Turvallinen tulevaisuus

9063_web
Janne Helenius toimii Granlundilla turvallisuuskonsulttina

Turvallisuus rakentuu ennen kaikkea siitä tunteesta, joka yksilöllä on vallitsevassa hetkessä ja johon sen hetkinen ympäristö vaikuttaa vahvasti. Olen verrannut organisaation turvallisuutta useasti talotekniikkaan laajemmaltikin. Kun ilmastointi pettää tai valaistus ei toimi, huomaamme talotekniikan olemassaolon.

Työskennellessämme yrityksen toimitiloissa taustalla toimiva talotekniikka huomaamattamme edesauttaa päivittäisestä työstä suoriutumistamme ja mahdollistaa liiketoiminnan sujuvuuden. Näin on myös turvallisuuden kanssa: vasta kun jokin asia menee todella pieleen, huomaamme turvallisuuden tai pikemminkin turvattomuuden tunteen olemassaolon. Tällöin myös yksilön oma mielikuva turvallisena pidetystä ympäristöstä muuttuu ja pahimmassa tapauksessa romahtaa täysin.

Entiset turvallisena pitämämme prosessit ja hallintakeinot, kuten ympärillä oleva turvatekniikka, eivät enää tunnu tuovan samaa turvallisen ympäristön tunnetta kuin ennen. Auttaisivatko johdon uudet lauselmat satsauksesta turvallisuuden kehittämiseen tai näkyvät konkreettiset toimet, kuten turvallisuustekniikan lisääminen ja turvallisuusprosessien näkyvämpi läsnäolo päivittäisessä työssä lopulta turvallisuudentunteen paranemiseen?

Toimiva talotekniikka huomaamattamme edesauttaa päivittäisestä työstä suoriutumistamme

Olen saanut viimeisten vuosien aikana seurata tiiviisti talotekniikan ja varsinkin turvallisuustekniikan kehittymistä. Odotan innolla, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tällä hetkellä muutama osa-alue näyttää erottuvan selkeästi: anturitekniikka (myös IoT eli Internet of Things sen mukana) ja tekoälyn kehittyminen. Pistän Nostradamus-hatun hetkeksi päähän ja visioin luovasti tämän hetkisten tietojen perusteella turvallisuustekniikan kehittymistä taloteknisessä ympäristössä.

Tekoäly ottaa hallinnan ympäristöstä

Olemme jo siirtyneet Googlen hakukonemaailmasta hieman pidemmälle Apple-konsernin Sirin kaltaisten tekoälyksikin kutsuttujen virtuaaliapureiden maailmaan. Pian saamme nähdä kehittyneempiä versioita samankaltaisesta tekoälystä, mutta vielä on jonkin verran matkaa varsinaiseen tieteiselokuvistakin tuttuun tekoälyyn, joka tekee itsenäisiä päätöksiä ja päätelmiä myös kehittäen itseään.

Kiinteistö saa siis ympäristöstään, niin kiinteistä rakennelmista kuin sen sisällä liikkuvista ihmisistä, jatkuvasti tietoa

Talotekniikassa tällainen tekoäly muuttaisi tapaa käsittää kiinteistön toimintaa ja sen järjestelmiä. Visiossani kiinteistön tekoäly ja itse rakennus toimisi alati tuntevana ja havainnoivana systeeminä, joka kuin organismin tavoin elää yhdessä sen sisällä toimivien ihmisten kanssa. Tämä tarkoittaisi tekoälyltä jatkuvaa tarkkailua, mittausta, valvontaa ja ennen kaikkea päätöksiä. Erillisten talotekniikkajärjestelmien rajapinnat olisivat käytännössä olemattomia. Aivot kuitenkin tarvitsisivat tiedon siirtoa ja käsittelyä varten edelleen teknisiä järjestelmiä, johon anturitekniikka toisi tarvittavan avun.

Anturitekniikka on jo nyt käytännössä erittäin edullista ja huomaamatonta. Tulevaisuudessa sitä tullaan käyttämään hyväksi niin seinien pinnoissa kuin vaatteissakin. Tekoäly tarvitsee antureita saadakseen jatkuvaa ajantasaista tietoa ja käsitelläkseen tätä tietoa optimaalisesti ja reaaliaikaisesti auttaen tekemään itsestään entistä ”näkymättömämmän”. Kiinteistö saa siis ympäristöstään, niin kiinteistä rakennelmista kuin sen sisällä liikkuvista ihmisistä jatkuvasti tietoa, jonka mukaan tekoäly säätää olemustaan ideaaliksi olosuhteiden ja myös turvallisuuden osalta.

Turvallisuustekniikka on osa onnistunutta liiketoimintaa

Olen useasti miettinyt ja myös keskustellut alan parissa toimivien kanssa siitä, miksi turvallisuus- ja muu talotekniikka antureineen ja ilmaisimineen on erotettu ideatasolla toisistaan. Nyt on jo selkeästi havaittavissa yrityksiä rikkoa tätä konsensusta mm. kameravalvonnassa, jota ei enää markkinoida pelkästään turvallisuusratkaisuna, vaan myös yhtenä osana kiinteistön olosuhteiden tai liiketoimintaprosessien mittausta tähtäämällä liiketoiminnan parantamiseen.

Miksi turvallisuus- ja muu talotekniikka antureineen ja ilmaisimineen on erotettu ideatasolla toisistaan

Taloteknisillä järjestelmillä on lukemattomia antureita mittaamassa omia järjestelmiään. Tällä hetkellä esimerkiksi valaistuksen apukeinona käytetään usein liiketunnistimia välittämään tietoa. Tämä lisää helppokäyttöisyyttä, vähentää komponenttien kulumista sekä tuo säästöjä esimerkiksi energiankulutukseen.

