Jouluvalot ja kiertotalous

Sanna Forsman ENERGIATEHOKKUUS , , , , ,

Kiertotalous taitaa olla uusi musta.

EU:n komissio julkaisi joulukuun alussa kiertotalouspaketin ja kiertotaloutta vahvistavan toimenpideohjelman.

Valaistusalalla on viime vuosina puhuttu pitkään ja hartaasti ledeistä ja niiden energiatehokkuudesta. Sähkönkulutuksen pienentäminen on toki elintärkeää.

Ledivalaisimet ovat kuitenkin täynnä elektroniikkaa, joten 5–10 vuoden kuluttua, kun ne alkavat vikaantua, ovat ne todennäköisesti yhtä esihistoriallisia kuin vanhat kännykätkin. Niille ei voi tehdä enää mitään muuta kuin uusia kokonaan.

Mitä tapahtuu kaikelle sille vanhentuneelle ledivalaisinten elektroniikka-, alumiini- ja muoviromulle, jota alkaa pian kerääntyä paljon nopeammin kuin tähän asti on totuttu? Onko jatkuva uusiminen kestävää kehitystä? Kuinka paljon valaistusjärjestelmistä saadaan mukaan kiertotalouden piiriin?

Jos olemme tosissamme huolissaan ehtyvistä luonnonvaroista, tuotannon ympäristövaikutuksista ja tuotantoketjun materiaalivirroista – kuljetuksineen maapallon ympäri – myös meidän valaistusalalla pitäisi kehittää lisää ratkaisuja osaksi kiertotaloutta.

Valaistuksen, ei valaisimien, kierrättäminen on yksi mahdollisuus.

Väliaikaiset valotapahtumat tuovat ympäristöömme uusia merkityksiä. Valolla ja valaistuksella voi luoda uutta identiteettiä. Väliaikaiset toteutukset voi tehdä isommin ja rohkeammin, jolloin voi herätä keskustelua sekä ajatuksia myös uusista, pysyvistä ratkaisuista.

Rakennusten ja ympäristön tuunaaminen valolla väliaikaisesti ei vaurioita, ei tuhoa eikä kuluta liikaa energiaa. Kalliit, käyttöiältään rajalliset tekniset laitteet siirretään uusiin kohteisiin, jolloin niistä saadaan otettua kaikki hyöty irti.

Keskustelimme tästä aiheesta asiantuntijamme Ilkka Paloniemen kanssa Granlund Webinarissa juuri ennen talviaikaan siirtymistä. Pimp your Building! -webinaari on katsottavissa myös Youtubessa.

Yle uutisoi viime viikolla valotapahtumabuumista, joka on innostanut kaupunkeja ja kuntia ympäri maailman.

Uutisessa Paloniemi, joka toimii myös Lux Helsinki -valotapahtuman taiteellisena johtajana, korosti erityisesti sitä, kuinka valotapahtumat tuovat ihmisiä yhteisen kokemuksen ääreen ja katsomaan ympäristöään uudesta näkökulmasta. Valotapahtuma on kaupunkitapahtuma.

Väliaikainen valaistus on noussut tänä syksynä myös globaaliksi yhteiskunnallisen viestinnän ja osallistamisen keinoksi.

#UNblue tempaus valaisi tunnettuja rakennuksia ympäri maailman Unescon 70-vuotisen historian kunniaksi YK:n sinisellä värillä.

21828426794_53b5893770_h
Kuva: #UNblue

Terrorismia vastaan on noustu samoin keinoin Pariisin iskujen seurauksena #PrayforParis-teemalla. Ranskan lipun värit valaisivat myös Helsingin Finlandia-talon julkisivun vapaaehtoisten voimin.

PrayforParis Ilkka Paloniemi kuva
Kuva: Ilkka Paloniemen Twitter-tili

Jouluvalot väliaikaisesta sesonkivalaistukseksi

Joulun lähestyessä väliaikainen valaistus on meille kaikille tuttua. Jouluvaloista on alettu puhua kausivalaistuksena, jotta valoja kehtaisi käyttää yli koko pimeimmän kaamoksen.

Australian Canberrassa on menty vähän äärimmäisyyksiin hellepäiviä odotellessa, vaikkakin osin hyväntekeväisyyden nimissä:

Kalasatamaan syttyi jo viime jouluksi samanlainen moderni joulupuu, mutta ennätyksiä ei siellä rikottu.

Espan lava Helsingissä on muuttunut valojoulukalenteriksi Galleria Kandelan taiteilijoiden toimesta.

Kotona meillä alkoi sesongin jouluvalotuunaus jo joulukuun alussa, sateen tihkuessa niskaan. Onneksi joku oli pakannut kamppeet nätisti ja siististi viime keväänä, joten homma sujui kivuttomasti ja kaikki vanhat laitteet toimivat yhä. Ajastimet ja ledit takaavat takapihan energiatehokkuuden myös meillä.

Sannan jouluvalot

Valoisaa joulua kaikille.

Ps. Valoa vuodenvaihteeseen tuo Lux Helsinki -valotapahtuma (6-10.1.2016). Lumesta voimme haaveilla vaikkapa valoisan valopilven alla!

Cloud_by_Caitlind r.c. Brown & Wayne Garret
Lux Helsinki 2016: Cloud. Tekijät: Caitlind r.c. Brown & Wayne Garret

 

 

 

 

 

 

Circular Economy and the Construction Industry

Ken Dooley IN ENGLISH, RAKENNETTU YMPÄRISTÖ , , ,

Presentation1 Dooley 09122015I have been to a number of sustainability conferences and events this year and I have noticed that circular economy seems to be the latest phrase being used to describe sustainable construction materials. In the various keynote speeches that I have heard, it seems to have replaced phrases such as life cycle assessment (LCA), life cycle costing (LCC) and embodied green house gas emissions. This raises the question: how is circular economy different from these other terms?

LCA, LCC and embodied emissions calculations are all still relevant today and especially when a product consumes energy over it’s lifetime. Their purpose is to show which material or product produces the lowest environmental impact over it’s whole life from manufacture to disposal (cradle to grave). One of the most typical decisions involves the selection of a building’s superstructure and the comparison of timber, concrete and steel.

However, circular economy takes a slightly longer term approach and has a greater focus on the material or product at the end of its life. When the material or product has reached the end of its life, circular economy prefers the component to be reused in its existing form rather than just recycled. In order to facilitate reuse, designers are encouraged to consider how the building will be disassembled at the end of its life and this process is called design for disassembly or design for deconstruction.

Circular Economy and Buildings

Kasper Guldager Jensen of 3XN architects gave an excellent presentation entitled Circular Sustainability at the Finnish Green Building Council’s recent Green Celebration event.

GC_Ken_Dooley
Writer is the Sustainability Group Manager at Granlund Consulting

He claimed that a new building can be prepared for a circular future at a cost of only an additional 0.35% of the construction budget. In other words this is the cost of designing for disassembly. This calculation is based on a 42 000 m2 new build Danish office building which has a budget of 115 million euros.

When we consider the end of this building’s life then the demolition costs are € 2.15 million at today’s rates. Jensen claimed that in the future companies will not have to pay for the demolition of a building that has been designed for disassembly.

