi niin on menty suuri askel eteenpäin.

Energiatehokkuus ei ole mörkö, vaan mahdollistaja.

Määräyksissä tavoitteellisuus näyttää jäävän kauas Pohjoismaiden ja energiatehokkuuden edelläkävijöiden kehityksestä. Onneksi meillä on kuitenkin mahdollisuus tehdä käytännön projekteissa optimoituja, kustannustehokkaita ja hiilijalanjäljeltään edistyksellisiä ratkaisuja. Ja aktiivisella brändäyksellä ja markkinoinnilla luoda näille arvoa ja kysyntää. Olennaista on viestiä niistä aktiivisesti.

Edelläkävijät toimivat esimerkkinä.

Satunnainen otanta Granlundin hanketietokannasta vuodelta 2016. 
Kohde Asetusluonnos 02/2017 mukaisesti laskettu
Laskettu
E-luku
Uusien määräysten
E-lukuraja
kWhE/m2,a kWhE/m2,a
Asuinkerrostalo U 89 90
Asuinkerrostalo T 85 90
Asuinkerrostalo S 89 90
Asuinkerrostalo A1 82 90
Asuinkerrostalo A2 91 90
Toimistorakennus H 82 100
Toimistorakennus T 94 100
Toimistorakennus S 99 100
Liikerakennus I 145 135
Opetusrakennus K 93 100
Opetusrakennus M 81 100
Päiväkoti Y 57 100
Hotelli T 170 160
Sairaala E 286 320
Sairaala H 310 320

 

Digitaalisuus tuo tilojen käyttäjät keskiöön

Kirjoittaja: Susanna Sairanen, Granlund Consulting

Digitalisaation muutosvaikutuksia yhteiskuntaamme verrataan teollistumisen aikaansaamiin muutoksiin niin taloudessa, työn tekemisessä kuin elämisessä yleisestikin.

Kiinteistöliiketoiminnan kannalta olennainen kysymys tulevaisuudessa on esimerkiksi se, miten digitalisaation muutokset tulevat vaikuttamaan kiinteistöjen arvoon, ylläpitoon ja käyttöön. Tuleeko esimerkiksi käyttäjien hyvinvointi olemaan yksi arvoon vaikuttava tekijä ja käyttäjien hyvinvointia lisäävät kiinteistöt seuraava trendi?

shutterstock_365329922
Tuleeko käyttäjien hyvinvointi olemaan yksi kiinteistön arvoon vaikuttava tekijä?

Kiinteistöt tai kiinteistöliiketoiminta eivät missään nimessä ole irrallinen osa reaalitaloudesta vaan hyvin kiinteästi sidoksissa siihen toimintaympäristöön, joka kullakin hetkellä esiintyvät voimakkaimpana. Kun tarkastellaan historiaa hieman taaksepäin, on helpompi saada perspektiiviä megatrendien vaikutuksesta kiinteistöalaan.

Maanviljelys loi perustan maanomistukselle

Maanviljelyn yleistyminen loi suuren muutoksen ihmisen siihenastisessa kehityksessä. Maanviljelys mahdollisti ihmiskunnalle huomattavasti nopeamman kasvun verrattuna aiempaan metsästäjä-keräilijä -aikaan. Paikoilleen asettumisen myötä ammatit eriytyivät, ja kulttuurilla ja taiteilla oli mahdollisuus kehittyä.

Samassa yhteydessä syntyi käsitys maanomistuksesta ja esimerkiksi Eurooppaan muodostui sarkajaoksi kutsuttu maankäyttöjärjestelmä. Maanomistus ja paikoilleen asettuminen loivat edellytyksiä myös rakennusten kehitykselle, kun luotiin pysyviä asuntoja, kauppoja, kouluja ja kirkkoja. Maanviljelyksen myötä kiinteistöala ja –liiketoiminta alkoi syntyä.

Teollistuminen muutti arvonmääritystä

Teollistuminen mullisti jälleen sekä ihmisten arkea että kiinteistöliiketoiminnan perusteita. Maan pinta-ala, maapohja tai ominaisuudet eivät olleetkaan enää olennaisimpia kriteerejä tilaa etsittäessä.

Yksi olennaisin tähän vaikuttava tekijä oli arjen toimintojen eriytyminen, kun töitä ei tehty enää asuinpaikassa. Samalla kulutusyhteiskunnan ja rahatalouden syntyminen loi tarvetta liiketiloille.