Jos kiinteistö niin sanotusti miinoitetaan näillä valaisimien liiketunnistimilla, on vähintäänkin aiheellista kysyä, miksi samaa tunnistetietoa ei voida käyttää turvallisuusjärjestelmien ohjauksessa? Nyt kutakin järjestelmää varten asennetaan omat tunnistimet ja anturit. Taloteknisiä ja varsinkin turvallisuusjärjestelmiä ajatellaan nykyisinkin vielä vahvasti omina järjestelminään, vaikka nykytekniikka voisi mahdollistaa huomattavasti tiiviimmän yhteistyön eri järjestelmien ohjauksessa ja tiedon tuottamisessa. Lopputuloksena on samaa ja jopa enemmän tietoa, jota kenties saataisiin kerättyä edullisemmin ja hyödynnettyä entistä paremmin.

Nykytekniikka mahdollistaisi huomattavasti tiiviimmän yhteistyön eri järjestelmien ohjauksessa ja tiedon tuottamisessa

Kiinteistön turvallisuustekniikka tulee siis aikanaan sulautumaan yhdeksi järjestelmäksi, jota tekoäly aivoillaan ja antureista saadulla tiedollaan hallitsee ja säätelee. Tämä vaatii kuitenkin selkeää hyppäystä tekoälyn kehittymisessä, mutta jo nyt olisimme valmiita paljon tehokkaampaan yhteistyöhön eri talotekniikkajärjestelmien kanssa.

Kun kiinteistö havainnoi mahdollisia häiriötiloja ja tietää, ketä sen sisällä liikkuu, olemmeko silloin vihdoin turvassa? Tuskinpa täysin, mutta ainakin kiinteistöön, liiketoiminnan prosesseihin ja ihmisiin kohdistuvia riskejä on saatu paremmin hallittua ja voimme mahdollisesti ainakin tuntea olevamme enemmän turvassa.

Energiatehokkaamminkin saa rakentaa – osaoptimoinnista kokonaissuunnitteluun

piia_sormunen
Kirjoittaja Piia Sormunen työskentelee Granlund Consultingilla neuvonantopalvelujen toimialajohtajana

Suomen luonnos lähes nollaenergiarakentamisen tasosta ei edellytä välttämättä suuria ponnisteluja. E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Tanskassa lähes nollaenergiarakentamisessa ollaan puolestaan jo pitkällä ja toivoisinkin sieltä otettavan mallia myös Suomeen. E-lukuvaatimuksethan määrittävät vasta minimitason.

Osallistuin syyskuussa Zagrebissa nollaenergiarakentamista EU-jäsenmaihin jalkauttavan projektin seminaariin osana Suomen delegaatiota Aalto yliopiston Risto Kososen ja Santruptin Maija Virran kanssa. Koulutukseen osallistui yhdeksästä jäsenmaasta pääasiassa professoreita. Pääpaino oli osaamiskartoituksessa ja työkaluissa, uusissa opetusmenetelmissä sekä maakohtaisten valmennusten laadinnassa.

Tavoitteena on, että kussakin jäsenmaassa rakennetaan koulutusohjelma perustuen kansalliseen osaamistasoon ja koulutustarpeisiin. Kohderyhmänä ovat rakennusalalla työskentelevät arkkitehdit, suunnittelijat ja kiinteistöpäälliköt. Delegaatiomme järjestää nollaenergiarakentamisen koulutuksen Suomessa, ajankohdan ja paikan tarkennuttua ilmoitamme siitä nettisivuillamme.

Saimme Suomeen viemiseksi mahtavan 1000 sivua kattavan opetusmateriaalin lähes nollaenergiarakentamisesta, jossa aihetta lähestytään neljästä eri näkökulmasta:
• Energy management
• Energy production
• Energy reduction
• Interdiscliplinary skills

Koulutus jätti meille tunteen, että olemme hyvin pitkällä osaamistasossa Suomessa. Keskusteluissa tuli esille, että taso vaihtelee hyvin suuresti Euroopassa. On vielä harjoittelun tasolla olevia maita, joissa vasta opetellaan energiasimulointeja TRNSYS:llä ja on huippuosaajia, kuten Tanska.

Tanskassa ollaan jo pitkällä

Professori Per Heiselberg Aalbergin yliopistosta teki minuun suuren vaikutuksen. Kunnioittaen kuuntelin Tanskan energiatehokkuusdirektiivin kunniahimoista implementointia. Lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan. Keskusteluissa ilmeni, että muutaman vuoden välein kiristyneet vaatimukset ovat alkuvastustuksen jälkeen luoneet uutta liiketoimintaa ja CleanTech -yrityksiä. Rakennusmateriaalivalmistajat ja järjestelmätoimittajat ovat kehittäneet tuotteitaan vastaamaan lähes nollan haasteisiin ja he ovat kääntäneet tilanteen voitoksi. Loistavaa Tanska!

Tanskassa lähes nollaa on lähestytty systemaattisesti 10 vuoden ajan.

Matkalla ollessamme meille tulivat kommenteille Suomen lähes nollaenergiarakentamisen luonnokset. Kävin Zagrebista käsin keskustelua energia-asiantuntijoidemme kanssa ja teimme aiheesta koosteen. Kiteytettynä nyt julkaistut E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja. Energiatehokas ilmanvaihto ja valaistus, hyvä tiiviys ja maltillinen julkisivujen aukotus tulevat useimmiten riittämään. Uusiutuvan energian paikallista tuotantoa ei tulla edellyttämään.

E-lukuvaatimukset eivät ole erityisen tiukat, eikä niiden täyttyminen vaadi rakennushankkeissa juurikaan tämänhetkisistä suunnitteluratkaisuista poikkeavia ratkaisuja.

Voin myöntää tunteneeni henkilökohtaista pettymystä Suomen lähes nollaenergiatason luonnoksesta. Olin hyvässä flowssa Zagrebissa juuri kuunnellut Tanskan mallia. Lisäksi työstimme alustavaa valmennusohjelmaa siitä, kuinka osaamistasoa voidaan nostaa. Luonnoksen mukaan olemme jo riittävän hyvällä tasolla. Vai olemmeko? Voimme rakentaa suuresti ponnistelematta tulevaan tasoon. Mutta seuraava energiatehokkuusdirektiivi on jo työn alla.

Pettymyksestä selvittyäni palasin ajattelussa miettimään lähes nollaenergiamääräysten tarkoitusta. Nehän määrittävät minimitason ja ovat rakennuslupamenettelyssä tarkasteltava asia. Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi, säädösten määrittelemä E-lukutaso on tulkittavissa vähimmäisvaatimukseksi – energiatehokkaamminkin saa rakentaa.