Instead the owners of these buildings will earn money from the disassembly and harvesting of materials to a value of approximately 4% of its new build value. The owners of the Danish office building that was used as a case study will actually be paid € 4.7 million for the building materials at the end of the buildings life.

Urakoitsija on ystävä

terojarvinen SUUNNITTELU, YHDESSÄ TEKEMINEN , , , , , ,

Ainoa2_Kuva8

Pohjoismaissa talotekniset urakoitsijat käyttävät suunnittelijan tekemää tietomallia rakentamiseen. Suunnittelijan mallinnus on riittävän tarkka kohteen toteuttamiseksi niiden perusteella.

Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa talotekniikan urakoitsija tekee itse tarvitsemansa tietomallit. Tällöin suunnittelijan tekemät mallinnukset toimivat heillä pääosin skisseinä oman mallinnuksen aloittamiselle. Urakoitsijat eivät välttämättä silti mallinna koko rakennusta, vaan vain teknisesti haastavat kohteet – käyttötarkoitukseen parhaiten soveltuvimmalla ohjelmistolla.

Näiden mallien perusteella urakoitsijat voivat tehdä esivalmisteet, aikataulutuksen sekä kustannusseurannan. Yhdysvalloissa yksi suurimmista syistä mallintaa ilmanvaihtoverkostot on se, että he saavat mallista pellinlevitystiedot.

Yhdistämällä ja yhteistyöllä parhaat ominaisuudet sekä suunnittelijalle että urakoitsijalle

Sekä pohjoismaisessa toimintatavassa että Yhdysvaltalaisessa tavassa on omat hyvät ja huonot puolensa. Pohjoismaissa TATE-verkostoissa on matematiikka mukana, verkostot ovat tasapainotettuja ja mitoitettuja.

Yhdysvalloissa näin ei ole, sillä mallit on tehty vain asennuksen käyttötarpeisiin. Tästä syystä Yhdysvaltalaiset mallit ovat geometrian tarkkuudelta tarkempia ja käyttökelpoisempia kuin pohjoismaissa.

Pystyisimme Suomessa yhdistämään nämä kaksi asiaa toisiinsa – matemaattisesti toimivan järjestelmämallin, joka on esivalmistekelpoinen urakoitsijalle. Mallin, jonka tarkkuustaso ei ole pelkästään as-built ennen kuin on asennuksia edes aloitettu. Mallin, joka sisältää oikean tuotetiedon ollen näin käytettävissä ylläpidon lähtötietomallina.

Meillä on kaikki työkalut tällaisen mallin aikaansaamiseksi.

Yhteistoiminnallisissa sopimusmalleissa suunnittelijalle ja urakoitsijalle annetaan lupa tehdä yhteistyötä. Näiden sopimusten sisään on leivottu mahdollisuus miettiä itse, millä tavalla saavutetaan asetetut tavoitteet parhaiten ja kustannustehokkaimmin.

Avainsana tässäkin metodissa on siis yhteistyö. Urakoitsija ei ole järjestelmäsuunnittelun ammattilainen, eikä suunnittelijalla ole tietoutta kustannuksista tai asennusten haasteista. Yhdessä he kuitenkin hallitsevat kokonaisuuden, kun asenne ja toisen työn kunnioittaminen on kunnossa.

Tero_Jarvinen
Blogin kirjoittaja Tero Järvinen haluaa lisätä yhteistyötä tietomallipohjaisen suunnittelun edistämiseksi.

Resepti  asennuskelpoisen, matemaattisesti toimivan talotekniikan tietomallin tekemiseksi:

  1. Allianssi- tai partnerisopimus, jossa urakoitsijan ammattitaito on mukana jo hankevaiheessa
  2. Suunnittelija tekee järjestelmävalinnat ja mitoitukset yleissuunnittelutasolle käyttäen urakoitsijan kustannustietoutta apuna.
  3. Toteutussuunnitelu tehdään yhdessä urakoitsijan kanssa. Suunnittelija mallintaa, urakoitsija ohjaa asennusteknisiä ratkaisuja. Suunnitelma tehdään heti niillä tuotteilla, joita aiotaan kohteessa käyttää.

Väitän, että ylläkuvatulla toimintatavalla lopputuote on laadukkaampi, kustannustehokkaampi ja toimivampi kuin nykysysteemillä tuotetut ratkaisut. Lisäksi pääsemme eroon tappelemisesta – meidän pitää olla samassa veneessä kärsien tappiot ja voitot yhdessä.

Parasta tässä toimintamallissa on se, että saamme tehdä virheitä. Koska toiminta on läpinäkyvää, virheet löydetään ennen kuin aletaan rakentaa.

Kenenkään osapuolen intressissä ei ole peitellä löytämiään ongelmakohtia ajatellen, että muutaman kuukauden päästä asiaa korjattaessa voitaisiin lisälaskuttaa asiakasta.

Kahden eri osapuolen ammattitaito tulee huomioiduksi, jolloin  ratkaisut on pidemmälle mietittyjä ja toteuttamiskelpoisempia.

Tekniikan sijaan hyvinvointia – talotekniikan uudelleenmäärittelyn mahdollisuuksia.

Pekka Metsi HYVINVOINTI, RAKENNETTU YMPÄRISTÖ , , , ,
Pekka_Metsi
Pekka Metsi nostaa talotekniikan keskiöön energiatehokkuuden, sisäympäristön ja teknisen toimivuuden – mutta myös toimivan yhteistyön.

Ammattilaisten näkökulmasta talotekniikka on kaapeleita, kanavia, ilmanvaihdon lämmöntalteenoton hyötysuhdetta ja paljon muuta mielenkiintoista. Olemme määritelleet itsemme konkretian, tekemisen ja materiaalin, kautta. Tämä taitaa olla rakennusalalla (ja muuallakin) aika yleistä.

Monet muut toimialat ovat lähestyneet asiaa eri tavalla. Harva puhuu tuotantolinjasta. Mitä lähemmäs kuluttajabusinesta mennään, sitä enemmän annetaan tilaa elämyksille ja tunteille.

Vaateteollisuus on markkinoinnissaan muotia, eikä siellä mainosteta vietnamilaisen CAD-CAM tuotannon tehokkuudella.  Autojen markkinointi on hiilijalanjälkeä (tosin vähän huonommalla uskottavuudella viime aikoina) sekä lähinnä miehiseen itsetuntoon vetoavia voimaominaisuuksia.

Myös softakehitys on saanut oman toimialansa brändättyä loistavasti. Eikö meille olekin muodostunut kuva, että kyseessä on jatkuva innovaatioiden generointi yhteisöllisessä ilmapiirissä, ja vähän pizzaa ja kokista päälle? Cool.

Todellisuus saattaa olla aika arkista arkkitehtuurien suunnittelua, algoritmien hieromista, testausta ja jatkuvaa trimmausta.

Miten määritellä talotekniikka uudelleen?

Voisimmeko talotekniikassa rakentaa uutta määrittelyä vaikkapa seuraavan kolmen pointin pohjalta:

shutterstock_85657651_web
Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta.