Teollistumisen myötä alkoi myös ensimmäinen todellinen muuttoaalto, kun työntekijät muuttivat työpaikkojensa lähelle kaupunkeihin. Kysyntä tehtaan lähellä olevista asunnoista kasvoi tarjontaa suuremmaksi, ja sijainnista muodostui kriittinen arvotekijä, joka määritti asunnon hinnan. Tämä dogmi on edelleen perustana kiinteistöliiketoiminnassa niin rakentamisen, sijoittamisen kuin käytönkin kannalta.

shutterstock_525198061
Digitalisaatio tuo tilojen käyttäjät keskiöön.

Digitalisaatio muuttaa taas kaiken?

Digitalisaation myötä työ- ja vapaa-aika sekoittuvat jälleen erilaiseksi kokonaisuudeksi kuin koskaan aiemmin. Kun jälleen suuri megatrendi tulee muuttamaan ihmisten suhdetta aikaan ja paikkaan, se tulee varmasti vaikuttamaan myös kiinteistöihin, niiden arvonmuodostukseen, käyttöön ja ylläpitoon.

En kuitenkaan usko, että tulevaisuuden voitajakiinteistö on ”älytalo”, jossa on itseisarvona mahdollisimman monta erilaista härpäkettä ja mittaria. En myöskään usko kivijalan kuolevan tai ihmisten jäävän yksinomaan sohvannurkkaan.

Sen sijaan uskon, että digitalisaatio tuo tilojen käyttäjät keskiöön. Mielenkiintoinen kysymys on, voiko käyttäjän tyytyväisyys ja hyvinvointi olla jopa sijaintiakin tärkeämpi kiinteistön arvonmuodostuksen tekijä tulevaisuudessa. Tai oikeammin, millä aikataululla tämä tapahtuu.

Tämän lisäksi uskon sosiaalisen verkoston nousevan tärkeäksi tekijäksi kiinteistön arvolle. Tähän liittyvät vahvasti tilojen muut käyttäjät, jotka tukevat niin sosiaalista tarvetta kuulua yhteen kuin työntekoa oikealla osaamisprofiilillaan, mutta myös toimimalla vertaistukena kiinteistön valinnassa. Tärkeä osa jälkimmäistä on esimerkiksi käyttäjien antama palaute kiinteistöstä: onko tämä hyvä kiinteistö, onko täällä hyvä olla?

Sairanen_Susanna_neliö
Kirjoittaja Susanna Sairanen  työskentelee Granlund Consultingissa.

Tällä kertaa ei tarvitse olla sivustakatsoja, joka mukautuu megatrendin vaikutuksiin, vaan kiinteistöala voi ja sen tulee olla mukana muokkaamassa tätä tulevaisuutta. Kiinteistöalalla on nyt myös erilaiset lähtökohdat megatrendin kohtaamiseen kuin koskaan aiemmin, ja digitalisaation mahdollisuuksien etsimiseen on tarjolla ulkopuolista tukea ja rahoitusta, kuten KiraDigi- kärkihanke.

Me Granlund Consultingissa haluamme tehdä asiakkaistamme edelläkävijöitä, joten olemme vahvasti mukana tukemassa asiakkaitamme myös näiden teemojen ympärillä.

Mitäs me rikkaat!

miia-anttila-nelio
Miia Anttila kirjoitti viimeksi rohkeudesta, nyt hän tarttuu blogitekstissään vaurauteen.

Sattumien summana istuin eräänä sunnuntaina kirkossa, ihan tavallisessa jumalanpalveluksessa. Pappi puhui maailmanmenosta aiheinaan vakaus, vauraus ja rohkeus. Tästä syntyi ajatus tarttua aiheeseen, joka vahvistaa viime vuotista blogikirjoitustani, jossa käsittelin asiantuntijaorganisaation rohkeutta.

Nyt olkoon siis vuorossa vauraus – mutta ei pelkästään varallisuus.

Unna Lehtipuu on kirjoittanut sijoitusoppaan nimeltä Timanttipesula. Oppaan avulla on tarkoitus tehdä lukijasta taloudellisesti vauraampi, mutta myös onnellisempi ja sitä kautta muillakin tavoilla rikkaampi.

Lehtipuun mukaan ihmisen strategiset pääomat ovat raha, aika ja talentti. Talentilla hän tarkoitta meillä jokaisella olevaa omaa osaamista ja älyä sekä kokemuksia, energiaa ja suhteita.