Hankekohtainen energiatehokkuustavoite voidaan asettaa hyvinkin haasteelliseksi

E-luvusta todelliseen energiankulutukseen

Tarkastelunäkökulma tuleekin siirtää E-luvusta rakennuksen todelliseen energiankulutukseen, ympäristöystävälliseen energiantuotantoon ja ennen kaikkea kokonaissuunnitteluun osaoptimoinnin sijaan. Olen mukana kahdessa allianssihankkeessa energia-asiantuntijana, Yli- Maarian monitoimitalossa sekä MEK Raitinkartanossa Tapiolan keskuksessa. Yli-Maarian hankkeessa toimin myös Big Room -koordinaattorina.

Kokemukset allianssimallin yhteistoiminnallisesta Big Room -työskentelystä ovat erittäin positiiviset. Hankkeessa kukin asiantuntija voi tuoda oman osaamisensa hankkeen parhaaksi. Työskentelemme samojen tavoitteiden eteen emmekä toteuta ainoastaan meiltä tilattua tehtävää. Allianssihenki mahdollistaa aidosti rakennuksen energiatehokkuuden saavuttamisen suunnittelijoiden yhteispelillä, jossa hankekohtaisesti etsitään järkevimmät ja elinkaariedullisimmat keinot vaatimustason täyttymiseen. Olemme ehdottomasti siirtyneet osa-optimoinnista kokonaisoptimointiin. Yli-Maariassa hyödynsimme MOBO-energiainvestointitarkastelua energiakonseptin päätöksenteon tukena ja saavutimme niin kustannussäästöä kuin energiatehokkaan ratkaisun kokonaissuunnittelulla, mutta se on taas oma tarinansa, josta kuulette myöhemmin.

Työni Suomen nZEB-lähettiläänä jatkuu niin valmentajana, energia-asiantuntijana että yhteistoiminnallisten työskentelymuotojen edistäjänä. En tule optimoimaan E-lukua vaan rakennuksen todellista energiatehokkuutta huomioiden hankkeen tavoitteet. Toivoisin suuresti yhteistoimintamallien ja ns. allianssihengen leviävän laajemmin rakennusalalle myös muihin kuin allianssihankkeisiin.

Pia Sormunen, Neuvonantopalvelujen toimialajohtaja, Granlund Consulting

E-luvusta todelliseen kulutukseen

Teksti: Ulla Nykter, Granlund Consulting

Mika Vuolle toisti osuvasti ajatuksen E-lukulaskennan ja tavoite-energialaskennan erosta syyskuisessa Rakennusten energiaseminaarissa.

Vapaasti referoiden: E-lukulaskenta on E-lukusuunnittelua ja energian tavoitekulutuslaskenta on energiasuunnittelua. Tämä totuus unohtuu varsin usein keskustelussa, jota rakentamisen energia-asioiden ympärillä käydään.

mika-vuolle
Mika Vuolle Rakennusten Energiaseminaarissa 20.9.2016. Kuva: http://www.finvac.org

E-lukulaskennan ja todellisen (mittaroidun) kulutuksen välillä on tehty erinäisiä vertailuja rakennusten energiatehokkuuslainsäädäntöä ja määräyksiä valmisteltaessa sekä myös jälkikäteen. Näistä voi lukea lisää mm. Ruusala 2015: Koulujen ja päiväkotien laskennallinen ja toteutunut energiankulutus ja Lukkonen 2014: Energiatodistuksen käyttö pientalojen energiatehokkuuden vertailussa: Case Vuores.

Vertailuista on tehty johtopäätöksiä, joiden mukaan erot E-lukulaskennan ja mittaroidun kulutuksen välillä johtuvat käytönaikaisista eroista sekä talotekniikan käytön osalta että rakennuksessa tapahtuvista toiminnoista.

Mikäli näin on, E-luku on täyttänyt tehtävänsä eri rakennusten välisenä vertailulukuna, minimoiden juuri ne rakennuksen käytöstä johtuvat erot energiankulutuksessa.

E-luvun perimmäinen tarkoitushan on vertailla rakennuksia toisiinsa, ei itseensä.

En silti väitä, etteikö laskennassa olisi kehitettävää ja osa lähtöarvoista ja laskentasäännöistä voi kaivata tarkennuksia tulevaisuudessa.

Rakennushankkeessa tehtävät päätökset tulisi kuitenkin perustaa energian tavoitekulutuslaskentaan.

Tavoitekulutuslaskennassa rakennus ja sen toiminnot pyritään kuvaamaan niin tarkkaan, kuin se vain kulloisessakin hankevaiheessa on mahdollista ja tarkoituksenmukaista. On syytä myös muistaa, että rakennus rakennetaan kymmeniksi, joskus jopa sadoiksi vuosiksi. Siellä tapahtuva toiminta tulee varmasti muuttumaan rakennuksen valmistumisajankohdan jälkeen vielä monta kertaa. Näin ollen tarkastelujen lähtökohta tulee valita oikein ratkaisun käyttöikään nähden.

e-luku

Otetaanpa esimerkki. Yllä olevassa kuvaajassa on esitetty toimistorakennuksen E-lukulaskentaan perustuva energiankulutus ilman energiakertoimia, tavoitekulutuslaskelmaan perustuva kulutus sekä mittareista luettu kulutus. Kyseessä on tyypillinen toimistorakennus, jossa on hyvin vähän pääkäyttötarkoituksesta poikkeavia tiloja. Mitattu lämmitysenergiankulutus on 22 % suurempi kuin E-lukulaskennan tulos.

Esimerkkitapauksessa E-lukulaskenta näyttäisi ennustavan sähkönkulutusta varsin hyvin. Todellisuudessa tarkempi tarkastelu osoittaa, että sähkökuormat ovat jakautuneet rakennukseen niin, että laskenta johtaa sekä lämmityksen että jäähdytyksen liian alhaiseen arvioon. Mitatussa kulutuksessa kun on mukana mm. ulkovalaistuksen kulutus, jota E-lukulaskenta ei huomioi. Pelkkään E-lukulaskentaan pohjautuvat kannattavuuslaskelmat voivat siis johtaa väärin mitoitettuihin investointeihin.

ulla-nykter-nelio
Kirjoittaja Ulla Nykter työskentelee Granlund Consultingilla.