Energiatehokkuus – tämä on jo vahvasti agendalla. Rakennukset käyttävät noin 40 prosenttia maailman energiasta ja maailman ehkä suurin haaste on ilmastonmuutos.

Energia-asia on lähes yhtä kuin sen ratkaisu. Energiatehokkuuden kehittäminen on helpoin ja halvin keino. Ja talotekniikka on energiatehokkuuden tärkein osatekijä.  Selvä tapaus.

Sisäympäristö – länsimainen ihminen viettää jopa 90 prosenttia ajastaan sisätiloissa. Sään sijaan sisäilman laadun tulisi olla smalltalkkien kestoaihe.

Osaamme kyllä alallamme sisäilman, mutta emme lainkaan osaa viestiä siitä tilojen käyttäjälle. Kuinka moni tätä lukiessaan voi helposti tarkastaa tilansa lämpötilan tai hiilidioksidipitoisuuden? Kehittyvillä markkinoilla, kuten Kiinassa, haaste on vielä aivan omassa mittaluokassaan. Tässä meillä on vielä paljon kehitettävää, varsinkin käyttöliittymien ja oikean informaation jakamisen suhteen.

Tekninen toimivuus – halusimme tai emme, tekniikan määrä lisääntyy myös rakennuksissa. Tämä tekniikka on pääosin talo- ja tietotekniikkaa ja näiden yhdistelmiä.

Kaikki ymmärtävät, että leikkaussalissa tekniikan toimivuus on kriittistä. Mutta vastaavanlainen kriittisyys alkaa lisääntyä kaikenlaisessa toiminnassa. Perusjärjestelmien toimivuuden lisäksi olemme saaneet uusia haasteita mm. kyberturvallisuudesta ja energiaratkaisujen voimakkaasta kehityksestä. Tämä haastaa alamme, sillä varsinkin uusi kokonaisvaltaisempi lähestyminen automatiikkaan on tarpeen.

Kaikki kiteytyy hyvinvointiin

Toimisto-3_web
Alamme kiteytyy ihmisten hyvinvointiin.

Kolme edellä mainittu pointtia voisimme leipoa yhteen yhteiseen tavoitteeseen – ihmisten hyvinvointi. Siitähän alamme toiminnassa aidosti on kyse. Taustalla on paljon tekniikkaa ja tekemistä, mutta voisi olla monessa mielessä hyödyllisempää puhua lopputuloksesta ja tuotettavasta hyödystä. Ajoituskin olisi mainio.

Miten tämä sitten tehdään? Ehdottaisin, ettei ainakaan aloiteta valittamalla tilauskäytäntöjen huonoudesta tai siitä, että pääurakoitsijat kiusaavat ja muut suunnittelijat eivät ymmärrä. Katsotaan mieluummin peiliin ja mietitään mitä itse voisimme tehdä.

Yksi konkreettinen ehdotus olisi jo olemassa. Sovitaan toimialamme sisällä, että muutamme asenteita siten, että jokainen projekti toteutetaan talotekniikan osalta allianssihengessä. Siis riippumatta urakkamuodosta, palkkiomallista tai muista yksityiskohdista.

Tuntuu siltä, että urakoitsijat ja suunnittelijat ainakin talotekniikan osalta ovat ajautuneet viime vuosina kauemmaksi toisistaan. Kuitenkin meillä on mitä suurimmassa määrin jokaisessa projektissa täysin yhtenevät tavoitteet: saada asiakkaalle energiatehokas, hyvä ja varmatoiminen sisäympäristö.

Tuodaan projekteihin mukaan enemmän yhteistyötä, vähemmän syyllisten etsintää muista osapuolista sekä ripaus modernia johtamista.

Muutos voi vanhan viisauden mukaan lähteä vain itsestä.

Me tarvitsemme toimivaa talotekniikkaa

karirintamaki DIGITALISAATIO, RAKENNETTU YMPÄRISTÖ , , ,

Alamme kannalta oli mainio uutinen, että Aalto Yliopiston uusi LVI-professori Risto Kosonen otti yhdeksi pääteemoistaan LVIA-järjestelmien toimivuuden. Tämä nosto hyödyntää todennäköisesti tulevaisuudessa meitä kaikkia, jotka vietämme 80-90% ajastamme sisätiloissa. Ihmiset tarvitsevat toimivaa talotekniikkaa ja siksi sen on syytä olla myös tulevaisuuden painopistealue. Myös meillä Granlundilla tämä huomioitiin jo muutama vuosi sitten ja jatkossa satsaukset tulevat yhä lisääntymään.

Kirjoittaja on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja
Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja

Takuuaika kannattaa hyödyntää

Rakennustyömailla on poikkeuksetta melkoinen loppuhässäkkä, jolloin usein kymmenet urakoitsijat yrittävät kuumeisesti saada oman osuutensa valmiiksi viime hetkillä. Kaiken tämän keskellä pyritään myös LVIA-järjestelmien virtaamat säätämään oikeiksi ja virittämään automatiikka kohdalleen. Hyvään, suunnitelmien mukaiseen lopputulokseen päästäänkin tässä vaiheessa vain harvoin. Joskus näiden loppuvaiheen toimien tärkeyskin unohtuu urakoitsijoiden taloudellisten paineiden ja projektipäällikön usein melko vähäisen talotekniikkaosaamisen takia.

Rakennuksen kahden vuoden mittainen takuuaika onkin syytä käyttää tehokkaasti LVIA-järjestelmien virittämiseen. Viime vuosiin saakka takuuajan mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty riittävästi. Tyypillisesti on lähinnä korjattu käyttäjien havaitsemia näkyviä puutteita ja pidetty vuosittaiset katselmukset, paneutumatta syvällisemmin siihen, ovatko asetetut tavoitteet saavutettu.

Positiivisia poikkeuksiakin on toki ollut. Muun muassa rakennusautomaatiosuunnittelijat ovat joissain tapauksissa seuranneet etäkäyttöohjelmistojen avulla rakennuksen toimintaa ja raportoineet havainnoistaan omistajille, käyttäjille ja urakoitsijoille.

Digitalisaation mahdollisuudet  

Uudentyyppiset, rakennusautomaatiosta saatavissa olevan mittausdatan analyysiin perustuvat työkalut helpottavat huomattavasti LVIA-järjestelmissä olevien toimimattomuuksien havaitsemista. Ne analysoivat jatkuvasti 24/7 rakennuksen sisäolosuhteita, järjestelmien toimivuutta ja energian käyttöä, ja vertaavat näitä tekijöitä asetettuihin tavoitearvoihin. Vasta kun edellä mainitut parametrit pysyvät tavoitearvojen sisällä, voidaan todeta rakennusprojektin valmistuneen.

Ohjelmisto on usein edullista hankkia, koska se ei vaadi erillisiä antureita tai lisälaitteita, vaan pystyy hyödyntämään rakennusautomaatiojärjestelmässä olevia sensoreita sellaisenaan. Muun muassa yöaikaan tapahtuvien toimintojen valvonta on ihmisvoimin niin kallista, että se jää ilman digitalisaatiota käytännössä tekemättä.

