Ensimmäiset Finzeb-jatkot vietettiin St Urho’s Pubissa helmikuisen loppuseminaariin jälkeen. Nyt työryhmän raportti on valmis ja luovutettu ympäristöministeriölle tulevaa säädösvalmistelua varten. Entäs ne seuraavat Finzeb-jatkot?

Granlundilla oli ilo päästä mukaan rakentamisen energiatehokkuutta Suomessa linjaavaan Finzeb-projektiin. Roolimme oli toimia pääkonsulttina hankkeessa. Osallistuimme myös hankkeen rahoitukseen omalla työllämme.

Finzeb oli ainakin projektina menestys. Olisiko Suomessa koskaan valmisteltu lakeja ja määräyksiä näin avoimesti? Pieni liioittelu sallittakoon, säädösvalmisteluhan on vasta käynnistymässä. Kaikki olivat tervetulleita mukaan työpajoihin ja välituloksia julkaistiin avoimesti. Jatkotyöt ministeriössä ja eduskunnassa määrittävät, saatiinko aikaan jotain konkreettistakin.

Finzebin tavoitteeksi asetettiin: Tiukennusta energiatehokkuuteen, mutta kuitenkin niin, että ei vaaranneta rakentamisen laatua ja laiteta liian kovia tavoitteita käytännön toiminnalle. Olisihan se ihan mukavaa, että markkinaa ei betonoida vaan enemmänkin avattaisiin rakentamis- ja energiasektorille uusia mahdollisuuksia.

Entä mitä saatiin? Itse kuvittelin, että polemiikkia tulisi haasteellisuuden puutteesta, mutta toisin kävi. Tavoitteita epäillään ainakin kiinteistön omistajien parissa liian koviksi. Eristejengi haluaisi puolestaan lisää villaa seiniin. Ja moni on sitä mieltä, että tekniikkaa tulee liikaa. Voiko tämä toimia?

Lähtökohtana lähes nollaenergiarakentamisessa on tietysti se, että jos se olisi jo tänään kannattavaa, niin kaikki rakentaminen olisi lähes nollaenergiarakentamista. Näin ei kuitenkaan ole. Määräysten ja yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna tähtäin on paljon pidemmällä kuin liiketoiminnan tai sijoittamisen kannalta. EU:n näkökulmasta lähes nollaenergiarakentamisen takaisinmaksuajan tulee olla 20 tai 30 vuotta. Ilmastonmuutoksen osalta tuloksia isoissa asioissa, kuten rakennussektorilla, pitäisi saada aika nopeasti.

Ovatko energiatehokkuuden tavoitteet uudisrakentamisen nykymääräyksistä uuteen lähes nollatasoon oikeasti tiukkoja? Finzeb-projekti esitteli tuloksia prosentuaalisina kiristyksinä nykymääräyksiin. Toimistoissa näyttää tiukalta, asunnoissa löyhältä. Prosentit myös hämäävät. Todellisuudessa nykyinen rakentamisen taso esimerkiksi toimistoissa on paljon parempi kuin nykymääräysten taso.

Entä mihin tasoon haluamme uudisrakentamisen virittää? Otetaan automaailmasta esimerkkejä. Autoissa energiatehokkuuden ja päästöjen kehitys on ollut huima. Yritysten autopolitiikat määrittelevät raja-arvoja ja markkinoinnin keihäänkärjet ovat täynnä ympäristöasiaa. Kuluttajat ovat selvästi ostaneet asian.

Onko niin, ettei kukaan pysty brändäämään lähes nollaenergiarakentamista? Eikö kukaan ole valmis maksamaan siitä 30 €/m2 enemmän, jolloin päästään lähes nollaan tai 130 €/m2 enemmän, jolloin mukaan saadaan jo kaikki herkut. Eikö tekniikka taivu niin kuin autoissa? Tila voisi auttaa käyttäjäänsä ja kertoa avoimesti missä mennään. Mobiilipalautekanavan kautta käyttäjä voi viestiä ongelmistaan ja saada apuja. Autossa laatu on suorituskykyä ja muotoilua. Kiinteistöissä vastaavasti ainakin tilojen toimivuus ja sisäympäristön laatu ovat tärkeitä laatuasioita, joita ei saa unohtaa.

On mielenkiintoista nähdä miten rakennus- ja kiinteistöklusterit asiaa käsittelevät. Syntyykö uutta tarjontaa ja erilaisuutta? Vai mökötelläänkö asia hiljaiseksi ja lobataan päättäjiä tekemään mahdollisimman vähän. Konsultit aina innostuvat uusista jutuista, kun vanhoja kertaamalla asiat eivät oikein kehity ja bisneskin laahaa. Saisimmeko mukaan myös mahtavia gryndereitämme ja omistajia? Elämme mielenkiintoisia energia-aikoja.

Kirjoittaja: Pekka Metsi