Asiantuntijaorganisaatiossa kaikki nämä kolme ovat vahvasti menestyneen liiketoiminnan ytimessä.

Mehän myymme talenttia.

Sekä yrityksen menestyksen että työhyvinvoinnin näkökulmasta on tärkeää tukea kunkin työntekijämme strategista pääomaa.

Luettuani uudelleen Unna Lehtipuusta kertovan jutun Hesarissa aloin pohtia, miten nämä asiat näkyvät yritys- ja työelämässä.

Miten palkitsemme osaajiamme?

Lehtipuun mukaan tulojen kasvaminen lisää tyytyväisyyttä noin keskitulotasoon saakka. Yrityksenä meidän tulee siis taata, että palkkatasomme vastaa asiantuntijoidemme osaamista sekä alan trendejä.

Meillä Granlundilla on poikkeuksellisen hyvä tulospalkkiojärjestelmä, jossa palkitaan koko porukan tekemästä hyvästä työstä. Yksilöllisyyttä tuo myös henkilökohtaisiin tavoitteiseen sidottu tulospalkkio, joka antaa ihmisille vaikutusmahdollisuudet omaan elämään.

8741_web

Mutta onko raha ainoa palkitsemisen mittari?

Uskaltaisin kuitenkin väittää, että aika on meille suurempi kysymys kuin raha. Asiantuntijatyössä aika on omissa käsissä, puhutaan sitten työajan ja vapaa-ajan erottamisesta tai työtehtävien suorittamisesta.

Asiantuntijalla on suuri vapaus. Viime vuoden marraskuussa Helsingin Sanomissa oli juttu otsikolla ”Liika vapaus töissä uuvutti palkitun yhtiön johtajan”. Itsensä johtamisen taidot olivat Vincit Oy:n Petri Suhosella hakusessa. Vincit on palkittu suomalaisyritys, joka on luopunut esimiehistä.

Ajatus yrityksestä ilman esimiehiä on kiehtova – näin projektiorganisaatiossa kuin mekin toimimme.

Olen kuitenkin itse aina ajatellut, että kaikilla asiantuntijoilla on oikeus hyvään esimiespalveluun.

Sitä voi tarvita esimerkiksi juurikin itsensä johtamisen tukena.

Talentti hyötykäyttöön

Karkeasti yleistäen kysymys on siitä, että kokee voivansa käyttää itsessään olevaa talenttia. Me haluamme kokea, ettei se ei mene hukkaan – ja että ajan kuluessa talenttini kasvaa.

Konsultointityön ja projektityön yksi palkitsevia puolia on se, että oman talentin toteen näyttäminen on konkreettista ja mittarit selkeitä.

Hyvin tehty työ poikii uuden työn. Kun kantaa vastuuta saa lisää vastuuta. Erilaiset projekti kartuttavat osaamista ja kokemusta. Erilaiset asiakkuudet kasvattavat suhdeverkostoa.

Paluu vaurauteen

Mutta palataan vielä alun vaurauteen.

Ajatellaanpa, että olemme hyviä keskituloisia, kunhan saamme oikeudenmukaista korvausta tekemästämme työstä, osaamme johtaa omaa ajankäyttöämme ja työtehtävät tukevat talenttiamme.

Mikä sitten tekee meistä rikkaita?

Lainatakseni Lehtipuuta: ”Antaminen on nopein tapa rikastua, sillä se saa ihmisen tuntemaan itsensä vauraammaksi, palkitsee aivoja ja luo yhteyden muihin.”

Hän viittaa aiheesta puhuessaan Science-lehdessä julkaistuun tutkimukseen, jossa todetaan, että antaminen aktivoi aivojen palkitsemiskeskukset.

8860_web

Keskustelimme aiheesta työporukalla iltapäiväkahveille, meidän maanantai-sumpeillmme, jossa keskustelu on vapaata. Totesimme, että yrityksessämme vallitsee suuri auttamisen kulttuuri. Aina on aikaa pysäyttää oma työ, antaa omaa osaamistaan ja auttaa toista eteenpäin.

Tästä syntyi oivallus. Avun pyytäminen toiselta ei ole rasite vaan päinvastoin.

Auttamalla teit toisesta juuri rikkaamman ja auttamisen määrästä syntyi yhteinen hyvänolon tunne.