Tehdasviritetyt tuotteet

Perinteisesti LVIA -järjestelmät on kytketty toisiinsa ja viritetty toimivaksi kokonaisuudeksi vasta rakennustyömaalla. Uusi positiivinen kehityssuunta on valmistaa ja testata talotekniset järjestelmät yhä valmiimmiksi jo tehtailla.

Siisteissä ja hyvin valaistuissa olosuhteissa ilmanvaihtokoneet varustetaan sähkö- ja automaatiokeskuksilla, joissa on standardisoidut ja testatut toiminnot. Ilmavirtasäätimet kalibroidaan jo tehtaalla ja automaattiset vesivirtojen säätölaitteet huolehtivat verkostojen optimaalisista toimintapaineista ja lämpötiloista. Haasteena tässä mallissa voidaan pitää sitä, että erimerkkisistä laitteista toimivaksi kokonaisuudeksi integroitu järjestelmä vaatii perinteistä automaatiojärjestelmää määrätietoisemman ohjelmistoversioiden päivitysprosessin.

Jatkokehitystä tarvitaan

Tahdomme Granlundilla ottaa entistä suuremman roolin asiakkaidemme taloteknisten järjestelmien toimivuuden varmistamisesta. Toimialallemme tarvitaan uusia ohjelmistotuotteita ja toimintamalleja, joiden avulla energiatehokkaat rakennukset saadaan toimimaan tehokkaasti ja käyttäjän näkökulmasta viihtyisästi.

Tavoitteenamme tulisi olla hyvin toimivat järjestelmät ja käyttäjäystävällinen energiatehokkuus, samaan tapaan kuin esimerkiksi autojen ympäristöystävällisyyden ja turvallisuuden kehittämisessä on onnistuttu.

Kirjoittaja Kari Rintamäki on Granlund Pohjanmaa Oy:n toimitusjohtaja.

Muuttaako IoT rakennusautomaatioalan?

Heikki Ihasalo DIGITALISAATIO, RAKENNETTU YMPÄRISTÖ , , ,

IoT (Internet of Things, esineiden internet) -hypetystä ei ole voinut olla huomaamatta viime aikoina. Siitä kertoo myös Gartnertin Hype Cycle –kaavio, jonka mukaan esineiden internet on IT-muodin kärkinimi tällä hetkellä. Täysin selkeää määritystä esineiden internetille ei ole, mutta yleensä sillä viitataan halventuneeseen anturiteknologiaan, joka mahdollistaa tuotteiden yhdistämisen internetiin.

Esimerkkejä tästä ovat kodinkoneet, autot ja ihmisten hyvinvointia ja terveyttä mittaavat ratkaisut. Keräämällä tietoa laitteista pystytään tarjoamaan tehokkuutta sekä palveluja, jotka eivät olleet aiemmin mahdollisia. Parhaassa tapauksessa laitteet juttelevat automaattisesti keskenään, esimerkiksi vastaantulevat autot voivat vaihtaa tietoja liikenteen sujuvuudesta tai tarkasta säätiedosta.

Jos laitteet voivat tulevaisuudessa keskustella suoraan keskenään, tarvitsemmeko enää rakennusautomaatiojärjestelmiä kiinteistöihin? Tällä hetkellä kiinteistöjen älykkyys on rakennusautomaatiossa, joka hallinnoi laitteiden välistä viestintää sekä säätää ja ohjaa toimintoja. Korvaantuvatko nykyiset alakeskukset ja automaatiovalvomot tulevaisuudessa älykkäillä laitteilla? Mielikuvissa tässä ovat vastakkain ketterät esineiden internetiä edistävät kasvuyritykset sekä kankeat nykyistä teknologiaa hyödyntävät monikansalliset automaatioyritykset.

Kirjoittaja Heikki Ihasalo työskentelee Granlundilla johtavana asiantuntijana.
Kirjoittaja Heikki Ihasalo työskentelee Granlundilla johtavana asiantuntijana.

Aikaisemmat kokemukset

Älykkäiden laitteiden välisestä kommunikoinnista on rakennusautomaatioalalla kokemuksia jo parinkymmenen vuoden takaa. Silloin villeimmissä visiossa kenttäväylien uskottiin  hajauttavan älykkyyden toimilaitteille, jotka keskenään viestimällä muodostaisivat ohjaustoiminnot.  Ihan näin pitkälle ei olla vieläkään päästy, johtuen muun muassa älykkäiden antureiden korkeasta yksikköhinnasta. Sekä siitä, että vialliset laitteet ovat tukkineet tietoliikenneyhteyksiä ja kadottaneet yhteyden verkkoon. Kun rakennusautomaatiolla ohjataan kiinteistön toiminnan kannalta olennaisia prosesseja, kuten ilmanvaihtoa ja lämmitystä, ei usein tapahtuviin vikaantumisiin ole varaa.

Esineiden internetin yhteydessä puhutaan usein myös langattomasta viestinnästä. Langattomia ratkaisuja on kokeiltu rakennusautomaatiopuolella, mutta kiinteistöjen teknisissä tiloissa paksut seinät haittaavat langatonta tietoliikennettä. Siksi kaapelia vedetään edelleen laitteilta toisille.

Potentiaalinen sovellusalue IoT:lle

Kiinteistöjen teknisiä tiloja paremmin langattomuus sopii tiloihin, joissa kiinteistön käyttäjätkin liikkuvat. Näissä tiloissa ei ole tyypillisesti paksuja betoniseiniä heikentämässä laitteiden välisiä langattomia viestejä. Tällä hetkellä markkinoilla on jo tarjolla paljon erilaisia langattomia antureita (mm. lämpötila ja ilmanlaatu), joita käytetään osana rakennusautomaatioita tai erillisinä mittausjärjestelminä. Tavallista edelleen on, että kullakin taloteknisellä järjestelmällä on omat anturinsa, mutta avoimuuden lisääntyessä samaa anturia voitaisiin hyödyntää useisiin tarkoituksiin.

Esimerkiksi läsnäoloanturin tietoa voisivat hyödyntää ilmanvaihto-, valaistus-, murtohälytys- ja tilanvarausjärjestelmät sekä tilantehokkuusseuranta. Tällöin eri toimijat voisivat tarjota ohjelmistoja ja ratkaisujaan tukeutuen yhteiseen infrastruktuuriin. Avoimeen rajapintaan perustuvat anturit pienentäisivät kustannuksia ja tarjoisivat tilaajalle mahdollisuuden valita parhaat ohjelmistot ja palvelut kuhunkin tarkoitukseensa.

Uusia mahdollisuuksia

Esineiden internet avaa aivan uuden pelikentän nykyisten rakennusautomaatiojärjestelmien ulkopuolelta. Kiinteistöissä on tällä hetkellä paljon laitteita, jotka eivät vielä millään tavalla viesti omasta toiminnastaan. Ensimmäisiä sovellutuksia tällä osa-alueella ovat mm. roskasäiliöiden ja WC:n annostelijoiden täyttöasteen reaaliaikainen mittaus. Mittaustiedon avulla voidaan tarpeenmukaistaa säiliöiden tyhjennys ja toisaalta varmistaa, että WC:stä löytyy aina saippuaa ja pyyhkeitä.