Kun rakennus on valmistunut ja käyttöönotettu, voidaan tavoitekulutuslaskennan tuloksia verrata mittaroituun kulutukseen, kuten yllä olevassa kuvassa on esitetty.

Vertailun avulla voidaan analysoida rakennuksen toimintaa tarkemmin – miten paljon mahdollisesta erosta johtuu rakennuksessa tapahtuvasta toiminnasta ja kuinka paljon esimerkiksi talotekniikan väärästä käytöstä.

Näin opitaan käyttämään rakennusta ja sen järjestelmiä oikein ja varsinaista toimintaa parhaiten palvellen, heti ensimmäisistä vuosista alkaen. Samalla luodaan pala kerrallaan pohjaa järjestelmälliselle ja tavoitteelliselle energiajohtamiselle sekä yksittäisen rakennuksen että koko rakennuskannan osalta.

 

 

Virtuaalisesti suunniteltu on puoliksi tehty

juha-tuomainen-4
Kirjoittaja Juha Tuomainen toimii tietomalliasiantuntijana Granlundilla.

Omavaltaisesti päivitin vanhan sanonnan vastaamaan tämän hetken kuumaa aihetta viihde- ja peliteollisuudessa. Vaikka viihde on usein suunnittelusta kaukana niin toimintaympäristömme lähestyy aika-ajoin suunnittelutekniikoita jotka paremmin tunnetaan pelikehittäjien parissa.

Kiihtyvällä tahdilla mediassa on alkanut vilistä termejä, joiden merkitys on useimmille epäselvä. Mitä ovat lisätty todellisuus, AR-VR-MR, virtuaalimallit ja -maailmat, avatarhahmot,  hololenssit ja niin edelleen?

Nörttienkö höpinää ja ohimenevää trendihypeä ? Savolainen vastaus on kyllä ja ei.  Kyseessä on kuitenkin kasvava miljardibisnes, jossa foliohattujen ehdotuksiin suhtaudutaan vakavasti.

Avataanpa muutamia termejä:

AR = Augmented Reality = Lisätty todellisuus
Ympäristöön lisätään informaatiota, jota voi havainnoida vaikkapa puhelimen kameran avulla. Käytännön sovellutuksena muun muassa Helsingin Sanomien tägit, joiden avulla lehden sivuun on lisätty esim. video, jota voit katsoa puhelimen näytöllä tai IKEA:n sohva, jota voit sovittaa virtuaalisesti omaan olohuoneeseen, siirtämällä kuvastoa lattialla ja katsomalla huonetta tabletin näytöltä.

MR = Mixed Reality = Virtuaalisen ja todellisuuden yhdistäminen (~AR)

VR = Virtual Reality
= Virtuaalitodellisuus
Katsoja havainnoi virtuaalista ympäristöä osana sitä. Myös äänimaailma voi olla mukana.  Tekniikkaa hyödynnetään esimerkiksi arkkitehtoonisten ratkaisujen esittelyssä. VR:ää tukevat kaupalliset keksinnöt ovat kuuminta hypeä nyt.

Cave = Videotekniikalla luotu virtuaalinen kolmiulotteinen tila, jonka sisällä katsoja/katsojat ovat. Parhaimmillaan kokemus, jossa suunnittelijat ja loppukäyttäjät voivat keskustella esimerkiksi tilan toimivuudesta samalla, kun seisovat keskellä suunnitelmaa.

VR-lasit =
Osittain Caven korvaava laite, jolla katsoja voi kokea lähes saman kuin Cave tilassa. Oculus Rift ja HTC Vive ovat juuri nyt läpimurtoaan tekeviä tuotteita kuluttajamarkkinoilla.

Hololens
= Microsoftin AR/VR tuote. Lasit, jotka lisäävät ympäristöön informaatiota tai ”hologrammin” jota voi tarkastella eri suunnista tai vaikkapa kävellä sen sisään. Kaupallinen tuote ei ole vielä markkinoilla, mutta prototyyppejä on päästy jo kokeilemaan. Microsoft on panostanut muotoiluun ja langattomuuteen sekä kehittänyt Windows 10 -käyttöjärjestelmästä version juuri laseja varten, jotta integraatio lasien ja tietokoneen välillä olisi mahdollisimman suoraviivaista. Hololens Tarjoaa mahdollisuuden Caven kaltaiseen joukkokokemukseen ilman tilaa ja videolaitteita.

Apple on viime vuosina hankkinut omistukseensa useita lisättyä todellisuutta kehittäneitä yrityksiä ja patentteja, mutta tietoa heidän suunnitelmistaan on tihkunut julkisuuteen niukasti. Luultavasti näitä hankintoja ei kuitenkaan ole tarkoitus jättää pöytälaatikkoon pölyttymään.

Virtuaalisen illuusion historiaa

stereoscoope
Patenttihakemuksen kuva Stereoscope –laitteesta (kuvalähde)

Aika-ajoin pinnalle nousee innovaatioita, jotka tarkemmin tutkittuna eivät ole kovinkaan uusia. Tekniikan kehittymisen myötä vanhat ideat lämmitellään uudelleen ja tarjoillaan kuluttajan pöytään uudestaan ja uudestaan.

Ensimmäisiä stereokuvan ja lisätyn todellisuuden ratkaisuja esiteltiin jo yli 200 vuotta sitten, muun muassa Pariisin maailman näyttelyssä. Kahdesta hiukan erikulmista otetusta kuvaparista yhdistämällä linssien avulla saatiin aikaiseksi valokuva, jossa oli syvyysvaikutelma mukana. Tätä voi kokeilla myös yksinkertaisesti katsomalla kuvaparia”ristiin” sopivalta etäisyydeltä. Hetken kuluttua aivot yhdistää nämä kuvat yhdeksi.

paavo-nurmi
Stereokuva Paavo Nurmen patsaasta (Kuvalähde

Vain 5% ihmisistä ei ole minkäänlaista stereonäkökykyä.  Syötä Googleen hakusana ”stereokuva” ja pääset testaamaan omaa stereonäköäsi.