Ja olihan se mukava todeta koko porukalla, että meitä istui aika monta rikasta saman pöydän ääressä.

Kirjoittaja on Granlund Consultingin toimitusjohtaja.

Healthy Buildings: Fad or the Future?

GC_Ken_Dooley
Writer Ken Dooley works at Granlund’s Innovation department.

The Health and Well-being boom seems to be influencing every industry at the moment and it’s no surprise that this also includes the real estate sector. This is especially relevant to office buildings where more and more employers want to ensure that they are providing a healthy workplace. The trend is growing as it is seen as an important way to attract and retain staff and also to increase productivity by decreasing sick leave.

Building design

A recent article in the Guardian discussed this trend in the context of the Dutch office market and focused on the ability of certain office designs to reduce the risk of employee burnout. So the question everyone is asking is: how do you design a building to be healthy?

The Amsterdam-based design studio, D/DOCK, has identified 10 indicators which together make up their healing office concept. The indicators include indoor climate, daylight, physical activity, healthy food, diversity and nature. D/DOCK believe that if these elements are improved, then sick leave can be reduced by up to 30% and productivity can be improved by up to 20%. They also claim that the end result is a longer life expectancy for employees as they spend such a large proportion of their time in the workplace.

So from a building design point of view this means greater focus on indoor air quality and maximising daylight. It means healthier food in the restaurants and a greater focus on encouraging more activity while at work. This could be as simple as encouraging people to take the stairs instead of the elevator or the emergence of treadmills under our desks!

johnson-treadmill.jpg.662x0_q70_crop-scale.jpgPicture: Steven M. Johnson

WELL Building Standard

Guidance on how to design healthy buildings can also be found in the WELL building standard. In October 2014, the international WELL building institute launched the world’s first standard that focuses exclusively on improving human health and well-being through the built environment.

The purpose is to measure, certify and monitor the performance of building features that impact health and well-being. It focuses 105 criteria which includes traditional design measures such as internal conditions and daylight but also food, activity, safety and many more.

Real-time monitoring

Another industry area that is commanding attention is the real-time monitoring of workplace activity. This is being driven by HealthTech such as wearable devices or smartphone apps which gives the user real-time feedback on daily targets such as the number of steps taken that day.

In the US most of the large health insurers have or are about to offer discounts to employees using these kinds of devices. While, in Finland, LähiTapiola insurance group have announced a pilot to offer discounted health insurance to people who use the Wellmo app. In one US study more than 20,000 people chose to wear activity tracking devices at work and after 2 years the organisers claim that the fitness tracker group had 59% lower healthcare costs than their colleagues without trackers. Another study using fitbits claimed an average of 25% less per person in healthcare costs than a control group.

We at Granlud are also committed to delivering healthy buildings so if you are interested in anything from daylight modelling to WELL certification then let us know!

Turvallinen tulevaisuus

9063_web
Janne Helenius toimii Granlundilla turvallisuuskonsulttina

Turvallisuus rakentuu ennen kaikkea siitä tunteesta, joka yksilöllä on vallitsevassa hetkessä ja johon sen hetkinen ympäristö vaikuttaa vahvasti. Olen verrannut organisaation turvallisuutta useasti talotekniikkaan laajemmaltikin. Kun ilmastointi pettää tai valaistus ei toimi, huomaamme talotekniikan olemassaolon.

Työskennellessämme yrityksen toimitiloissa taustalla toimiva talotekniikka huomaamattamme edesauttaa päivittäisestä työstä suoriutumistamme ja mahdollistaa liiketoiminnan sujuvuuden. Näin on myös turvallisuuden kanssa: vasta kun jokin asia menee todella pieleen, huomaamme turvallisuuden tai pikemminkin turvattomuuden tunteen olemassaolon. Tällöin myös yksilön oma mielikuva turvallisena pidetystä ympäristöstä muuttuu ja pahimmassa tapauksessa romahtaa täysin.

Entiset turvallisena pitämämme prosessit ja hallintakeinot, kuten ympärillä oleva turvatekniikka, eivät enää tunnu tuovan samaa turvallisen ympäristön tunnetta kuin ennen. Auttaisivatko johdon uudet lauselmat satsauksesta turvallisuuden kehittämiseen tai näkyvät konkreettiset toimet, kuten turvallisuustekniikan lisääminen ja turvallisuusprosessien näkyvämpi läsnäolo päivittäisessä työssä lopulta turvallisuudentunteen paranemiseen?