Monet rakennusautomaatioyritykset ovat vuosien varrella laajentaneet tarjontaansa LVI-prosesseista turvatekniikan puolelle. Saa nähdä laajentuuko tarjonta IoT:n myötä jonain päivänä myös jätteiden- tai siivouksenhallintaan.

Konesalien hurja energiankulutus talteen

Granlund ENERGIATEHOKKUUS , , , , , , ,
Source: McKinsey Report. Revolutionising DataCenter Efficiency
Source: McKinsey&Company Report. Revolutionising DataCenter Efficiency.

Vaikka tietokoneet kehittyvät hurjaa vauhtia, ei tekniikka pysy mukana datan käsittelyn ja säilytyksen vaatimassa kasvuvauhdissa. Konesalien energiankulutuksen trendi on edelleen jyrkästi kasvava ja esimerkiksi McKinseyn tekemien tutkimusten mukaan konesalien energiankulutus tulee kaksinkertaistumaan vuodesta 2015 vuoteen 2020. Eennusteen mukaan vuonna 2020 konesalien energiankulutus vastaa noin seitsemää prosenttia maailman koko sähköenergiankulutuksesta.

Satojen miljoonien eurojen rakennusprojekteja

Rakentamissektorilla konesalien määrän kasvu tarjoaa paljon työtä rakentamiseen liittyen. Yleensä isoimpien konesalikeskittymien yhteyteen syntyy myös muuta IT-palveluliiketoimintaa sekä työpaikkoja. Esimerkiksi joidenkin arvioiden mukaan Googlen Haminan kohteen kokonaisinvestointi on jo yli miljardi euroa.

Jari_Innanen
Jari Innanen on Granlund konesali-palveluiden suunnittelujohtaja ja Finnish Data Center Forumin puheenjohtaja.

Oxford Researchin tekemän selvityksen mukaan Länsi-Eurooppaan tarvitaan vuoteen 2020 mennessä 60 isoa uutta konesalia, jotta kasvaviin tarpeisiin voidaan vastata. Suomi haluaa olla mukana tässä kehityksessä ja pärjätä kilpailussa, kun konesalien sijoituspaikoista päätetään.

Maamme merkittäviä kilpailuetuja ovat uudet kuituyhteydet Saksaan, edullinen sähkönhinta sekä kylmä ilmasto. Toistaiseksi kylmää ilmaa on hyödynnetty konesalien jäähdytyksessä (vapaajäähdytys), mutta palvelinvalmistajat kehittävät tuotteitaan jatkuvasti siten, että ne kestävät kuumempaa jäähdytysilmaa, jolloin vapaajäähdytys on mahdollinen myös lämpimissä maissa.

Silloin Suomen kilpailuetu heikkenee ja kilpailuetu menetetään, jos lämpöä ei hyödynnetä.

Konesalit lämpövoimalaitoksina

Koska konesalit ovat isoja lämmönlähteitä, voidaan niitä hyödyntää rakennuksien ja kaupunginosien lämmitykseen. Tällä hetkellä lämpöä ei kuitenkaan juuri hyödynnetä; esimerkiksi Suomessa on 1000 konesalia, joista noin kymmenessä hyödynnetään hukkalämpöä.

Suomessa ja Pohjoismaissa on kuitenkin käynnissä jo useampia hankkeita, joissa konesaleista syntyvää lämpöä tuotetaan kaukolämpöverkkoon ja käytetään esimerkiksi ympärillä olevien rakennusten lämmittämiseen.

Fakta on kuitenkin se, että vuonna 2020 Suomen sähköenergiankulutuksesta seitsemän prosenttia kuluu konesaleissa. Eikö olisi kaikkien osapuolien kannalta hyvä, jos tuosta määrästä suurin osa siirtyisi takaisin ”ilmaisenergiana” rakennuksien ja käyttöveden lämmitykseen?

Hukkalämmön hyödyntämisen mahdollisuudet ovat suuria. Siksi aina, kun uusia hankkeita suunnitellaan, tulisi tarkastella vaihtoehtoja siirtää konesalissa syntynyt lämpö hyötykäyttöön. Näin säästetään rahaa ja luonnonvaroja.

Globaali suorituskykymittari (KPI) lämmönhyödyntämiselle

Suomen Standardisoimisliitto (SFS) on yhdessä monien yritysten ja Finnish Data Center Forum Ry:n (FDCF) kanssa mukana kehittämässä globaalia suoristuskykymittaria hukkalämmön hyödyntämisille. Standardin avulla saadaan kansainvälisesti hyväksytty mittari konesalien ”lämmöntuotannolle” ja se tulee olemaan tunnustetusti ympäristöystävällisin tapa tuottaa konesalin jäähdytys. Konesalin hukkalämpöä kannattaa hyödyntää aina, mutta kylmän ilmaston maissa hyödyntämisen potentiaali on suurinta ja helpointa. Lämmön hyödyntäminen onkin yksi Suomen kilpailuetu konesalimarkkinoilla.

Tällä hetkellä konesalien energiatehokkuudella on vain yksi kansainvälisesti tunnustettu mittari (Power Usage Efficiency PUE), joka mittaa kohteen kokonaiskulutusta suhteessa itse prosessiin (palvelimien energian kulutus), mutta ei huomio lämmön hyödyntämistä.

Granlund vahvasti mukana kehittämässä alaa eteenpäin

Granlund on mukana FDCF:n toiminnassa partnerijäsenenä ja minä toimin yhdistyksen puheenjohtajana. Haluamme ehdottomasti olla eturintamassa kehittämässä alaa eteenpäin.

Granlundin kokonaisvaltaiset palvelut sekä vahva suunnitteluosaaminen tukevat erittäin hyvin asiakastarpeita konesaliprojekteissa sekä hankkeiden käynnistämiseen liittyvissä selvityksissä. Ala kehittyy kuitenkin valtavaa vauhtia ja siksi on tärkeää olla mukana aktiivisena toimijana konesalisektorilla ja omaksua uusia ratkaisuja sekä toimintatapoja.

Palveluverkkoja, osuuskaupan autoja, lentokoneita ja suuria säästöjä

heikkilonka2 ENERGIATEHOKKUUS , , ,

Äitini työskenteli 50-luvulla Kuusamossa opettajana. Työsuhde-etuihin kuului poro ja ahkio, koska koulu ja opettajan asunto sijaitsivat 15 kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Alue oli äärimmäisen köyhää. Yksi oppilaista ei voinut tulla kouluun, koska perheessä oli kymmenkunta lasta ja vain yhdet kengät. Jos koulunkävijä olisi ottanut ne mukaansa, eivät muut olisi päässeet pakkasessa pihan perälle. Nykyajan termein sanottuna: logistisia ongelmia riitti.

Johtava asiantuntija Heikki Lonka
Johtava asiantuntija Heikki Lonka

Kanadansuomalainen ystäväni Leo varttui Thunder Bayssä. Hänen isänsä ajoi kuorma-autollaan osuuskaupan kuljetuksia maanviljelijöille suomalaismetsään, joksi suomalaisten tilojen täplittämää aluetta tavattiin silloin kutsua. Talot tilasivat kaiken haravakoneista suolaan suomalaisesta osuuskaupasta.