Ja kuka muistaa nähneensä ViewMasterin ? Sama perusidea edelleen. Ihmistä on aina kiehtonut illuusiot.

viewmaster
Lastensuosikki ennen Xboxia – Viewmaster. (Kuvalähde

Granlund mukana kehityksessä jo alkumetreillä

1950- luvulla 3D-kauhuelokuvia katsottiin punaviherlasien läpi ja vain reilun 50 vuoden päästä saman tekniikan inkarnaatio poiki pienen hypepyrähdyksen muun muassa suunnittelumaailmassa. Granlund oli jo silloin etukenossa kehityksessä mukana…

Julkisuudessa esiintyneiden tietojen mukaan VR ja Cave ovat uusi keksintö Suomessa. Kunniaa ensimmäisestä suomalaisesta virtuaalitilasta on hamunnut yksi jos toinenkin suunnittelutoimisto. Niin tai näin – totuus on kuitenkin, että Granlund oli jo 2000- luvun alussa kehittämässä Suomen ensimmäistä Cave-tilaa Espoon Otaniemeen yhteistyössä TKK:n kanssa.

Asiakkaiden kanssa katselimme 3D-lasit päässä Pfizerin pääkonttorin aulaa, Otaniemeen tulevaa auditoriota. Väistelimme olemattomia palkkeja ja ilmavirtasimuloinnin värikkäitä palloja. 3D-huumassa noihin aikoihin hankittiin myös Granlundin ensimmäiset 3D-lasit, joiden tekniikka oli sama kuin nykyisin elokuvateattereissa esitettävien 3D-elokuvien katselussa.

Omakohtaiset ensikokemukseni ajoittuvat 1990-luvun loppuun. Lähinnä Yhdysvaltojen armeijan käytössä olleet VR-kypärät ja datahanskat tulivat markkinoille. Menestys oli kuitenkin kohtalaisen kehno. Suurin syy epäonnistuneeseen kaupalliseen läpimurtoon oli epäilemättä vielä PC-tietokoneiden alkeellisuus ja n. 100 000-150 000 markan investointikustannukset. Todennäköisesti USA:n armeijalla oli enemmän ”hilloa” konehankintoihin ja kenties heitä kiinnosti toisenlaiset argumentit kuin hyvin suunniteltu talotekniikka ?

Päänsärkyä ja pahoinvointia

Kymmenen vuotta myöhemmin 3D-televisiot  rynnistivät kuluttajamarkkinoille. Myös minä lankesin hankkimaan sopivasti piiputtaneen perustv:n tilalle tämän huippu-uutuuden. Tästä lähinnä päänsärkyä tuottavasta lisäominaisuudesta nautittiin muutaman blue-ray levyllisen verran.  Muuten kyllä ihan kelpo televisio

Bensaa hiipuneisiin liekkeihin lisäsi hetken päästä yritys nimeltä Oculus. Uuden aikakauden VR-lasit herättivät suurta keskustelua asiasta kiinnostuneiden parissa.

Noin 200 miljoonan dollarin budjetilla oli kyhätty puhelimen näytöstä, parista muovilinssistä ja kasasta kuminauhoja kummallinen päähine. Siitä roikkuvilla kaapeleilla henkilö köytettiin kiinni tietokoneeseen ja johtoja pitkin silmien eteen noin 20 mm päähän syötettiin videokuvaa virtuaalimallista. Lasien muotoilu esti ympäröivän maailman näkemisen ja kuulokkeet syöttivät korviin äänimaailmaa.

Elämys oli kokonaisvaltainen. Mallissa saattoi liikkua ja katsella lähes mihin tahansa suuntaan ellei sitä ennen ollut kaatunut johtoihin ja vetänyt konettaan lattialle.

Katsojan pään sietokyvystä riippuen sivuhaittana oli muutaman minuutin katselun jälkeen vain pahoinvointia ja päänsärkyä. Virtuaalinen vuoristorata-ajelu pienessä glögihömpsyssä oli luultavasti suurin hitti pikkujouluissa 2014. Ainakin pienissä innovatiivisissa startup-yrityksissä.

Google ei malttanut olla näpäyttämättä valmistajaa julkistamalla ”pahvilaatikko”-versionsa  virtuaalilaseista. Noin 30 dollarilla saattoi tilata Googlen shopista boxin, johon tipauttamalla sopivalla applikaatiolla varustetun puhelimen pystyi kokea saman illuusion kuin Oculuksen huipputuotteella – murto-osalla hinnasta.

Kehityksen sykli on ollut kiihtyvä. Parinsadan vuoden kehityskaari on kutistunut vuosista kuukausiin. Uusia sovelluksia ja laitteita, joiden suorituskyky ja ominaisuudet lähes tuplaantuvat, tulee markkinoille tiuhaan tahtiin.

Pienen tauon jälkeen mekin olemme jälleen mukana virtuaalisessa valtavirrassa. Ensisavut otettiin Oculuksen prototyypistä ja nyt HTC Vive -virtuaalilasien avulla esiteltiin virtuaalista datacenterin mallia asiakkaille Nordic Digital Business Summit -messuilla syyskuussa Granlundin Mission Critical -osaston ständillä. Saadun palautteen perusteella meillä on edelleen jotain annettavaa tälläkin sektorilla.

2016-09-08-11-21-43
Datacenter-kävelyllä virtuaalimaailmassa, ympärillä Granlundin toimisto.

Askelmerkkejä erinomaisen asiakaskokemuksen luomiseen

Kirjoittaja: Toimialajohtaja Ville Reinikainen, Energia, Granlund Consulting

Alkuvuodesta julkaisemassamme Granlund 2020 -strategiassa linjasimme yhdeksi yrityksemme neljästä arvosta ”Erinomainen asiakaskokemus ja asiakashyöty”. Uskaltaisin väittää, että aika monessa tilanteessa onnistummekin tässä hyvin – tätä olettamusta tukevat myös asiakastyytyväisyyskyselyistä saamamme erinomaiset arvosanat. Hyvä näin, mutta riittääkö tämä meille? Ja ennen kaikkea, riittääkö nykyinen tapamme toimia vastaamaan nopeasti kehittyvän, verkottuvan ja erityisesti digitalisaation muokkaaman maailman haasteisiin?