Toimiva talotekniikka huomaamattamme edesauttaa päivittäisestä työstä suoriutumistamme

Olen saanut viimeisten vuosien aikana seurata tiiviisti talotekniikan ja varsinkin turvallisuustekniikan kehittymistä. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä muutama osa-alue näyttää erottuvan selkeästi: anturitekniikka (myös IoT eli Internet of Things sen mukana) ja tekoälyn kehittyminen. Pistän Nostradamus-hatun hetkeksi päähän ja visioin luovasti tämän hetkisten tietojen perusteella turvallisuustekniikan kehittymistä taloteknisessä ympäristössä.

Tekoäly ottaa hallinnan ympäristöstä

Olemme jo siirtyneet Googlen hakukonemaailmasta hieman pidemmälle Apple-konsernin Sirin kaltaisten tekoälyksikin kutsuttujen virtuaaliapureiden maailmaan. Pian saamme nähdä kehittyneempiä versioita samankaltaisesta tekoälystä, mutta vielä on jonkin verran matkaa varsinaiseen tieteiselokuvistakin tuttuun tekoälyyn, joka tekee itsenäisiä päätöksiä ja päätelmiä myös kehittäen itseään.

Kiinteistö saa siis ympäristöstään, niin kiinteistä rakennelmista kuin sen sisällä liikkuvista ihmisistä, jatkuvasti tietoa

Talotekniikassa tällainen tekoäly muuttaisi tapaa käsittää kiinteistön toimintaa ja sen järjestelmiä. Visiossani kiinteistön tekoäly ja itse rakennus toimisi alati tuntevana ja havainnoivana systeeminä, joka kuin organismin tavoin elää yhdessä sen sisällä toimivien ihmisten kanssa. Tämä tarkoittaisi tekoälyltä jatkuvaa tarkkailua, mittausta, valvontaa ja ennen kaikkea päätöksiä. Erillisten talotekniikkajärjestelmien rajapinnat olisivat käytännössä olemattomia. Aivot kuitenkin tarvitsisivat tiedon siirtoa ja käsittelyä varten edelleen teknisiä järjestelmiä, johon anturitekniikka toisi tarvittavan avun.

Anturitekniikka on jo nyt käytännössä erittäin edullista ja huomaamatonta. Tulevaisuudessa sitä tullaan käyttämään hyväksi niin seinien pinnoissa kuin vaatteissakin. Tekoäly tarvitsee antureita saadakseen jatkuvaa ajantasaista tietoa ja käsitelläkseen tätä tietoa optimaalisesti ja reaaliaikaisesti auttaen tekemään itsestään entistä ”näkymättömämmän”. Kiinteistö saa siis ympäristöstään, niin kiinteistä rakennelmista kuin sen sisällä liikkuvista ihmisistä jatkuvasti tietoa, jonka mukaan tekoäly säätää olemustaan ideaaliksi olosuhteiden ja myös turvallisuuden osalta.

Turvallisuustekniikka on osa onnistunutta liiketoimintaa

Olen useasti miettinyt ja myös keskustellut alan parissa toimivien kanssa siitä, miksi turvallisuus- ja muu talotekniikka antureineen ja ilmaisimineen on erotettu ideatasolla toisistaan. Nyt on jo selkeästi havaittavissa yrityksiä rikkoa tätä konsensusta mm. kameravalvonnassa, jota ei enää markkinoida pelkästään turvallisuusratkaisuna, vaan myös yhtenä osana kiinteistön olosuhteiden tai liiketoimintaprosessien mittausta tähtäämällä liiketoiminnan parantamiseen.

Miksi turvallisuus- ja muu talotekniikka antureineen ja ilmaisimineen on erotettu ideatasolla toisistaan

Taloteknisillä järjestelmillä on lukemattomia antureita mittaamassa omia järjestelmiään. Tällä hetkellä esimerkiksi valaistuksen apukeinona käytetään usein liiketunnistimia välittämään tietoa. Tämä lisää helppokäyttöisyyttä, vähentää komponenttien kulumista sekä tuo säästöjä esimerkiksi energiankulutukseen.