Pikku-Leo pääsi usein mukaan näille reissuille. Joka talossa oli viivyttävä pitkään ja juotava pullakahvit, koska auto ja sen kuljettaja olivat ainoa yhteys ulkopuoliseen maailmaan. Englanninkielisistä radiolähetyksistä nämä ummikot kun eivät paljon ymmärtäneet.

Muuttuva maailma

Enää ei suomalaismetsissä asuta eikä jakeluauto kulje. Osuuskaupan kuljetusten ja pienten kyläkauppojen ajoista kaupan rakenne on muuttunut maailmassa paljon. Pienet kaupat ovat korvautuneet muutamalla isolla marketilla. Miksi me kuljemme itse pitkiä matkoja sen sijaan, että käyttäisimme lähikauppaa? Siihen vaikuttaa monia syitä. Suurissa kaupan yksiköissä hinnat saadaan painettua alas ja samalla valikoimaa voidaan pitää laajana. Saamme samalla rahalla parempaa laatua ja enemmän vaihtoehtoja. Matka-ajat ja kulkemisen kustannukset ovat samalla pudonneet. Kulkemisesta on tullut paljon helpompaa ja miellyttävämpää. Paitsi kenkiä, meillä on riittävästi autoja tai julkisia liikennevälineitä käytettävissämme.

Minkälainen kehitys on tapahtunut julkisten palveluiden tarjonnassa niistä ajoista kun kuljimme jalan ja ahkiolla? Miten julkinen sektori hakee tasapainoa hinnan, laadun ja matkan välillä? Kehitys julkisissa palveluverkoissa on kulkenut jossakin määrin samaan suuntaan kuin esim. kaupan alalla. Toimintaa keskitetään isompiin kouluihin, isompiin terveyskeskuksiin, isompiin paloasemiin.

Isommassa yksikössä ei olla niin haavoittuvia kuin pienessä. Yhden lääkärin poissaolo ei halvaannuta suuren terveyskeskuksen toimintaa ja työyhteisön jäsenet tukevat monella tavalla toisiaan. Vaikka potilaat ehkä joutuvatkin käyttämään hieman enemmän aikaa matkaan, heiltä ei kulu aikaa odotteluun paikan päällä. Kustannukset pysyvät kurissa, kun tasainen asiakasvirta hoitohenkilökunnalle pystytään järjestämään. Tilat saadaan tehokkaampaan käyttöön, kun isossa yksikössä on käytäviä ja muuta hukkatilaa suhteellisesti vähemmän kuin pienessä. Luonnonvaroja ja rahaa säästyy.

Palveluverkoissa on suuri mahdollisuus

Vielä julkisen puolen palveluverkoissa on paljon tehtävää. Esimerkiksi riittävän isoja kouluja on vähän. Keskimääräisessä suomalaisessa koulussa on 180 lasta. Suuremmat koulut mahdollistaisivat laadukkaamman opetuksen, pienemmät luokkakoot ja tasaisen opetuksen laadun. Oppilaskohtaiset kustannukset olisivat pienemmät. Hukkatilaa oppilasta kohden olisi vähemmän ja näin vuokrakuluja säästyisi. Jos pienet koulut korvattaisiin uusilla isommilla kouluilla, päästäisiin myös eroon sisäilmaongelmista. Tänään ne ovat joka neljännen oppilaan arkipäivää.

Granlundin tekemissä palveluverkkoselvityksissä ilmenee, että uusimalla koko Suomen nykyinen koulu- ja päiväkotiverkko, saavutettaisiin merkittäviä säästöjä vuosittain. Samalla opetuksen laatu paranisi ja ylläpidettävä rakennuspinta-ala pienenisi. Uusi kouluverkko myös kasvattaisi merkittävästi kannattavien investointointien määrää. Palveluverkon uudistaminen on mahdollisuus, joka saattaisi tarjota ratkaisuja julkisen talouden kestävyysongelmaan samalla, kun rakennushankkeet elvyttäisivät taloutta.

Visio koko kouluverkon uudistamisesta on toki teoreettinen, mutta siitä voidaan huomata yksi tärkeä asia: asioita kannattaa analysoida ja antaa erilaisille skenaarioille tilaisuus. Näin luodaan tuoretta ajattelua ja uusia mahdollisuuksia, joita voidaan taloudellisten realiteettien puitteissa toteuttaa.

Miksi näin ei tehdä? Tähän on useita syitä. Pelätään koulumatkojen pidentymistä, vaikka ajallisesti kysymys on usein minuuteista. Nykyinen kouluverkko tuntuu mahdottomalta uudistaa, vaikka se on iältään keskimäärin yli neljäkymmentä vuotta vanhaa. Tämän ikäinen rakennuskanta pitää joka tapauksessa korjata uutta vastaavilla kustannuksilla, miksei saman tien uusita se kokonaan?

Jostakin syystä julkisella sektorilla harvoin lasketaan investointien kannattavuutta, vaikka toiset investoinnit maksavat itsensä takaisin, toiset eivät. Usein puuttuu tietoa, vaihtoehtoisten verkkojen kustannuksia ei osata laskea.

Kaukaa katsomalla voi nähdä enemmän

Ihmisen henkinen rakenne on sellainen, että olemme nykyhetken ja olemassa olevan tilanteen vankeja. Filosofi David Humen mukaan ”siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten ne voisivat olla”. Meillä pitäisi olla kyky välillä nousta arkipäivän yläpuolelle ja nähdä asiat laajemmassa, lintuperspektiivissä. Näin me kuitenkin valitettavan harvoin teemme.

Eräänä päivän äitini luokkaan ryntäsi joukko oppilaita, jotka huusivat nähneensä lentokoneen. Äitini kysyi minkä kokoinen se oli, tarkoittaen tietenkin oliko kyseessä liikennekone vai pienkone. ”Tämän kokoinen” sanoivat pojat ja levittivät kätensä. Kuusamolaispojat eivät koskaan olleet nähneet lentokonetta eivätkä voineet ymmärtää sen oikeaa kokoa.

Jotta voimme suunnitella laadukkaat, tehokkaat ja terveelliset palveluverkot, meidän on pystyttävä katsomaan asioita etäältä. Meidän pitäisi pystyä näkemään asiat lentokoneperspektiivistä. Me sentään olemme nähneet lentokoneita ja lentäneetkin niillä.

Maailma muuttuu myös esitystekniikan mukana

ilkkapaloniemi DIGITALISAATIO, SUUNNITTELU , , , , , ,

Me ihmiset viestimme toisillemme koko ajan ja tähän kanssakäymiseen meillä on luontevasti evoluution kehittämät välineet, ensisijaisina puhe ja kehonkieli. Mutta viesti kulkee myös vaikka laulaen ja tanssien, mistä syntyy parhaimmillaan myös taidetta.

Kirjoittaja Ilkka Paloniemi on esitystekniikan johtava asiantuntija.
Kirjoittaja Ilkka Paloniemi on esitystekniikan johtava asiantuntija.