Mitkä ovat niitä asioita, joilla me palveluntuottajana ja projektien toimittajana pystymme parhaiten varmistamaan erinomaisen asiakaskokemuksen ja asiakashyödyn muodostumisen nyt ja myös tulevaisuudessa?

Uusia ja entistä parempia ratkaisuja tarjoavan insinööriosaamisen arvostus asiakaskunnassamme ei varmasti tule tulevaisuudessakaan vähenemään, pikemminkin se kasvaa. Myös lupauksissa, aikataulussa ja budjetissa pysyminen lienevät jatkossakin keskeisiä tekijöitä positiivisten kokemusten muodostumisessa asiakaskunnassamme.

Peruslähtökohtia pidemmälle

Näkisin, että nämä eivät kuitenkaan ole ainoita asioita, joilla tulevaisuudessa toistuvasti ylitetään asiakkaan odotukset ja luodaan erinomaisia asiakaskokemuksia. Edellä mainitut ovat enemmänkin peruslähtökohtia, joista ei tingitä. Toisaalta mitään hokkuspokkustemppujakaan näiden päälle ei varmasti tarvita, vaan keskeistä on, miten alan paras osaaminen saadaan tarjoiltua asiakkaan hyödyksi niin, että se parhaiten tukee asiakkaan liiketoiminnan kehittymistä tai muita tavoitteita.

9384_web

Tähän tavoitteeseen päästäkseen tulee asiaa katsoa kokonaisuutena ja pohtia mm. miten asiakas kohdataan niin fyysisesti kuin virtuaalisesti – eli miten palvelupolku rakennetaan.

Toisaalta kunnollista palvelupolkua ei saa rakennettua ilman jämäkkää johtamista sekä oikeita työkaluja ja mittareita. Itse palveluidenkin pitäisi olla paketoituna helposti ostettavaan muotoon ja tärkeää on myös palautteen kerääminen, sen pohjalta toiminnan kehittäminen sekä laadukkaan asiakashoidonkulttuurin rakentaminen organisaatiossa.

Näitä kaikkia asioita ja montaa muutakin meillä kehitetään entisestään, mutta tässä kohtaa haluaisin nostaa erityisesti esiin asiakastyötä tekevien ihmisten vahvuusalueita, jotka olisi hyvä pitää mielessä matkalla kohti erinomaisen asiakaskokemuksen luomista.

Viime kädessä, myös tulevaisuudessa, laadukas asiakaskokemus tulee rakentumaan ihmisten välisen kanssakäymisen ympärille.

Ihan ensimmäisenä asiana on tietenkin luottamuksen rakentaminen, joka on asiakastyöskentelyn peruslähtökohta ja yläkäsite kaikille edellä ja alla kuvatuille asiakastyöskentelyn osatekijöille. Luottamuksen rakentaminen ei ole yksittäinen projekti, joka alkaa ja loppuu. Kyseessä on jatkuva prosessi, jossa luottamus ansaitaan pitkäjänteisellä ja laadukkaalla toiminnalla aina uudelleen.

Asiakkaan liiketoiminnan tuntemus. Heti luottamuksesta seuraavana tulee asiakkaan liiketoiminnan tuntemus. Jos et tunne asiakastasi, tulet helposti tarjonneeksi ratkaisuja, jotka eivät tue asiakkaan onnistumista omassa työssään. Ja jos tavoitteena on asiakkaan odotusten ylittäminen, pitää tarjota ratkaisuja, jotka aidosti tukevat asiakkaan liiketoimintaa.

Toimialan tuntemus. Ilman vankkaa toimialatuntemusta voi asiakastarpeen tunnistaminen muodostua haastavaksi ja toisaalta on tärkeää tuntea toimialan kehitystrendit ja esimerkiksi uudet innovaatiot, jotta pystyt tarjoamaan asiakkaalle tuoreita ratkaisuja vanhentuvien sijaan.

Yrityksen palvelutarjooman tuntemus. Asiakastyötä tekevän henkilön pitää tuntea edustamansa yrityksen koko palvelutarjooma ja pitää olla kyvykkyyttä myös kommunikoida se ymmärrettävällä tavalla asiakkaalle oikeassa tilanteessa. Asiakasta tuskin kiinnostaa, mikä on edustamasi yrityksen sisäinen organisaatio, vaikka se monesti tärkeältä asialta saattaisi tuntua. Keskittymällä vain oman organisaatio-osan palveluihin, rajaat omaa kyvykkyyttäsi palvella asiakasta laaja-alaisesti ja ylläpidät siiloutumista.

granlundpulse-1120

Täysin tinkimätön ja väsymätön asenne asiakkaan odotusten ylittämiseen. Ei riitä, että teen tämän hyvin. Aina pitää miettiä, miten voisin ennakoida tulevien tilanteiden ratkaisemista tai miten samalla työllä voisi saada vielä enemmän aikaan.

Pitää heittäytyä asiakkaan housuihin ja miettiä, mikä olisi tässä tilanteessa minulle asiakkaana kaikkein hyödyllisintä?

Miten yritykseni muut asiakkaalle tuottamat palvelut tai asiakkaan yhteistyöverkoston tuottamat palvelut saataisiin paremmin tukemaan asiakkaan tavoitteita kokonaisuutena? Tähän pitää suhtautua intohimoisesti, jos tavoitteena on erinomainen asiakaskokemus. Muussa tapauksessa tulee tuotettua hyvää perustasoa, joka sekin luonnollisesti on ihan ok.