Jos kiinteistö niin sanotusti miinoitetaan näillä valaisimien liiketunnistimilla, on vähintäänkin aiheellista kysyä, miksi samaa tunnistetietoa ei voida käyttää turvallisuusjärjestelmien ohjauksessa? Nyt kutakin järjestelmää varten asennetaan omat tunnistimet ja anturit. Taloteknisiä ja varsinkin turvallisuusjärjestelmiä ajatellaan nykyisinkin vielä vahvasti omina järjestelminään, vaikka nykytekniikka voisi mahdollistaa huomattavasti tiiviimmän yhteistyön eri järjestelmien ohjauksessa ja tiedon tuottamisessa. Lopputuloksena on samaa ja jopa enemmän tietoa, jota kenties saataisiin kerättyä edullisemmin ja hyödynnettyä entistä paremmin.

Nykytekniikka mahdollistaisi huomattavasti tiiviimmän yhteistyön eri järjestelmien ohjauksessa ja tiedon tuottamisessa

Kiinteistön turvallisuustekniikka tulee siis aikanaan sulautumaan yhdeksi järjestelmäksi, jota tekoäly aivoillaan ja antureista saadulla tiedollaan hallitsee ja säätelee. Tämä vaatii kuitenkin selkeää hyppäystä tekoälyn kehittymisessä, mutta jo nyt olisimme valmiita paljon tehokkaampaan yhteistyöhön eri talotekniikkajärjestelmien kanssa.

Kun kiinteistö havainnoi mahdollisia häiriötiloja ja tietää, ketä sen sisällä liikkuu, olemmeko silloin vihdoin turvassa? Tuskinpa täysin, mutta ainakin kiinteistöön, liiketoiminnan prosesseihin ja ihmisiin kohdistuvia riskejä on saatu paremmin hallittua ja voimme mahdollisesti ainakin tuntea olevamme enemmän turvassa.

Energiatehokkaamminkin saa rakentaa – osaoptimoinnista kokonaissuunnitteluun

piia_sormunen
Kirjoittaja Pia Sormunen työskentelee Granlund Consultingilla neuvonantopalvelujen toimialajohtajana

Suomen luonnos lähes nollaenergiarakentamisen tasosta ei edellytä välttämättä suuria ponnisteluja. E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Tanskassa lähes nollaenergiarakentamisessa ollaan puolestaan jo pitkällä ja toivoisinkin sieltä otettavan mallia myös Suomeen. E-lukuvaatimuksethan määrittävät vasta minimitason.

Osallistuin syyskuussa Zagrebissa nollaenergiarakentamista EU-jäsenmaihin jalkauttavan projektin seminaariin osana Suomen delegaatiota Aalto yliopiston Risto Kososen ja Santruptin Maija Virran kanssa. Koulutukseen osallistui yhdeksästä jäsenmaasta pääasiassa professoreita. Pääpaino oli osaamiskartoituksessa ja työkaluissa, uusissa opetusmenetelmissä sekä maakohtaisten valmennusten laadinnassa.

Tavoitteena on, että kussakin jäsenmaassa rakennetaan koulutusohjelma perustuen kansalliseen osaamistasoon ja koulutustarpeisiin. Kohderyhmänä ovat rakennusalalla työskentelevät arkkitehdit, suunnittelijat ja kiinteistöpäälliköt. Delegaatiomme järjestää nollaenergiarakentamisen koulutuksen Suomessa, ajankohdan ja paikan tarkennuttua ilmoitamme siitä nettisivuillamme.

Saimme Suomeen viemiseksi mahtavan 1000 sivua kattavan opetusmateriaalin lähes nollaenergiarakentamisesta, jossa aihetta lähestytään neljästä eri näkökulmasta:
• Energy management
• Energy production
• Energy reduction
• Interdiscliplinary skills

Koulutus jätti meille tunteen, että olemme hyvin pitkällä osaamistasossa Suomessa. Keskusteluissa tuli esille, että taso vaihtelee hyvin suuresti Euroopassa. On vielä harjoittelun tasolla olevia maita, joissa vasta opetellaan energiasimulointeja TRNSYS:llä ja on huippuosaajia, kuten Tanska.

Tanskassa ollaan jo pitkällä

Professori Per Heiselberg Aalbergin yliopistosta teki minuun suuren vaikutuksen. Kunnioittaen kuuntelin Tanskan energiatehokkuusdirektiivin kunniahimoista implementointia. Lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan. Keskusteluissa ilmeni, että muutaman vuoden välein kiristyneet vaatimukset ovat alkuvastustuksen jälkeen luoneet uutta liiketoimintaa ja CleanTech -yrityksiä. Rakennusmateriaalivalmistajat ja järjestelmätoimittajat ovat kehittäneet tuotteitaan vastaamaan lähes nollan haasteisiin ja he ovat kääntäneet tilanteen voitoksi. Loistavaa Tanska!