Nykyisin ihmisten väliseen kommunikaatioon tuo uuden lisän tekniikka moninaisissa muodoissaan. Audiovisuaalinen esitystekniikka on käytössämme lähes joka paikassa, melkein joka päivä. Urheilukilpailut tarvitsevat äänentoiston ja tulosinformaation, teatteriesityksissä luodaan oikeaa tunnelmaa valolla ja äänellä, ravintoloiden ääni- ja valomaisemat rakennetaan huolella. Kokoustilat varustetaan vähintäänkin videoprojektorilla ja parhaimmillaan neukkarin etäyhteydellä käydään globaaleja neuvotteluja.

Taskussa tiedon ja tekniikan valtatie

Digitaalisen teknologian valtava kehitys on mahdollistanut sen, että meillä kaikilla on taskuun menevä monitoimilaite, jossa on kamera, puhelin ja Internet. Meillä on henkilökohtaisessa käytössämme väylä tiedon valtatielle, reitti lähes kaikkeen maailmassa. Tällaisesta ei osattu edes haaveilla silloin, kun kuunneltiin yleis- ja rinnakkaisohjelmaa radiosta.

Periaatteessa me kaikki sometamme ja käytämme sovelluksia, niin viihtyäksemme kuin hyötyäksemme.

Fazer esittelykäytävän valaistus.
Fazer esittelykäytävä.

Sovellukset ovat nykyisin isoa liiketoimintaa. Tuotteiden kirjo on leveä ja esimerkiksi App Storessa on tällä hetkellä 1,5 miljoonaa sovellusta.

Toki kehitys kohtaa myös vastustusta. Kännyköiden ja sähköpostin tullessa oli niitäkin, jotka liikkuivat ”pärjään edelleen lankapuhelimella ja faxikin tulee perinteisesti kenkään” -asenteella. Samaa on nähtävissä edelleenkin.

Itse olen terveen uteliaisuuden kannattaja: tutustun ennakkoluulottomasti uuteen. Kokeilun jälkeen voi todeta, sopiiko uusi palvelu päivittäiseen tarpeeseen vai hylkääkö sen tarpeettomana.

Hyväkään tekniikka ei pelasta huonoa tilaa

Esitystekniikalla tarkoitetaan niitä sähköisiä järjestelmiä, joilla viestintää ja sisältöjä vahvistetaan: ääni paranee, valo auttaa näkemään oikeita asioita, lisäksi moni nykyesitys kaipaa tuekseen esimerkiksi kuvia.

Kun vastaanottajajoukko kasvaa, viesti kaipaa vahvistusta. Tästä tarpeesta syntyi äänentoisto. Historiassa äänenvahvistusta on tehty arkkitehtuurin keinoin, jo muinaisissa meksikolaisissa kaupungeissa oli aukioita, joilla oli mahdollista puhua yli kymmenelletuhannelle kuulijalle. Vielä nykypäivänäkin hyvin toimivat viestintä- ja kokoontumistilat on nostettava suunnittelun ja toteutuksen keskiöön. Hienoista esitysteknisistä järjestelmistä ei ole hyötyä, jos katsomosta ei näe tai kuulee esiintyjää.

Tiedekeskus Pilke, Rovaniemi. Näyttelyvalaistus.
Tiedekeskus Pilke, Rovaniemi.

Onkin tärkeää, että esittämiseen liittyvät tarpeet ymmärretään jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä tilaluonnoksia hahmotellaan tupakkiaskin kanteen. Laadukkaan ja hyvin suunnittelun toteutuksen avulla voidaan esitysten sisältöä syventää ja laajentaa.

Tilan perusasiat pitää kuitenkin olla kunnossa, ensimmäisinä kysymyksinä akustiikka ja luonnonvalon hallittavuus. Laadukkaalla äänentoistolla ei pysty pelastamaan meluisaa ja kaikuisaa tilaa. Tai jos videoprojektori sijoitetaan paikkaan, johon tulee runsaasti päivänvaloa, ovat onnistumisen mahdollisuudet niukat. Näistä syistä rakentamiseen liittyvissä projekteissa tarvitaan AV-esitystekniikan osaamista riittävän ajoissa.

Esitystekniikan muuttuva maailma

AV-esitystekniikan toteuttamisen piiri lisääntyy kokoajan. Tämä tarkoittaa kokonaan uusia toimialoja ja uudentyyppisiä sisältösovelluksia.

Otetaan esimerkiksi sairaala. Toki terveydenhuollossa on aiemminkin varusteltu auditorioita sekä neuvotteluhuoneita AV-järjestelmin, mutta nykyisin tallennetaan vaikkapa kirurgisia operaatioita terveydenhoitoalan opiskelun käyttöön. Kokonaan uusi ala on AV-esitysteknisten järjestelmien mahdollisuudet potilaiden kuntoutuksessa ja terapiassa. Tällä osa-alueella kovassa murroksessa on ennen kaikkea esitettävien sisältöjen kehittäminen.

Muuttuva maailma näkyy myös museotoiminnassa. Koko kaupunki muuttuu museoksi, kun rakennetaan esimerkiksi kaupungin historiallinen esittely äänisovelluksen muotoon. Tällöin museovierailija voi kuunnella dramatisoitua esitystä valitusta kohteesta. AV-teknologiaa hyödynnetään myös museoiden mediasisältöjen toteutuksessa, esimerkiksi osallistavissa kosketusnäytöissä. Myös liikkuvasta kuvasta on tullut osa sisältöä. Digitaalinen teknologia mahdollistaa myös sisältöjen vaivattoman ja nopean päivityksen, kun ei tarvitse tulostaa tekstitauluja.

Helsingin rautatieaseman kellotorni valaistuna.
Helsingin rautatieaseman kellotornin iltavalaistus.

Valaistuksella rakennusten hämäränajan identiteettiä parannetaan koko ajan. Arkkitehtuurin ei näy enää vain luonnonvalossa ja suunta rakennusvalaisemisen kehittämiselle on vahvasti nousujohteinen. Kaupungit ja asutut ympäristöt saavat uuden luonteen hyvin tehdyn valaistuksen keinoin. Älykkäät valaistusratkaisut ovat jo olemassa. Niillä voidaan vaikuttaa siihen, miten rakennus näyttäytyy eri hämärän aikoina, minkä lisäksi energiankulutusta voidaan hallita fiksun ohjelmoinnin avulla. Valojen ei tarvitse palaa turhaan silloin, kun sille ei ole tarvetta.

Esitystekniikka on ajanut myös oppimisympäristöt murrokseen. Perinteisestä ”luokka ja käytävä” -ajattelusta ollaan siirtymässä muuntuviin monitoimitiloihin, joissa opetussisältöjä jaetaan AV-tekniikan keinoin. Oppilaille on luontevaa tehdä tehtäviä tietokoneella ja esittää niitä muille tehtävänpurun yhteydessä.

Näiden esimerkkien kautta on helppo nähdä, että maailma, tilat ja kommunikaatio muuttuu monin tavoin. Pidetään mielemme avoinna.