Verkostoituminen. Olet lähtökohtaisesti asiakkaalla töissä ja ratkaiset siis asiakkaan haasteita. Asiakkaan haasteet eivät rajaudu edustamasi yrityksen tuottamiin palveluihin, mistä syystä verkostot pitää olla kunnossa. Asiakas useimmiten arvostaa, kun pystyt tarjoamaan verkostostasi luotettavan kumppanin ratkaisemaan haasteen, johon omalla yritykselläsi ei löydy osaamista. Sinun on myös varmistettava, että verkostosi tuottaa vähintään samaa laatua kuin oma yrityksesi. Pelkkä liidien vinkkailu ei riitä, sinun pitää auttaa kumppaniasia onnistumaan tehtävässään. On siis oltava kykyä johtaa omaa kumppaniverkostoa. Näin siksi, että sinä olet vastuussa asiakaskokemuksesta.  Lisäksi tarpeen mukaan on pystyttävä toimimaan näin myös kilpailijoiden kanssa, esimerkiksi resurssipulan tai osaamisvajeen yllättäessä oman organisaatiosi.

Ville_Reinikainen
Ville Reinikainen kehittää Granlundin KAM-työskentelyä.

Intohimo asiakastyöhön. Asiakastyöskentely on työtä ihmiseltä ihmiselle. Ihmiset
tyypillisesti arvostavat sitä, että heidät otetaan huomioon ja heistä pidetään huolta (poikkeuksiakin varmasti löytyy J). Tämä pätee myös asiakastyöskentelyyn, asiakastyötä tekevän intohimona pitäisi olla asiakkaan huomioonottaminen ja asiakkaasta huolehtiminen.

 

Tässä ensimmäisiä steppejä, joilla voi aloittaa omaa henkilökohtaista matkaa kohti erinomaisen asiakaskokemusten tuottamista.

Yhdistystoiminta edistää tehokkaasti konesaliyhteistyötä

Jari_Innanen
Kirjoittaja Jari Innanen on Granlundin uuden Konesali-osaston johtaja.

Olen ollut mukana Finnish Data Center Forum Ry:n puheenjohtajana rakentamassa Suomeen konesaliammattilaisten verkostoa nyt noin kaksi vuotta.

Ajatus yhdistyksen perustamisesta tuntui ensi alkuun vaikealta ja hiukan vastenmieliseltä. Omia kokemuksia aktiivisesta yhdistystoiminnasta ei juuri ole ja käsityksenikin oli, että Suomessa yhdistyksiä on ihan liikaa ja jokaista ajatusta sekä aatetta varten ei yhdistystä tulisi perustaa. Toisaalta Suomessa yhdistyksen perustaminen on verraten helppoa ja tarjoaa hyvän tavan luoda yritysten ja henkilöiden välinen verkosto sekä mahdollisuudet esimerkiksi kerätä rahaa tarkoituksiin, jotka palvelevat koko toimialan etua.

Hukkalämmöllä maailmalle

SFS:lle tarjottiin mahdollisuutta osallistua konesalien hukkalämmönhyödyntämiseen liittyvän standardin laatimiseen, mutta rahoitusta tähän standardityöhön ei ollut.

Hukkalämmön hyötykäyttö voi Suomen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden kannalta olla ratkaiseva tekijä lähitulevaisuudessa, kun yritykset valitsevat konesalien sijoitusmaita.

FDCF syntyi, kun yhdeksän konesalialalla toimivaa yritystä perusti yhdistyksen ja sai turvatuksi standardin kehittämiseen tarvittavan rahoituksen ensimmäiseksi vuodeksi. Suomen edustaja saatiin mukaan standardiprojektiin ja koko standardin kirjoitus myöhemmin tehtiin Suomen toimesta (Energy reuse factor).

Yhdistystä ei kuitenkaan kannattanut perustaa vain tätä tarkoitusta varten ja siksi sille määriteltiin myös seuraava tehtävät:

  • Luoda konesaliammattilaisten verkosto
  • Järjestää jäsenille sekä alalle yleensä tapahtumia ja koulutusta
  • Aktivoida yrityksiä vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön alan muiden yritysten kanssa
  • Kehittää alaa Suomessa siten, että kilpailukykymme on kansainvälisesti erinomainen
  • Toimia linkkinä, kun kansainväliset toimijat etsivät kumppaneita ja palveluja tarjoavia yrityksiä Suomesta
  • Edunvalvonta (ja lobbaus)

Hukkalämmön hyötykäytöstä voit lukea lisää aiemmasta blogitekstistäni.

datacenter-netti

Suomessa osataan tehdä yhteistyötä ja sitä myös arvostetaan

Hyvin nopeasti huomattiin, että tällaiselle yhdistykselle oli selkeä tarve. Nyt yhdistyksellä on yli 40 kannatusjäsenyritystä sekä lähes 150 henkilöjäsentä. Yhdistys on kasvanut pääosin siten, että jäsenet ovat suositelleet kumppaneilleen yhdistykseen liittymistä ja kasvu on toteutunut ilman markkinointia.

Yhdistyksen toiminta on aktiivista ja FDCF järjestää muun muassa seminaareja sekä osallistuu ja avustaa oppilaitoksia konesalisektorin koulutusohjelmissa, toimii aktiivisena osapuolena standartoimistyössä, tarjoaa kattavan verkoston ja kontaktipinnan alan eri yrityksiin, on antanut myös esimerkiksi lausuntoja konesalien verotuskysymyksiin.

Verkostoituminen ja kansainvälistyminen saa liikkeelle

Hiljattain luin Helsingin Sanomista, että Suomessa on 135 000 yhdistystä, joissa 40 000:ssa ei ollut aktiivista toimintaa vuoden 1995 jälkeen. Joskus voi olla vaikea tunnistaa ja tunnustaa tilanne, jossa parempi olisi laittaa lappu luukulle ja keskittyä muihin asioihin.

FDCF:n osalta tilanne näyttää onneksi päinvastaiselta ja viitteitä olisi siitä, että tässä tapauksessa yhdistystä pitää viedä oman toimen ohella tehtävästä harrastetoiminnasta ammattimaisemmin johdetuksi toiminnaksi. Tämä mahdollistaisi paremmin muun muassa kansainvälisien kontaktien ja rajapintojen välisen kanssakäymisen sekä edunvalvonta ja lobbaustehtävät.