Tanskassa lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan.

Matkalla ollessamme meille tulivat kommenteille Suomen lähes nollaenergiarakentamisen luonnokset. Kävin Zagrebista käsin keskustelua energia-asiantuntijoidemme kanssa ja teimme aiheesta koosteen. Kiteytettynä nyt julkaistut E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Energiatehokas ilmanvaihto ja valaistus, hyvä tiiviys ja maltillinen julkisivujen aukotus tulevat useimmiten riittämään. Uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ei tulla edellyttämään.

E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja.

Voin myöntää tunteneeni henkilökohtaista pettymystä Suomen lähes nollaenergiatason luonnoksesta. Olin hyvässä flowssa Zagrebissa juuri kuunnellut Tanskan mallia. Lisäksi työstimme alustavaa valmennusohjelmaa siitä, kuinka osaamistasoa voidaan nostaa. Luonnoksen mukaan olemme jo riittävän hyvällä tasolla. Vai olemmeko? Voimme rakentaa suuresti ponnistelematta tulevaan tasoon. Mutta seuraava energiatehokkuusdirektiivi on jo työn alla.

Pettymyksestä selvittyäni palasin ajattelussa miettimään lähes nollaenergiamääräysten tarkoitusta. Nehän määrittävät minimitason ja ovat rakennuslupamenettelyssä tarkasteltava asia. Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi, säädösten määrittelemä E-lukutaso on tulkittavissa vähimmäisvaatimukseksi – energiatehokkaamminkin saa rakentaa.

Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi

E-luvusta todelliseen energiankulutukseen

Tarkastelunäkökulma tuleekin siirtää E-luvusta rakennuksen todelliseen energiankulutukseen, ympäristöystävälliseen energiantuotantoon ja ennen kaikkea kokonaissuunnitteluun osaoptimoinnin sijaan. Olen mukana kahdessa allianssihankkeessa energia-asiantuntijana, Yli- Maarian monitoimitalossa sekä MEK Raitinkartanossa Tapiolan keskuksessa. Yli-Maarian hankkeessa toimin myös Big Room -koordinaattorina.

Kokemukset allianssimallin yhteistoiminnallisesta Big Room -työskentelystä ovat erittäin positiiviset. Hankkeessa kukin asiantuntija voi tuoda oman osaamisensa hankkeen parhaaksi. Työskentelemme samojen tavoitteiden eteen emmekä toteuta ainoastaan meiltä tilattua tehtävää. Allianssihenki mahdollistaa aidosti rakennuksen energiatehokkuuden saavuttamisen suunnittelijoiden yhteispelillä, jossa hankekohtaisesti etsitään järkevimmät ja elinkaariedullisimmat keinot vaatimustason täyttymiseen. Olemme ehdottomasti siirtyneet osa-optimoinnista kokonaisoptimointiin. Yli-Maariassa hyödynsimme MOBO-energiainvestointitarkastelua energiakonseptin päätöksenteon tukena ja saavutimme niin kustannussäästöä kuin energiatehokkaan ratkaisun kokonaissuunnittelulla, mutta se on taas oma tarinansa, josta kuulette myöhemmin.

Työni Suomen nZEB-lähettiläänä jatkuu niin valmentajana, energia-asiantuntijana että yhteistoiminnallisten työskentelymuotojen edistäjänä. En tule optimoimaan E-lukua vaan rakennuksen todellista energiatehokkuutta huomioiden hankkeen tavoitteet. Toivoisin suuresti yhteistoimintamallien ja ns. allianssihengen leviävän laajemmin rakennusalalle myös muihin kuin allianssihankkeisiin.

Pia Sormunen, Neuvonantopalvelujen toimialajohtaja, Granlund Consulting

E-luvusta todelliseen kulutukseen

Teksti: Ulla Nykter, Granlund Consulting

Mika Vuolle toisti osuvasti ajatuksen E-lukulaskennan ja tavoite-energialaskennan erosta syyskuisessa Rakennusten energiaseminaarissa.