Kyberturvallisuus vaatii kipinävartijoita

Janne Helenius DIGITALISAATIO , , , , ,

Helsingin Sanomat uutisoi kesäkuun lopulla otsikolla: ”Kyberturvallisuus­keskus: Rikolliset voivat päästä käsiksi jopa vankiloiden lukituksiin” (HS 30.6.2015). Artikkeli koski kiinteistöautomaatiojärjestelmien kyberturvallisuutta. Raflaavasta otsikosta huolimatta HS, tai tässä tapauksessa Kyberturvallisuuskeskus, on oikeassa varoittaessaan kiinteistöautomaation tietoturvallisuusriskeistä.

Janne Helenius
Janne Helenius

Harvemmin korviin on kantautunut tietoa siitä, että kiinteistöjen lukitusten ohjauksia olisi johdettu kiinteistöautomaation kautta suojaamatta suoraan yleiseen verkkoon. Verkottuneessa ympäristössä yksittäinen järjestelmä on kuitenkin mahdollisesti kokonaisuuden heikoin lenkki.

Viimeaikaisen kybermyllytyksen alla on ollut ilo huomata ihmisten kasvava kiinnostus turvallisuusasioihin. Myös viimeaikaiset poliittiset tapahtumat ja jännitteet maailmalla ovat omiaan luomaan turvattomuuden tunnetta ja sitä kautta lisäämään keskustelua turvallisuudesta yleisestikin.

Käsitteenä turvallisuus on laaja ja monelle jopa hyvin subjektiivinen. Useasti turvallisuuskeskustelu polarisoituu tietyn osa-alueen ympärille, jättäen muut alueet varjoonsa. Näin näyttääkin käyneen kyberturvallisuuden osalla.  Toiset ovat sitä mieltä, että nykyisin ei muuta tunnu turvallisuuden saralla olevankaan kuin ”kyberiä”.

Itse en näe meneillään olevaa pöhinää pelkästään huonona asiana vaan koko turvallisuusala, laajasta käsitteestään huolimatta, on saanut ja saa uutta nostetta valloillaan olevasta keskustelusta. Nyt vain kaiken ylitsevuotavan kuhinan ja ylireagoimisen saralla pitää löytää ne oikeat, järkevät ja kustannustehokkaat keinot turvallisuushaasteiden hallitsemiseen.

Kyberiä talotekniikassa

Talotekniikan osalta huoli tietoturvallisuuden riittämättömyydestä on aiheellista. IoT (The Internet of Things) luo järisyttäviä mahdollisuuksia liiketoiminnassa, varsinkin talotekniikan saralla, mutta samalla se tuo merkittäviä haasteita tekniikan ja järjestelmien tietoturvallisuuden hallinnalle. Kriittisten laitteiden ja teknisten järjestelmien alkaessa aktiivisemmin ”keskustella” keskenään julkisen verkon yli, voidaan törmätä nopeasti vakaviin tietoturvaongelmiin ja häiriöihin toimintaprosesseissa.

Pensaaseen ei suinkaan kannata päätä laittaa ja kieltää kehityksen kulku, vaikka se saattaisi altistaa turvallisuusmielessä uusille riskeille. Riskien hallinnan ja turvallisuuden tarkoituksena ei saisi lähtökohtaisesti olla asioiden estäminen, vaan ennen kaikkea mahdollistaminen tiettyjen rajojen puitteissa.

Omalta osaltaan lusikkansa soppaan on ansiokkaasti työntänyt Sähkötieto ry., joka on juuri julkaissut Verkottuneen talotekniikan tietoturva -ohjeiston (ST 22). Ohjeiston tarkoituksena on toimia apuna verkottuneen AV-, turvallisuus- ja rakennusautomaatiojärjestelmän tietoturvan varmistamiseksi. On hyvä, että ohjeisto on saatu kasaan avuksi taloteknistenjärjestelmien suunnittelijoille ja rakentajille, vaikkakaan se ei tarjoa yksiselitteisiä, yleismaallisia, joka tilanteeseen sopivia pakettiratkaisuja. Päinvastoin, ohjeisto pyrkii enemmän painottamaan riskien hallintaa, ennakointia ja varautumista, ja sitä myöten oikeiden suojaustoimenpiteiden löytymistä ja ylläpitämistä.

Tämä luo haasteita sille, miten suunnittelijat ja konsultit sekä järjestelmien rakentajat ja toimittajat saavat paketoitua nämä uudet tiedot ja ohjeet järkeviksi kokonaisuuksiksi tarjoamiinsa palveluihin tai tuotteisiin. Ja vielä siten, että asiakas ymmärtää saamansa lisäarvon.  Asiakas uskoo ja luottaa ostavansa turvallisen tuotteen tai palvelun, joten se pitää myös asiakkaalle pystyä tarjoamaan.

Riskialtis ”ei meillä ennenkään…” -ajattelu

Ongelma usein on, että on vaikea löytää maksajaa etukäteen tehtävälle riskienhallintatyölle ja -suunnittelulle. Turvallisuus, varsinkin siihen liittyvät suunnittelu- ja riskienhallintatyöt, nähdään usein vain kulueränä. ”Kun ei ole ennen tapahtunut, ei tule myöskään tulevaisuudessa tapahtumaan” -ajattelutapa on usein yleinen, puhuttaessa liiketoiminnan eri osa-alueiden riskien hallinnasta.

Riippumatta filosofisesta maailmankatsomuksesta, tulevaisuutta on aina vaikea ennustaa. Turvallisuuteen ja riskien hallintaan tähtäävät toimet eivät ole tae tai vakuutus siitä, että prosesseissa ei voisi tapahtua häiriöitä ja ongelmia. Tai siitä, että kriisejä ei syntyisi.

Riskien hallintaan ja turvallisuuteen satsattuja toimia voisi enemmänkin ajatella samalla tavoin kuin teltan kipinävartiointia: pääsääntöisesti palonalut saadaan ehkäistyä ja pienemmät tulipalonalut sammutettua, mutta on mahdollista myös, että tuli ottaa hetkellisesti vallan kipinävartijan nukahtaessa päivystysvuorollaan. Hyvän varautumisen johdosta apu on kuitenkin jo lähellä ja nopeasti saatavilla, jolloin pahimmat tuhot saadaan ehkäistyä ja pystytään nopeammin toipumaan kriisistä kohti normaalia toimintaa.

Vaikka hyökkäykset automaatiojärjestelmien kautta eivät tiettävästi ole vielä kovin yleisiä, on nyt viimeistään oikea hetki reagoida niiden tietoturvallisuusheikkouksiin. Tämä onnistuu vain hyvällä yhteistyöllä automaatiojärjestelmän tilaajan, suunnittelijan, rakennuttajan ja valmistajan välillä.

Kenelle vastuu automaatiojärjestelmien tietoturvallisuudesta lopulta kuuluu? Mitkä ovat riskien hallinnallisesti riittävät toimet kyseisiä järjestelmiä suunniteltaessa ja rakentaessa? Näihin kysymyksiin tulisi aina löytää vastaukset. Alkuun päästää jo sillä, että tiedostamme järjestelmiin sisältyvän turvallisuusriskejä, jotka voivat vaikuttaa oleellisesti liiketoimintaamme.

Kirjoittaja Janne Helenius on Granlundin turvallisuuskonsultti. Lisää yritys- ja toimialaturvallisuudesta Granlundin sivuilta.