Konesalisektorille investoidaan Euroopassa lähivuosien aikana kymmeniä miljardeja ja Suomella on mahdollisuus olla mukana toteuttamassa projekteja ja palveluja tähän liiketoimintaan.

fcdfSuomessa konesaliammattilaiset haluavat verkostoitua ja ala kehittyy vauhdilla, joten jatkuvasti on myös uutta tietoa jaettavana. Alan salamyhkäisyydestä (kohdekohtaiset vaitiolositoumukset) huolimatta toimialalla mukana olevat tahot jakavat tietoa ja kokemuksia, jotta yritykset voivat oppia toistensa virheistä ja kehittää toimintaa.

Granlundin Mission Critical mukana alan kehityksessä

Syyskuussa Granlundille perustettiin Mission Critical -osasto, jonka yhtenä perustehtävänä on konesalien suunnittelu- sekä konsultointitehtävät. Granlundin näkökulmasta on erinomaista, että Suomeen on syntynyt organisaatio, joka edistää alaa Suomessa yleisesti ja lisää Suomen kilpailukykyä. Olemmekin olleet mukana kannatusjäsenenä FDCF:ssä yhdistyksen alusta alkaen. On yhteinen etu, että alalla toimivat tahot ovat ammattilaisia ja ajan tasalla alan kansainvälisestä kehityksestä.

Lisätietoja yhdistyksestä löytyy nettisivuilta ja yhdistyksen uudesta esitteestä.

Nuoret suunnanmuuttajina

Teksti: Ella Rautio

Nuoret ovat enemmän ja enemmän tietoisia siitä, että ilmastonmuutos ei ole keksitty juttu ja että sen vaikutukset alkavat jo näkyä ympäristössämme. Koulussa on jos ala-asteelta lähtien puhuttu kierrätyksestä ja energiansäästöstä ja yläasteella ilmastonmuutoksesta, mutta vasta viime vuosina olen nähnyt nuorten muuttavan elämäntapojaan ekologisempaan suuntaan. Muutos voi johtua varttumisesta ja viisastumisesta, mutta myös sosiaalisella medialla on ollut osansa muutokseen. Nuoret ihannoivat enemmissä määrin kestävän kehityksen mukaisesti eläviä ihmisiä ja tutustuvat erilaisiin elämäntapavaihtoehtoihin internetissä.

shutterstock_305140589

Päätin tehdä kyselyn nuorille blogikirjoitukseni aiheesta, jotta saisin tietää enemmän heidän mielipiteistään ja kuulla erilaisia näkökantoja asiaan liittyen. Halusin ottaa selvitykseen mukaan sellaisia nuoria, joilla olisi jonkinlainen käsitys Granlundin toimialasta ja näkemyksiä ympäristöön ja kiinteistöihin liittyen.Otin yhteyttä Helsingin Evankelisen Opisto HEO:n, arkkitehtuurilinjaan. Sain mahdollisuuden järjestää kyselyn, johon vastasi kahdeksan opiskelijaa.

Vastuullisuus on käsite, joka nousee esiin eri medioissa. Se on erittäin tärkeä käsite, mutta laajuutensa takia joskus hankala hahmottaa.

Vastuullisuutta on toimia mahdollisimman kestävällä ja ympäristöystävällisellä tavalla, mutta myös toimia eettisesti ja pyrkiä jatkuvaan kehitykseen. Arkkitehtuurinuoret pitivät vastuullisuutta tärkeänä ja tiesivät käsitteen olevan laaja. Monet nuoret ovat esimerkiksi vaihtaneet ruokailutottumuksiaan enemmän kasvisruokapainotteiseksi tai täysin vegaaniseksi. Tämä muutos ekologisempaan syömiseen vähentää kasvihuonepäästöjä runsaasti. Itsekin olen alkanut miettimään syömisiäni enemmän ja vähentänyt etenkin lihatuotteiden kulutusta runsaasti.

Osa kyselyyni vastanneista nuorista kertoi käyttävänsä julkisia kulkuvälineitä tai pyöräilevänsä paljon, jottei autoa tulisi käytettyä liikaa. Lyhyet välimatkat he taittavat kävellen. Kierrättäminen nousi esiin monen vastauksissa. Kierrätys on erittäin tärkeää, jotta jätteitä voidaan hyötykäyttää.

Energiatehokkuus tarkoittaa vähemmän rasitusta ympäristölle ja luonnolle. Se on energian tehokasta käyttöä ja kasvihuonepäästöjen vähentämistä kustannustehokkaalla tavalla.

Kyselyyni vastanneet tulevaisuuden arkkitehdit aikovat tulevaisuudessa kiinnittää huomiota asiaan töitä tehdessään, jotta kaikki kiinteistöt saavuttaisivat hyvän energiatehokkuuden tason.

Tällä hetkellä suurien muutosten tekeminen ei ole heille ajankohtaista, ja energiatehokkuuteen pyritään pienillä muutoksilla, kuten energiansäästölampuilla.

Kysyin nuorilta myös heidän suhtautumistaan uusiutuvaan energiaan. Pitäisikö sitä lisätä ja minkälaista uusiutuvaa energiaa pitäisi suosia? Kaikki kannattivat uusiutuvaa energiaa. Eniten haluttiin lisätä aurinko- ja tuulienergian käyttöä. Yksi opiskelija ehdotti, että esimerkiksi julkinen liikenne voisi kulkea uusiutuvalla energialla.

ella_rautio_20160520

Sosiaalisella medialla on ollut suuri vaikutus nuorten ja vanhempienkin ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen.  Somesta löytyy paljon aktivisteja, jotka toiminnallaan lisäävät tietoisuutta ympäristöstä. Osa lähestyy asiaa positiivisuuden kautta, toiset taas jyrkemmin. Onnistuneiden kampanjoiden tai sometempausten johdosta tietoisuus ekologisista valinnoista ja planeettamme huonovointisuudesta leviää erittäin nopeasti.

On hienoa nähdä, miten asenteet ja tottumukset ovat muuttuneet lähivuosina. Toivottavasti samanlainen kehitys jatkuu ja voimme yhdessä vähentää ympäristölle haitallisia asioita.

Kirjoittaja on Granlund Consultingin harjoittelija.