Vapaasti referoiden: E-lukulaskenta on E-lukusuunnittelua ja energian tavoitekulutuslaskenta on energiasuunnittelua. Tämä totuus unohtuu varsin usein keskustelussa, jota rakentamisen energia-asioiden ympärillä käydään.

mika-vuolle
Mika Vuolle Rakennusten Energiaseminaarissa 20.9.2016. Kuva: http://www.finvac.org

E-lukulaskennan ja todellisen (mittaroidun) kulutuksen välillä on tehty erinäisiä vertailuja rakennusten energiatehokkuuslainsäädäntöä ja määräyksiä valmisteltaessa sekä myös jälkikäteen. Näistä voi lukea lisää mm. Ruusala 2015: Koulujen ja päiväkotien laskennallinen ja toteutunut energiankulutus ja Lukkonen 2014: Energiatodistuksen käyttö pientalojen energiatehokkuuden vertailussa: Case Vuores.

Vertailuista on tehty johtopäätöksiä, joiden mukaan erot E-lukulaskennan ja mittaroidun kulutuksen välillä johtuvat käytönaikaisista eroista sekä talotekniikan käytön osalta että rakennuksessa tapahtuvista toiminnoista.

Mikäli näin on, E-luku on täyttänyt tehtävänsä eri rakennusten välisenä vertailulukuna, minimoiden juuri ne rakennuksen käytöstä johtuvat erot energiankulutuksessa.

E-luvun perimmäinen tarkoitushan on vertailla rakennuksia toisiinsa, ei itseensä.

En silti väitä, etteikö laskennassa olisi kehitettävää ja osa lähtöarvoista ja laskentasäännöistä voi kaivata tarkennuksia tulevaisuudessa.

Rakennushankkeessa tehtävät päätökset tulisi kuitenkin perustaa energian tavoitekulutuslaskentaan.

Tavoitekulutuslaskennassa rakennus ja sen toiminnot pyritään kuvaamaan niin tarkkaan, kuin se vain kulloisessakin hankevaiheessa on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. On syytä myös muistaa, että rakennus rakennetaan kymmeniksi, joskus jopa sadoiksi vuosiksi. Siellä tapahtuva toiminta tulee varmasti muuttumaan rakennuksen valmistumisajankohdan jälkeen vielä monta kertaa. Näin ollen tarkastelujen lähtökohta tulee valita oikein ratkaisun käyttöikään nähden.

e-luku

Otetaanpa esimerkki. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty toimistorakennuksen E-lukulaskentaan perustuva energiankulutus ilman energiakertoimia, tavoitekulutuslaskelmaan perustuva kulutus sekä mittareista luettu kulutus. Kyseessä on tyypillinen toimistorakennus, jossa on hyvin vähän pääkäyttötarkoituksesta poikkeavia tiloja. Mitattu lämmitysenergiankulutus on 22 % suurempi kuin E-lukulaskennan tulos.

Esimerkkitapauksessa E-lukulaskenta näyttäisi ennustavan sähkönkulutusta varsin hyvin. Todellisuudessa tarkempi tarkastelu osoittaa, että sähkökuormat ovat jakautuneet rakennukseen niin, että laskenta johtaa sekä lämmityksen että jäähdytyksen liian alhaiseen arvioon. Mitatussa kulutuksessa kun on mukana mm. ulkovalaistuksen kulutus, jota E-lukulaskenta ei huomioi. Pelkkään E-lukulaskentaan pohjautuvat kannattavuuslaskelmat voivat siis johtaa väärin mitoitettuihin investointeihin.

ulla-nykter-nelio
Kirjoittaja Ulla Nykter työskentelee Granlund Consultingilla.

Kun rakennus on valmistunut ja käyttöönotettu, voidaan tavoitekulutuslaskennan tuloksia verrata mittaroituun kulutukseen, kuten yllä olevassa kuvassa on esitetty.

Vertailun avulla voidaan analysoida rakennuksen toimintaa tarkemmin – miten paljon mahdollisesta erosta johtuu rakennuksessa tapahtuvasta toiminnasta ja kuinka paljon esimerkiksi talotekniikan väärästä käytöstä.

Näin opitaan käyttämään rakennusta ja sen järjestelmiä oikein ja varsinaista toimintaa parhaiten palvellen, heti ensimmäisistä vuosista alkaen. Samalla luodaan pala kerrallaan pohjaa järjestelmälliselle ja tavoitteelliselle energiajohtamiselle sekä yksittäisen rakennuksen että koko rakennuskannan osalta.